In­ke­ri­läi­nen Tai­de­maa­la­ri Toi­vo Rän­nä­li Esil­lä Käy­tä­vä­gal­le­ri­as­sa

Käytävägalleria

Toivo Rännäli Esillä Lappeenrannan Kirjastossa

Toivo Rännäli. Jokimaisema. Siperia.

Lap­peen­ran­ta 2021

In­ke­ri Klu­bil­la on ilo esi­tel­lä suu­ri suo­ma­lai­nen tai­de­maa­la­ri Toi­vo Rän­nä­li Lap­peen­ran­nan kir­jas­ton kä­vi­jöil­le!

• Näyt­te­ly on kir­jas­tos­sa 01.12. – 31.12.2021
• Lap­peen­ran­nan pää­kir­jas­tos­sa
• Kirjaston aukioloaikoina
• ison salin yläparvella.
• 
• 
  
• 

Toivo Rännäli

Toivo Rännäli Pelto Maalaus

Тойво Ряннель: Мой Чѐрный Ангел

Rän­nä­lin elä­mäs­tä ker­to­va kir­ja

-- Мой Чѐрный Ангел -- Nettiversio-

-- Kirjan PDF-versio -- Inkeri.Ru sivustolla

Toi­vo Rän­nä­li: Mus­ta En­ke­li­ni

Rän­ne­lin elä­mäs­tä ker­to­va kir­ja Mus­ta En­ke­li­ni

-- Kir­jan trans­laat­to­ri­suo­men­nos

Leonid Gildi: Народ изгой в России

Toivo Rännäli Leonid Gildin kirjassa Гильди Л.А.: Народ изгой в России

-- Sivu 44

-- Sivu 244 ja siitä kuusi sivua eteenpäin

In­ke­ri­läis­ten Vies­ti

-- Ha­ku ar­kis­toi­tui­hin vuo­si­ker­toi­hin

Kuvia näyttelystä

Inkeri Klubin näyttely Lappeenrannassa 1.12. – 31.12.2021

Ju­ha­ni Jun­na, va­lo­ku­vat ja teks­ti. Va­lo­ku­va-al­bu­min va­lo­ku­vat ja vi­su­aa­li­nen suun­nit­te­lu Ju­ha­ni Jun­na.

Näyt­te­lyn vi­su­aa­li­sen suun­nit­te­lun hen­ki­löt: Vi­ola Heis­to­nen in­ten­dent­ti, ko­ko­el­mat ja Veik­ko Kuk­ko­nen ama­nu­ens­si, ko­ko­el­mat.

ЛЛи­ца в ви­зу­аль­ном офор­мле­нии выс­тавки: Ви­ола Хей­сто­нен ку­ратор, кол­лекции и Вей­кко Кук­ко­нен ама­ну­эн­сис, кол­лекции.

In­ke­ri Klu­bin näyt­te­ly Lap­peen­ran­nan pää­kir­jas­tos­sa 1.12. – 31.12.2021

In­ke­ri Klu­bin näyt­te­ly Lap­peen­ran­nan pää­kir­jas­tos­sa 1.12. – 31.12.2021

Kras­no­jars­kin kir­jas­to ja tai­de­mu­se­o juh­lis­ti­vat in­ke­ri­läi­sen tai­de­maa­la­ri­a Toi­vo Rän­nä­li­ä. Tä­nä vuon­na hä­nen syn­ty­mäs­tää­n on ku­lu­nut 100 vuot­ta.

“Si­pe­ri­a-Suo­mi Rän­nä­lin te­ok­sis­sa” In­ke­rin suo­ma­lais­ta al­ku­pe­rää ole­van neu­vos­to­liit­to­lai­sen tai­tei­li­jan Toi­vo Va­si­ly­evich Rän­ne­lin 100-vuo­tis­juh­lan yh­tey­des­sä.

In­ke­ri klu­bi on kiin­nos­tu­nut ai­hees­ta, kos­ka tai­tei­li­ja Toi­vo Rän­nä­li on In­ke­rin suo­ma­lai­nen ja In­ke­ri klu­bin ta­voi­te on ol­lut alus­ta as­ti teh­dä In­ke­ri ja In­ke­ri­läi­syys tu­tuk­si nii­n ylei­ses­ti In­ke­rin kan­san his­to­ri­an, kuin myös yk­si­tyis­ten hen­ki­löi­den ker­to­muk­sien kaut­ta. Voim­me sa­no­a, et­tä mei­dän yh­teis­työm­me Kras­no­jars­kin A. Gor­kin kes­ki­tet­ty ai­kuis­kir­jas­ton kans­sa on jo mu­ka­vas­ti al­ka­nut. Tä­mä on erit­täin mie­len­kiin­toi­nen pro­jek­ti, kos­ka se yh­dis­tää kak­si maa­ta Ve­nä­jän ja Suo­men ja yh­dis­tä­vä­nä hen­ki­lö­nä on lah­ja­kas tai­tei­li­ja In­ke­ris­tä: Toi­vo Rän­nä­li!

In­ke­ri Klu­bi ry
Vi­ola Heis­to­nen

Tuo­tan­to

– Va­lo­ku­vat ja teks­tit Kir­puc­hen­ko Na­ta­li­a

– Kän­nös ja va­lo­ku­va-al­bu­min tait­to Ju­ha­ni Jun­na 4.11.2021

– Фо­тог­ра­фии и тек­сты Кир­пи­чен­ко На­талья

– Пе­ревод и верс­тка фо­то­аль­бо­ма Юха­ни Юн­на

Tä­mä si­vu PDF-tie­dos­to­na

Täs­tä lin­kis­tä, 3,7 Mb.

Linkkejä

– Lisää Toivo Rännälistä Inkeri-Klubilla

– Toivo Rännälin kirja Musta Enkelini suomeksi konekäännöksenä.

– Тойво Ряннель: Мой Чѐрный Ангел

---

A. GOR­KIN KES­KI­TET­TY AI­KUIS­KIR­JAS­TO, KUN­NAL­LI­NEN KULT­TUU­RI­LAI­TOS – VE­NÄ­JÄ, KRAS­NO­JARS­KIN KAU­PUN­KI – IN­KE­RIN SUO­MA­LAI­NEN TAI­TEI­LI­JA TOI­VO RÄN­NÄ­LIN – NÄYT­TE­LY – Кир­пи­чен­ко На­талья Ни­кола­ев­на / Kir­puc­hen­ko Na­ta­li­a – 18.– 22.10.2021

---

Ve­nä­jän evan­ke­lis-lu­te­ri­lai­sen kir­kon ark­ki­piis­pa Det­rich Bo­ri­so­vich Bau­er lä­het­ti ve­too­muk­sen.

---

Ve­nä­jän evan­ke­lis-lu­te­ri­lai­senToi­vo Rän­nä­lin kir­joi­tuk­si­a, ai­ka­kaus­leh­tien ma­te­ri­aa­li­a. Myös Imat­ran näyt­te­lyis­sä esit­te­lem­me ma­te­ri­aa­le­ja suo­ma­lais-in­ke­ri­läi­sis­tä se­kä ker­rom­me In­ke­ri-klu­bis­ta.

---

Toi­vo Rän­nä­lin tuo­tan­to­a.

---

Krasnojarsk – А са­мое глав­ное на­шу выс­тавку по­сети­ла внуч­ка Той­во Рян­не­ля - Ека­тери­на Рян­нель. Ос­та­лась очень до­воль­на и в даль­ней­шем пла­ниру­ем сот­рудни­чес­тво.

Ja mi­kä tär­kein­tä, näyt­te­lys­säm­me vie­rai­li Toi­vo Rän­nä­lin tyt­tä­ren­ty­tär, Eka­te­ri­na Rän­nä­li. Olim­me erit­täin tyy­ty­väi­si­ä ja ai­om­me teh­dä yh­teis­työ­tä tu­le­vai­suu­des­sa.

---

Уж дей­стви­тель­но нап­ря­жен­ная. Все, что зап­ла­ниро­вали - про­вели. Прош­ло все за­меча­тель­но, единс­твен­ное по на­шим эпи­деми­оло­гичес­ким пра­вилам, не мог­ли со­бирать пол­ный зал.

To­del­la jän­nit­ty­nyt. Kaik­ki suun­ni­tel­tu käy­tet­tiin. Kaik­ki me­ni hie­nos­ti, ai­no­a asi­a, jo­ka epi­de­mi­olo­gis­ten sään­tö­jem­me mu­kaa­n ei voi­nut ke­rä­tä täyt­tä sa­li­a.

---

На эк­скур­сии зна­комим учас­тни­ков с би­ог­ра­фи­ей и твор­чес­твом Т. Рян­не­ля. За­тем про­ходит мас­тер-класс, где каж­дый смо­жет по­чувс­тво­вать се­бя ху­дож­ни­ком и на­рису­ет ак­ва­рель­ный пей­заж.

---

Ret­ken ai­ka­na tu­tus­tum­me T. Rän­nä­lin elä­mä­ker­taan ja työ­hön. Sit­ten jär­jes­te­tään mes­ta­ri­kurs­si, jos­sa jo­kai­nen voi tun­te­a it­sen­sä tai­tei­li­jak­si ja piir­tää ak­va­rel­li­mai­se­man.

---

Ret­ken ai­ka­na tu­tus­tum­me T. Rän­nä­lin elä­mä­ker­taan ja työ­hön. Sit­ten jär­jes­te­tään mes­ta­ri­kurs­si, jos­sa jo­kai­nen voi tun­te­a it­sen­sä tai­tei­li­jak­si ja piir­tää ak­va­rel­li­mai­se­man.

---

Крас­но­яр­ские бар­ды ис­полнят пес­ни собс­твен­но­го со­чине­ния, а так­же про­из­ве­дения на сти­хи си­бир­ских по­этов.

Kras­no­jars­kin bar­dit esit­tä­vät omi­a sä­vel­lyk­si­ään se­kä si­pe­ri­alais­ten ru­noi­li­joi­den sä­kei­siin pe­rus­tu­vi­a te­ok­si­a.

---

Ми­ха­ил Хреб­тов, он пол­ностью под­го­товит док­лад о лю­теранс­тве от на­чала Ре­фор­ма­ции с 1517 го­да до на­ших дней, вклю­чая Рос­сию и Си­бир­ские ре­ги­оны.

---

Mi­hail Hreb­tov, hän val­mis­te­lee ko­ko­nai­suu­des­saan ra­por­tin lu­te­ri­lai­suu­des­ta us­kon­puh­dis­tuk­sen alus­ta vuo­des­ta 1517 ny­ky­päi­vään, mu­kaan lu­kien Ve­nä­jä ja Si­pe­ri­an alu­eet.

---

Saar­naa­ja Jev­ge­ni Fi­li­mo­nov val­mis­te­lee saar­naa, jo­ka pe­rus­tuu Rän­nä­lin työ­hön. Ja siel­lä on myös geshp­reh-kon­sert­ti.

---

Про­повед­ник Ев­ге­ний Фи­лимо­нов го­товит про­поведь, ко­торая бу­дет от­талки­вать­ся от твор­чес­тва Рян­не­ля. А так­же прой­дет геш­прех­концерт.

---

Ар­хи­епис­коп Еван­ге­личес­ко-лю­теран­ской цер­кви в Рос­сии - Дет­рих Бо­рисо­вич Ба­уэр нап­ра­вил об­ра­щение.

Ve­nä­jän evan­ke­lis-lu­te­ri­lai­sen kir­kon ark­ki­piis­pa - Det­rich Bo­ri­so­vich Bau­er lä­het­ti ve­too­muk­sen.

---

21.03.2013 – Си­бир­ский финн, ху­дож­ник

– (Koneellisesti tunnistettua tekstiä täynnä virheitä.)

---

21.04.2008. – ян­нель Вса­нях

– (Koneellisesti tunnistettua tekstiä täynnä virheitä.)

---

19.06.2008 – фин­ский пат­ри­от Си­бири – Свою но­вую Выс­тавку 8 му­зей­ном цен­тре на Стрел­ке наш быв­ший зем­ляк, про­жива­ющий ны­не 8 Фин­ляндии, на­род­ный ху­дож­ник Рос­сии Той­во Рян­нель пос­вя­тил 380-ле­тию го­рода и наз­вал её «Пей­за­жи зем­ли Крас­но­яр­ской».

– (Koneellisesti tunnistettua tekstiä täynnä virheitä.)

---

21.10.2016 – Той­во РЯН­НЕЛЬ: «Но быть обя­зан Сва­ми от­кро­вен­ным …» – На­буду­щей не­деле, 25 ок­тября, ис­полни­лось­бы95 лет на­род­но­му ху­дож­ни­ку Рос­сии Той­во Ва­силь­еви­чу Рян­не­лю, од­но­му из са­мых вы­да­ющих­ся жи­вопис­цев Крас­новр­ско­го края.

– (Koneellisesti tunnistettua tekstiä täynnä virheitä.)

---

06.03.2010 – Той­во Рян­нель и Зу­раб Це­рете­ли. – Той­во Рян­нель — по­чёт­ный ака­демик В Мос­кве, на оче­ред­ном за­седа­нии Пре­зиди­ума Рос­сий­ской ака­демии ху­дожеств, бы­ли вру­чены­рега­лии по­чёт­но­го чле­на Рос­сий­ской ака­демии ху­дожеств на­род­но­му ху­дож­ни­куРос­сии Той­во­Василь­еви­чу Рян­не­лю.

– (Koneellisesti tunnistettua tekstiä täynnä virheitä.)

---

27.08.2005 – Гой­во РЯН­НЕЛЬ: – «ВЕ­РЮ В РЕ­ШИТЕЛЬ­НУЮ ПО­БЕДУ ПРЕК­РАСНО­ГО» – Си­бир­ская ссыл­ка, на­чав­ша­яся для де­сяти­лет­не­го фин­ско­го маль­чи­ка Той­во с 1931 го­да на Ан­га­ре, за­кон­чи­лась 8 1995-м, ког­да он, из­вес­тный пей­за­жист, на­род­ный ху­дож­ник Рос­сии, у­ехал на свою ис­то­ричес­кую ро­дину по приг­ла­шению фин­ско­го пра­витель­ства.

– (Koneellisesti tunnistettua tekstiä täynnä virheitä.)

---

04.02.2003 – ГОР­НЫЕ КЕД­РЫ: – 4 фев­ра­ля 2003 го­да

– (Koneellisesti tunnistettua tekstiä täynnä virheitä.)

---

21.11.2011 – МБУК «ЦБС им. Горь­ко­го» – на вре­мен­ное хра­нение – г. Крас­но­ярск – Нас­то­ящим ак­том под­твержда­ет­ся при­ем ЦГЬ им. А.М. Горь­ко­го в ли­це за­мес­ти­теля ди­рек­то­ра Три­фун­то­вой Т.В. от Рян­нель Ла­рисы Той­во­вины­на вре­мен­ное хра­нение с целью про­веде­ния юби­лей­ной выс­тавки Т.В. Рян­не­ля по 10.01.2012 г. вклю­читель­но в за­ле ЦГБ им. А.М. Горь­ко­го сле­ду­ющих

– (Koneellisesti tunnistettua tekstiä täynnä virheitä.)

---

Me­hi­läi­nen

Me­hi­läi­nen oli Eli­as Lönn­ro­tin toi­mit­ta­ma ai­ka­kaus­leh­ti. Se il­mes­tyi ker­ran kuus­sa vuo­si­na

• 1836
• 1837
• 1838 – Ei ilmestynyt
• 1839
• 1840

Mehiläinen

Link­kien ta­kaa löy­ty­vät ar­tik­ke­lit saa nä­ky­mään teks­ti­muo­dos­sa “ny­kyai­kai­sil­la” kir­jai­mil­la e­si­tet­ty­nä, kun klik­kaa va­sem­man reu­nan “A” kir­jain­ta. Teks­te­jä voi myös co­py-pas­tet­taa ja nii­den uu­del­leen jul­kai­se­mi­nen on va­paa.

• Ol­koon myös tä­män ar­tik­ke­lin ja sen läh­de­koo­din uu­del­leen jul­kai­se­mi­nen, muok­kaa­mi­nen ja ja­ka­mi­nen va­paa.
• Läh­det­tä ei tar­vit­se il­moit­taa.
• Ar­tik­ke­lin lo­pus­sa on link­ki läh­de­koo­din mark­down-pan­doc tie­dos­toon, jo­ta on help­po käyt­tää eri­lai­siin jul­kai­su­muo­toi­hin.

Täs­sä ar­tik­ke­lis­sa on jul­kais­tu luo­ki­tel­tu ha­ke­mis­to leh­den kaik­kiin kir­joi­tuk­siin.

• Me­hi­läi­sen Ai­ne­his­to.
  Ke­sä­kuu 1840.

Suo­ma­lai­si­a lu­ku­het­ki­ä Eli­as Lönn­ro­tin toi­mit­ta­man Me­hi­läi­sen seu­ras­sa!

Me­hi­läi­sen Ai­ne­his­to.

Vuo­si­ker­toi­na

• Vuo­si­ker­ta
  1836
• Vuo­si­ker­ta
  1837
• Ei il­mes­ty­nyt
  1838
• Vuo­si­ker­ta
  1839
• Vuo­si­ker­ta
  1840

1. Ru­no­ja ja Lau­lu­ja.

Wuo­si 1836.

• Wii­pu­rin lin­na.
  Tam­mi­kuu 1836.
• Suomen synty.
  Tammikuu 1836.
• Tauti.
  Helmikuu 1836.
• Hekkalan Maria.
  Helmikuu 1836.
• Vedenkantaja Anni.
  Maaliskuu 1836.
• Miniä.
  Maaliskuu 1836.
• Naija.
  Maaliskuu 1836.
• Neitsen rosvo.
  Huhtikuu 1836.
• Härjän ampuja.
  Huhtikuu 1836.
• Kaunis tammi.
  Toukokuu 1836.
• Ukot kirkkomäellä.
  Toukokuu 1836.
• Kaarlo kuningas.
  Kesäkuu 1836.
• Kiitos Keisarille.
  Kesäkuu 1836.
• Tuiretuisen poika.
  Heinäkuu 1836.
• Tupakkiruno.
  Heinäkuu 1836.
• Immen itku.
  Elokuu 1836.
• Waaraslahden Kaisa.
  Elokuu 1836.
• Lisäys Suomen syntyyn.
  Syyskuu 1836.
• Inkerin valitus.
  Syyskuu 1836.
• Vii­saam­pan­sa vie­res­sä yö­tä maan­nut.
  Lokakuu 1836.
• Nuotta-ankkurista.
  Lokakuu 1836.
• Kummia.
  Marraskuu 1836.
• Huotarin naimisista.
  Marraskuu 1836.
• Ilolle
  Marraskuu 1836.
• Tyttö kehnolle kosialle.
  Joulukuu 1836.
• Muuttavalle kirkkoherralle
  Joulukuu 1836.

Wuosi 1837.

• Kalevalan neito.
  Tammikuu 1837.
• Ylistys Kirjavaiselle.
  Tammikuu 1837.
• Yhdeksän huolilaulua.
  Helmikuu 1837.
• Kadonnut poika.
  Maaliskuu 1837.
• Naimaruno.
  Maaliskuu 1837.
• Joukosen nainen.
  Huhtikuu 1837.
• Ollista ja perehestänsä.
  Huhtikuu 1837.
• Yhdeksän vanhaa sanaa.
  Toukokuu 1837.
• Toholahden markkinoista.
  Toukokuu 1837.
• Tansin synty.
  Kesäkuu 1837.
• Huo­li­ru­no Mat­hi­as Re­mek­ses­tä.
  Kesäkuu 1837.
• Repo.
  Heinäkuu 1837.
• Kettu ja hämähäkki.
  Heinäkuu 1837.
• Talkkousruno.
  Heinäkuu 1837.
• Seitsemän pientä runoa.
  Elokuu 1837.
• Ihalainen.
  Elokuu 1837.
• Elias ja Anna.
  Elokuu 1837.
• Kehotus laulamaan.
  Syyskuu 1837.
• Pieksiäisen panettelemasta.
  Syyskuu 1837.
• Neljä vanhaa laulua.
  Lokakuu 1837.
• Pohjanmaan surkeudesta.
  Lokakuu 1837.
• Kolme vanhaa laulua.
  Marraskuu 1837.
• Kolme sanaa Savon puolesta.
  Marraskuu 1837.
• Ruotus ja Tahvanus.
  Joulukuu 1837.
• Mur­he­ru­no Pie­li­sen kirk­ko­her­ran Ja­kop­pi Ste­niuk­sen kuo­le­mas­ta.
  Jou­lu­kuu 1837.
• Neittyen ihanaisuudesta.
  Joulukuu 1837.

Wuosi 1839.

• Me­hi­läi­sen en­ti­ses­tä olos­ta ja nyt jäl­le il­mau­mi­ses­ta.
  Tam­mi­kuu 1839.
• Kansan lauluja.
  Helmikuu 1839.
  Maaliskuu 1839.
  Kesäkuu 1839.
  Heinäkuu 1839.
  Elokuu 1839.
• Tietäjän runo.
  Huhtikuu 1839.
• Kahviruno.
  Toukokuu 1839.
• Kaksi koirarunoa.
  Toukokuu 1839.
• Su­ru­ru­no Iin pi­tä­jän kirk­ko­her­ran Hen­rik­ki Sun­tin kuo­le­mas­ta.
  Tou­ko­kuu 1839.
  Kesäkuu 1839.
• Runo postilaukusta.
  Heinäkuu 1839.
• Jut­tu juh­la­juo­mi­ses­ta, koot­tu kirk­ko­koh­me­los­ta.
  Elo­kuu 1839.
• Huo­li­kai­hos Kar­ja­las­sa (pis­pa Mo­lan­de­rin kuo­le­mas­ta).
  Elo­kuu 1839.

Wuosi 1840.

• Kansan lauluja.
  Tammikuu 1840.
• Kysymys Mehiläisestä.
  Helmikuu 1840.
• Kutsumusruno.
  Helmikuu 1840.
• Koulunkäymättömän valitus.
  Maaliskuu 1840.
• Runo tyttäristä.
  Huhtikuu 1840.
• Onneton naimamatka.
  Toukokuu 1840.
• Kaipaksen elämästä.
  Toukokuu 1840.
• Runo Suomen kielestä.
  Kesäkuu 1840.

2. Suo­men kan­san Sa­na­las­ku­ja ja Ar­vuu­tuk­si­a.

Löy­tyy usi­am­pi­a mel­kein jo­ka kuu­osan lo­pul­la vuo­si­ker­rois­sa 1836 ja 1837.

Wuo­si 1836.

• Sa­na­las­ku­ja ja Ar­vuu­tuk­si­a.
  Tam­mi­kuu 1836.
• Sanalaskuja ja Arvuutuksia.
  Helmikuu 1836.
• Sanalaskuja ja Arvuutuksia.
  Maaliskuu 1836.
• Sanalaskuja ja Arvuutuksia.
  Huhtikuu 1836.
• Sanalaskuja ja Arvuutuksia.
  Toukokuu 1836.
• Sanalaskuja ja Arvuutuksia.
  Kesäkuu 1836.
• Sanalaskuja ja Arvuutuksia.
  Heinäkuu 1836.
• Sanalaskuja ja Arvuutuksia.
  Elokuu 1836.
• Sanalaskuja ja Arvuutuksia.
  Syyskuu 1836.
• Sanalaskuja ja Arvuutuksia.
  Lokakuu 1836.
• Sanalaskuja ja Arvuutuksia.
  Marraskuu 1836.
• Sanalaskuja ja Arvuutuksia.
  Joulukuu 1836.

Wuosi 1837.

• Sanalaskuja ja Arvuutuksia.
  Tammikuu 1837.
• Sanalaskuja ja Arvuutuksia.
  Helmikuu 1837.
• Sanalaskuja ja Arvuutuksia.
  Maaliskuu 1837.
• Sanalaskuja ja Arvuutuksia.
  Huhtikuu 1837.
• Sanalaskuja ja Arvuutuksia.
  Toukokuu 1837.
• Sanalaskuja ja Arvuutuksia.
  Kesäkuu 1837.
• Sanalaskuja ja Arvuutuksia.
  Heinäkuu 1837.
• Sanalaskuja ja Arvuutuksia.
  Elokuu 1837.
• Sanalaskuja ja Arvuutuksia.
  Syyskuu 1837.
• Sanalaskuja ja Arvuutuksia.
  Lokakuu 1837.
• Sanalaskuja ja Arvuutuksia.
  Marraskuu 1837.
• Sanalaskuja ja Arvuutuksia.
  Joulukuu 1837.

3. Satuja.

Wuosi 1836.

1. Ukko ja kuolema.
   Tammikuu 1836.
2. Kontio ja hiiri.
   Tammikuu 1836.
3. Lin­nut, ne­li­jal­ka­set ja yö­leik­ko
   Tam­mi­kuu 1836.
4. Paimen ja Ahti.
   Helmikuu 1836.
5. Hepo ja härkä Helmikuulta.
   Helmikuu 1836.
6. Jalopeura ja kettu.
   Maaliskuu 1836.
7. Hevonen. Maaliskuulta.
   Maaliskuu 1836.
8. Susi ja akka.
   Huhtikuu 1836.
9. kaksi hevoista.
   Huhtikuu 1836.
10. Talohiiri ja metsähiiri.
    Huhtikuu 1836.
11. Wähämielinen härkä.
    Toukokuu 1836.
12. Kettu ja korppi.
    Toukokuu 1836.
13. Wan­ha lei­ona, met­sä­si­ka ja aa­si.
    Tou­ko­kuu 1836.
14. Sudet ja lampaat.
    Kesäkuu 1836.
15. Koira ja varjonsa.
    Kesäkuu 1836.
16. Kettu ja marjat.
    Kesäkuu 1836.
17. Simpukka ja kotka.
    Heinäkuu 1836.
18. Aarre.
    Heinäkuu 1836.
19. Lei­ona, leh­mä, vuo­hi ja lam­mas.
    Hei­nä­kuu 1836.
20. Hiiret ja tammi.
    Elokuu 1836.
21. Kettu ja kukko.
    Elokuu 1836.
22. Lampaat ja koira.
    Lokakuu 1836.
23. Mehiläinen ja kyyhkynen.
    Lokakuu 1836.
24. Sääski ja härkä.
    Lokakuu 1836.
25. Mettiäinen ja muurahainen.
    Marraskuu 1836.
26. Mettiäinen ja hämähäkki.
    Marraskuu 1836.
27. Kotka ja jänis.
    Marraskuu 1836.
28. Kissa ja koira.
    Joulukuu 1836.
29. Oinas ja härkä.
    Joulukuu 1836.
30. Varpunen ja poikansa.
    Joulukuu 1836.

Wuosi 1837.

1. Paimenten toivotukset.
   Tammikuu 1837.
2. Ku­nin­kaan pal­ve­li­a ja ker­jä­läis-uk­ko.
   Tam­mi­kuu 1837.
3. Kissa ja leivonen.
   Helmikuu 1837.
4. Susi ja hevonen.
   Helmikuu 1837.
5. Mies ja hevosensa.
   Helmikuu 1837.
6. Miehet ja rahakukkaro.
   Helmikuu 1837.
7. Sammakko ja härkä.
   Helmikuu 1837.
8. Poika ja äiti.
   Maaliskuu 1837.
9. Kaksi koiraa.
   Maaliskuu 1837.
10. Koira, kukko ja kettu.
    Maaliskuu 1837.
11. Sääski ja jalopeura.
    Maaliskuu 1837.
12. Joki ja lähde.
    Huhtikuu 1837.
13. Wai­mo, mie­hen­sä ja kuo­le­ma.
    Huh­ti­kuu 1837.
14. Hirvi ja sarvensa.
    Toukokuu 1837.
15. Karhu ja jalopeura.
    Toukokuu 1837.
16. Akka, kissa ja hiiret.
    Kesäkuu 1837.
17. Kettu ja kissa.
    Kesäkuu 1837.
18. Jänikset ja sammakot.
    Heinäkuu 1837.
19. Pukki ja kettu.
    Heinäkuu 1837.
20. Kärpänen ja poikansa.
    Elokuu 1837.
21. Isä ja poika.
    Elokuu 1837.
22. Yörastas ja leikko.
    Elokuu 1837.
23. Kurki ja riikinkukko.
    Syyskuu 1837.
24. Orava ja pähkinä.
    Syyskuu 1837.
25. Härkä ja koira.
    Syyskuu 1837.
26. Harakka.
    Lokakuu 1837.
27. Jänis ja varpunen.
    Lokakuu 1837.
28. Humala ja kataja.
    Lokakuu 1837.
29. Omenapuu ja fiikunapuu.
    Marraskuu 1837.
30. Kaksi kamelia.
    Marraskuu 1837.
31. Sirkka ja muurahainen.
    Marraskuu 1837.
32. Metsäsika, hevonen ja mies.
    Joulukuu 1837.
33. Susi ja koira.
    Joulukuu 1837.
34. Mies ja Lempo.
    Joulukuu 1837.
35. Pääskynen ja muut linnut.
    Joulukuu 1837.

4. Suo­men kan­san mui­nas-asi­ois­ta.

Eri vuo­si­na.

• Ju­ma­luu­s-opis­ta.
  Tam­mi­kuu 1836.
• Lieto Lemminkäinen.
  Toukokuu 1836.
  Kesäkuu 1836.
  Tammikuu 1839.
• Tuo­ne­las­ta ja Ma­na­las­ta — kat­so Ke­ho­tus lau­la­maan.
  Syys­kuu 1837.
• Alkuluomisesta.
  Joulukuu 1839.

5. Suo­men kan­san ja maan tie­to­hin kos­ke­vi­a.

Wuo­si 1836.

• Wii­pu­rin lin­nan jäl­ki­mai­ne.
  Tam­mi­kuu 1836.
• Hekkalan Marian jälkimaine.
  Helmikuu 1836.
• Vedenkantaja Annin jälkimaine.
  Maaliskuu 1836.
• Suomalaisista.
  Huhtikuu 1836.
• Kaunis tammin jälkimaine.
  Toukokuu 1836.
• Nykyisistä ajoista.
  Toukokuu 1836.
• Kaarlo kuninkaan jälkimaine.
  Kesäkuu 1836.
• Tuiretuisen pojan jälkimaine.
  Heinäkuu 1836.
• Waaraslahden Kaisan jälkimaine.
  Elokuu 1836.
• Karhunsyöjä.
  Syyskuu 1836.
• Ka­jaa­ni­lai­sen Ta­lon­ty­tön vaa­te’oma­suus.
  Syys­kuu 1836.
• Ka­jaa­ni­lai­sen ta­lon poi­ka­mie­hen vaa­te’va­ra.
  Syys­kuu 1836.
• Niityistä Kajaanin läänissä.
  Syyskuu 1836.
• It­ku­vir­sis­tä We­nä­jän Kar­ja­las­sa.
  Syys­kuu 1836.
  Lokakuu 1836.
• Juopuneen herran olosta.
  Marraskuu 1836.
• Erinomanen mies.
  Marraskuu 1836.
• Jaakko Wallenperi.
  Joulukuu 1836.

Wuosi 1837.

• Braahen kaupungista.
  Tammikuu 1837.
  Helmikuu 1837.
• Katrina Maunuttaresta.
  Helmikuu 1837.
• Matkakertoelma Hiiden linnan.
  Maaliskuu 1837.
• Tietoja Kiannan kappelikunnasta.
  Huhtikuu 1837.
• Sanojen jälkimaine.
  Helmikuu 1837.
• Pyhäjoen pitäjästä.
  Helmikuu 1837.
• Kuolasta.
  Helmikuu 1837.
  Toukokuu 1837.
• Ly­hyt ker­to­mus Suo­men­kie­li­sis­tä sa­no­ma­leh­dis­tä.
  Elo­kuu 1837.
  Syyskuu 1837.
• Piek­si­äi­sen pa­net­te­le­mi­ses­ta, jäl­ki­mai­ne.
  Syys­kuu 1837.
• Poh­jan­maan sur­keu­des­ta, jäl­ki­mai­ne.
  Lo­ka­kuu 1837.
• Uupu kolmea sanoa.
  Marraskuu 1837.
• Lähteä Lappiin.
  Marraskuu 1837.
• Hää­ta­vois­ta Pää­jär­ven seu­duil­la We­nä­jän Kar­ja­las­sa.
  Jou­lu­kuu 1837.

Wuosi 1839.

• Suo­men mui­nas­his­to­ri­oit­si­joil­le mie­tin­näk­si.
  Tammikuu 1839.
  Helmikuu 1839.
• Kertomus muutamasta varkaudesta.
  Syyskuu 1839.
• Pään parannuskeino.
  Syyskuu 1839.
• Mik­si kut­su­taan ko­ti­maa­tam­me Suo­mek­si.
  Mar­ras­kuu 1839
• Ihmissusista.
  Marraskuu 1839

Wuosi 1840.

• Ru­no­niek­kain kär­si­mi­sis­tä. Si­vut 42 – 45.
  Maa­lis­kuu 1840.
• Jousesta ja suksista.
  Huhtikuu 1840.
• Mui­no­nen Suo­men­maa ja van­ha Fin­lan­di.
  Huh­ti­kuu 1840.

6. Suomenkielen-opastollisia.

• Suomen synnyn jälkimaine.
  Tammikuu 1836.
• Suomen kielestä ja sen nimisanoista.
  Maaliskuu 1836.
• Lisäyksiä Suomen sanastoon.
  Huhtikuu 1836.
  Kesäkuu 1836.
• Sekasaatuja.
  Elokuu 1836.
• Suomenkielen lause’sanoista.
  Lokakuu 1836.
  Marraskuu 1837.
• Wenäjän Karjalan suomea.
  Marraskuu 1837.
• Häätavoista Pääjärven seuduilla.
  Joulukuu 1837.
• Jousesta ja suksista.
  Huhtikuu 1840.
• Craeca sunt; non leguutur.
  Lokakuu 1839.
  Marraskuu 1839

7. Suomen runo-opastollisia.

• Ukot kirkkomailla, jälkimaine.
  Toukokuu 1836.
• Suomalaisesta kuusimittarunosta.
  Lokakuu 1836.
  Marraskuu 1836.
• Laulusta.
  Helmikuu 1839.
  Kesäkuu 1839.
• Runoista.
  Huhtikuu 1839.
• Kysymys Mehiläisestä.
  Helmikuu 1840.
• Muutamia sanoja runojen teosta.
  Maaliskuu 1840.

8. Suomalaisia tarinoita.

• Ketusta ja hukasta.
  Syyskuu 1837.
• Tuhkamosta.
  Joulukuu 1837.
• Älykäs morsian.
  Syyskuu 1839.
• Osansaanti.
  Syyskuu 1839.
• Mikäs talonpojan elää.
  Syyskuu 1839.
• Laahattu taethanko.
  Syyskuu 1839.
• Osattoman osa.
  Syyskuu 1839.
• Worpii.
  Syyskuu 1839.
• Akan kylvörukous.
  Syyskuu 1839.
• yö päivällä.
  Syyskuu 1839.
• Akkain juomateko.
  Lokakuu 1839.
• Jalopeura, karhu, hukka ja hiiri.
  Lokakuu 1839.
• Waimon salaukot.
  Lokakuu 1839.
• Matin kolmikertanen kuolema.
  Lokakuu 1839.
• Wähänäkijä tyttö.
  Huhtikuu 1840.
• Rikka ompeleessa.
  Huhtikuu 1840.
• Paakunaisen nujakka.
  Huhtikuu 1840.

9. Itämaan tarinoita.

• Mirtsan näkö.
  Joulukuu 1836.
• Neljä kultalintua.
  Heinäkuu 1839.
  Elokuu 1839.
• Tarina hävinneestä kultarahasta.
  Syyskuu 1839.
• Ystävät.
  Syyskuu 1839.
• Keino ylösherättää kuolleita.
  Syyskuu 1839.
• Kuningasten onni.
  Lokakuu 1839.
• Uskonopin vaikutus.
  Lokakuu 1839.
• Suuttuu viisaski.
  Lokakuu 1839.
• Tarina Abrahamista.
  Toukokuu 1840.

10. Yhtä ja toista.

Wuosi 1836.

• Kiitos Keisarille, jälkimaine.
  Kesäkuu 1836.
• Tupakista, Tupakkirunon jälkimaine.
  Heinäkuu 1836.
• Terveyden hoidosta.
  Heinäkuu 1836.
  Elokuu 1836.
• Mehiläiseen koskevia kirjotuksia.
  Syyskuu 1836.
  Marraskuu 1836.
• Muistopuhe vainajalle talonpojalle.
  Syyskuu 1836.
• Kuoleva joutsen.
  Marraskuu 1836.
• Waatteista.
  Joulukuu 1836.

Wuosi 1837.

• Liikunnosta ja levosta.
  Tammikuu 1837.
• Mielen liikunnosta.
  Helmikuu 1837.
• Ilosta ja huvituksista.
  Helmikuu 1837.
• Paloviinasta.
  Maaliskuu 1837.
• Naimarunon jälkimaine.
  Maaliskuu 1837.
• Myrsky.
  Toukokuu 1837.
• Lähde.
  Kesäkuu 1837.
• Lasten vioista ja taudeista.
  Kesäkuu 1837.
  Heinäkuu 1837.
• Yhteisiä neuvoja sairasten korjuusta ja holhomisesta.
  Heinäkuu 1837.
• Ilmasta terveyttä suhten.
  Heinäkuu 1837.
• Pilvistä.
  Elokuu 1837.
• Usvasta.
  Elokuu 1837.
• Auteresta.
  Elokuu 1837.
• Sateesta.
  Elokuu 1837.
• Lumesta.
  Elokuu 1837.
• Rakeista.
  Elokuu 1837.
• Kasteesta ja Härmästä.
  Elokuu 1837.
• Ukkosesta.
  Elokuu 1837.
• Mielen muutos.
  Elokuu 1837.
• Revontulesta.
  Syyskuu 1837.
• Tulipalloista.
  Syyskuu 1837.
• Tähtilennoista.
  Syyskuu 1837.
• Wesikaaresta.
  Syyskuu 1837.
• Auringon ja kuun kehistä (eli säpeistä).
  Syyskuu 1837.

Wuosi 1839.

• Laskuopista.
  Maaliskuu 1839.
  Huhtikuu 1839.
  Toukokuu 1839.
• Indialaisten kuolojuhla.
  Syyskuu 1839.

Wuosi 1840.

• Uu­si­a vir­si­ä, kir­kos­sa ja ko­to­na vei­sat­ta­vi­a (tut­kin­to).
  Tam­mi­kuu 1840.
• Pilvien suuruudesta.
  Tammikuu 1840.
• Maan vil­je­li­jöil­le. Sa­teen pal­jou­des­ta.
  Tam­mi­kuu 1840.
• Liikkuvista pyhistä.
  Tammikuu 1840.
• Muuan sana Mehiläiselle.
  Helmikuu 1840.
  Maaliskuu 1840.
• Kärsiväisyys.
  Toukokuu 1840.
• Wakuus.
  Toukokuu 1840.
• Arabian sanalaskuja.
  Toukokuu 1840.
• Ihmisen ikä.
  Toukokuu 1840.
• Muutama sana soiden viljelijöille.
  Toukokuu 1840.
• Humalikoista.
  Kesäkuu 1840.

His­to­ri­an kir­joi­tus

Il­man näi­tä näin eri­tel­len mai­ni­tul­ta ai­nei­ta on jo­ka toi­nen ark­ki Me­hi­läi­ses­tä his­to­ri­a-lu­ku­a, ni­mit­täin:

Ih­mis­kun­nan his­to­ri­a

vuo­si­ker­rois­sa 1836 ja 1837

• yh­teis­tä ih­mis­su­ku­kun­nan his­to­ri­ata al­ku­ajois­ta ru­ve­ten ja 400 vuot­ta lä­hel­le Wa­pah­ta­jan syn­ty­mä­tä ulot­tu­en;

Suo­men his­to­ri­a

vuo­si­ker­ras­sa 1839

• Suo­men his­to­ri­ata, al­ku­ajois­ta näi­hin ny­ky­sii­n as­ti; ja

We­nä­jän his­to­ri­a

vuo­si­ker­ras­sa 1840

• We­nä­jän his­to­ri­ata al­ku­ajois­ta 1500-vuo­si­lu­kuun Kris­tuk­sen syn­ty­män jäl­keen.

Me­hi­läi­sen Lop­pu

U­se­am­mis­ta syis­tä, ja eri­no­mat­tain sen täh­den, et­tei ole saa­nut tar­peek­si lu­ki­joi­ta eli mui­ta os­ta­ji­a, tu­lee Me­hi­läi­nen täl­lä kuu­n-osal­la lo­pet­ta­maan työn­sä ja toi­men­sa.

Sen, jo­ka pa­hek­su tä­tä kes­ken lo­pet­ta­mis­ta, soi­sim­ma it­sen­sä ru­pee­van jo­tain sa­no­ma­leh­ti­ä toi­mit­ta­maan, ja il­man omaa työ­tä, huol­ta ja vai­vaan­sa vie­lä pääl­li­sek­si omis­ta va­rois­tan­sa mak­saa 300 rup­laa vuo­del­ta, joi­ta ot­ta­jain kaut­ta ei saa­da pal­ki­tuk­si.

Nii­n on se tä­nä vuon­na Me­hi­läi­sen kans­sa ol­lut.

Ne, jot­ka ovat pyy­tä­neet tä­män vuo­den Me­hi­läis­tä ja edel­tä mak­sa­neet ko­ko vuo­si­ker­ras­ta, saa­vat tu­le­va­na syk­sy­nä eli tal­ve­na lop­pu-puo­len We­nä­jän his­to­ri­as­ta pal­kin­nok­si, jo­ka heil­le tu­lee pos­tin kaut­ta lä­he­tet­tä­väk­si eli, joil­le niin pa­rem­min so­pii, Hel­sin­gis­tä saa­ta­vak­si.

Lo­puk­si kii­täm­mä nii­tä, jot­ka lä­het­tä­mil­lä kir­jo­tuk­sil­lan­sa eli muul­la toi­mel­la ovat Me­hi­läis­tä au­tel­leet. Mi­tä tul­leis­ta kir­jo­tuk­sis­ta ei ole si­hen so­pi­nut, ko­em­ma jol­lain muul­la ta­val­la vas­ta prän­tä­tyk­si saa­da.

Myös on vel­vol­li­suu­tem­me tie­dok­si an­taa, et­tä

• 1837 vuo­si­ker­ran his­to­ri­a-osa on pro­vas­ti Pie­ta­ri Tik­lee­ni vai­na­jal­ta toi­mi­tet­tu;
• Suo­men his­to­ri­a, 1839 vuo­si­ker­ras­sa, Aka­de­mi­an op­pi­lai­sel­ta Jo­han Fred­rik­ki Ka­jaa­nil­ta; ja
• We­nä­jän his­to­ri­a täs­sä vuo­si­ker­ras­sa kap­pa­lai­sel­ta We­si­lah­des­sa, Gus­ta­vi Tik­lee­nil­tä.

Hel­sin­gis­tä 31 p. Tou­ko­kuus­sa 1840.
Eli­as Lönn­rot.

Me­hi­läi­sen Ar­tik­ke­lit Kuu­kau­sit­tain

1836

Tammikuu 1836.

• Artikkelit, kpl: 9

Helmikuu 1836.

• Artikkelit, kpl: 6

Maaliskuu 1836.

• Artikkelit, kpl: 8

Huhtikuu 1836.

• Artikkelit, kpl: 8

Toukokuu 1836.

• Artikkelit, kpl: 10

Kesäkuu 1836.

• Artikkelit, kpl: 10

Heinäkuu 1836.

• Artikkelit, kpl: 9

Elokuu 1836.

• Artikkelit, kpl: 8

Syyskuu 1836.

• Artikkelit, kpl: 10

Lokakuu 1836.

• Artikkelit, kpl: 9

Marraskuu 1836.

• Artikkelit, kpl: 12

Joulukuu 1836.

• Artikkelit, kpl: 9

1837

Tammikuu 1837.

• Artikkelit, kpl: 7

Helmikuu 1837.

• Artikkelit, kpl: 13

Maaliskuu 1837.

• Artikkelit, kpl: 10

Huhtikuu 1837.

• Artikkelit, kpl: 6

Toukokuu 1837.

• Artikkelit, kpl: 7

Kesäkuu 1837.

• Artikkelit, kpl: 7

Heinäkuu 1837.

• Artikkelit, kpl: 9

Elokuu 1837.

• Artikkelit, kpl: 17

Syyskuu 1837.

• Artikkelit, kpl: 15

Lokakuu 1837.

• Artikkelit, kpl: 7

Marraskuu 1837.

• Artikkelit, kpl: 10

Joulukuu 1837.

• Artikkelit, kpl: 10

1839

Tammikuu 1839.

• Artikkelit, kpl: 3

Helmikuu 1839.

• Artikkelit, kpl: 3

Maaliskuu 1839.

• Artikkelit, kpl: 2

Huhtikuu 1839.

• Artikkelit, kpl: 3

Toukokuu 1839.

• Artikkelit, kpl: 4

Kesäkuu 1839.

• Artikkelit, kpl: 3

Heinäkuu 1839.

• Artikkelit, kpl: 3

Elokuu 1839.

• Artikkelit, kpl: 4

Syyskuu 1839.

• Artikkelit, kpl: 14

Lokakuu 1839.

• Artikkelit, kpl: 8

Marraskuu 1839

• Artikkelit, kpl: 3

Joulukuu 1839.

• Ei ilmestynyt
• Artikkelit, kpl: 0

1840

Tammikuu 1840.

• Artikkelit, kpl: 5

Helmikuu 1840.

• Artikkelit, kpl: 4

Maaliskuu 1840.

• Artikkelit, kpl: 4

Huhtikuu 1840.

• Artikkelit, kpl: 7

Toukokuu 1840.

• Artikkelit, kpl: 8

Kesäkuu 1840.

• Artikkelit, kpl: 3

Ku­vaus In­ke­rin­maa­n Olois­ta Ruot­sin­val­lan Ai­ka­na

Väi­tös­kir­ja 1890. In­ke­rin­maa Ruot­sin­val­lan ai­ka­na.

• Aka­te­mi­al­li­nen väi­tös­kir­ja
• Kir­joit­ta­nut Oskar Adolf Forsst­röm
• Esi­te­tään Suo­men Yli­opis­ton fi­lo­so­fi­sen tie­de­kun­nan suos­tu­muk­sel­la jul­ki­ses­ti tar­kas­tet­ta­vak­si His­to­ri­al­lis-kie­li­tie­teel­li­ses­sä op­pi­sa­lis­sa 26 p. huh­ti­kuu­ta 1890, k:lo 10 a. p.
• SOR­TA­VA­LAS­SA 1890
• Sor­ta­va­lan Kir­ja­pai­no-yh­ti­ön kir­ja­pai­nos­sa 1890.

• https://digi.kansalliskirjasto.fi/teos/binding/2195662?term=IlllSlliniiJ%20OLOISTA%20RUOTSINVALLAN%20AIKANA&page=1

Te­ki­jän esi­pu­he.

O­lot In­ke­rin­maal­la 1600 lu­vul­la ovat suu­res­sa mää­räs­sä oman­sa ve­tä­mään suo­ma­lai­sen his­to­ri­an­tut­ki­jan huo­mi­on puo­leen­sa. Ne kuu­lu­vat­kin eh­dot­to­mas­ti Suo­men kan­san his­to­ri­an pii­riin. Erit­täin mer­kil­li­nen on se mah­ta­va siir­to­lais-vir­taus, mi­kä sil­loin kul­ki Suo­mes­ta In­ke­rin­maa­han. Suo­ma­lai­nen kan­sal­li­suus ja si­tä seu­raa­va lut­he­ri­nus­ko juur­tui­vat sen kaut­ta In­ke­rin­maal­la, ei ai­no­as­taan ruot­sin­val­lan ajak­si, vaan Vas­tai­sik­si­kin ajoik­si. San­gen haus­kaa on tut­ki­a, mi­ten ruot­sa­lais-suo­ma­lai­nen yh­teis­kun­ta-hen­ki vä­hi­tel­len juur­tui In­ke­rin­maal­la. To­sin tä­mä ke­hi­tys kes­key­tyy 1700 lu­vun alus­sa, mut­ta run­sai­ta sie­me­ni­ä on sil­lä­kin alal­la kyl­vet­ty vas­tai­suu­den va­ral­le.

In­ke­rin­maa­n oloi­hin 1600 lu­vul­la liit­ty­vät li­kei­ses­ti Kä­ki­sal­men lää­nin­kin olot. Kum­pi­kin maa­kun­ta oli vuo­si­sa­to­ja ol­lut eroi­tet­tu muus­ta Suo­mes­ta, kum­pi­kin jou­tui Stol­bo­van rau­han kaut­ta Suo­men emä­maa­n yh­tey­teen. Vaik­ka tä­män tut­ki­muk­sen tar­koi­tuk­se­na on ol­lut In­ke­rin­maan o­lo­jen ku­vaa­mi­nen, nii­n on tuo li­kei­nen yh­teys pa­hoit­ta­nut te­ki­jää kos­ket­ta­maan Kä­ki­sal­men lää­nin­kin his­to­ri­aan, sem­min­kin kun nä­mä mo­lem­mat maa­kun­nat ruot­sin­val­lan ai­ka­na oli­vat yh­te­nä hal­lin­to­kun­ta­na.

Run­saim­mat läh­teet tä­hän tut­ki­muk­see­n on te­ki­jä saa­nut Ruot­sin Val­ti­oar­kis­tos­ta. In­ke­rin­maan ja Kä­ki­sal­men lää­nin olo­ja 1600 lu­vul­la kos­ke­vat a­si­akir­jat löy­ty­vät siel­lä koot­tui­na n. s. Ing­ri­ca ko­ko­el­maan, jo­ka on Li­vo­ni­ca ni­mi­sen ko­ko­el­man ala-osas­to­na. Erit­täin run­sas­va­rai­se­na läh­tee­nä on myös­kin ol­lut Ruot­sin Val­ti­ore­gist­ra­tuu­ra. Edel­leen löy­tyy näi­tä asi­akir­jo­ja Ruot­sin Val­ti­oar­kis­ton O­xens­tier­nan eli Ti­dö’n ko­ko­el­mas­sa. Jos­sain mää­räs­sä on te­ki­jä myös­kin käyt­tä­nyt hy­väk­seen Ruot­sin ka­ma­ri­ar­kis­to­a. Kol­man­te­na pää­läh­tee­nää­n on te­ki­jä käyt­tä­nyt Suo­men Val­ti­oar­kis­ton ko­ko­el­mi­a, eri­ten­kin siel­lä säi­ly­tet­ty­jä In­ke­rin­maan ja Kä­ki­sal­men lää­nin ve­ro­kir­jo­ja. Pai­ne­tul­ta läh­tei­tä on myös käy­tet­ty.

Si­säl­lys-lu­et­te­lo.

En­sim­mäi­nen lu­ku. — Stol­bo­van rau­ha.

• Johdanto.
  Sivu 1
• Stolbovan rauha.
  Sivu 2
• Inkerinmaan rajat.
  Sivu 5

Toi­nen lu­ku. — Asu­tus.

• In­ke­rin­maan ny­kyi­sen vä­es­tön ja­ko kah­teen pää­kan­sal­li­suu­teen,
  • suo­ma­lai­siin ja
  • ve­nä­läi­siin.
  Sivu 9
• In­ke­rin­maan ny­kyi­set suo­ma­lai­set asuk­kaat:
  • vat­ja­lai­set,
  • In­ke­roi­set,
  • äy­rä­möi­set ja
  • sa­va­kot.
  Hei­dän asui­na­lan­sa ja lu­ku­mää­rän­sä vuo­si­sa­tam­me kes­ki­vai­heil­la.
  Sivu 9
• Vat­jan ni­men il­maan­tu­mi­nen en­si ker­ran his­to­ri­as­sa.
  Sivu 14
• Vat­ja­lai­set jou­tu­vat Nou­go­ro­din val­lan alai­sik­si.
  • Vots­ka­ja Pja­ti­na.
  • Kap­ri­on,
  • Jaa­man ja
  • Ii­va­nan­lin­nan pe­rus­ta­mi­nen.
  Sivu 14
• Hä­mä­läi­nen asu­tus hä­vi­ää Laa­to­kan ete­läi­sil­tä ran­ta­mail­ta 11 vuo­si­sa­dan lo­pul­la ja 12 vuo­si­sa­dan al­ku­puo­lel­la sin­ne siir­ty­vien kar­ja­lais­ten is­hoo­rien eli in­ke­rois­ten edel­tä.
  Sivu 16
• In­ke­rin­maan ja in­ke­rois-ni­men syn­ty. Sen käy­tän­tö län­si­mail­la kes­ki­ajal­la.
  Sivu 17
• In­ke­rois-asu­tuk­sen le­vi­ämi­nen Vat­jan kan­san alu­eel­le.
  Sivu 19
• In­ke­roi­set jou­tu­vat Nou­go­ro­din ala­mai­suu­teen. Ve­nä­läi­set pe­rus­ta­vat val­tan­sa tu­keek­si Päh­ki­nä­lin­nan in­ke­rois­ten rin­ta­maa­han.
  Sivu 20
• Kris­ti­nus­kon le­vi­ämi­nen In­ke­rin­maal­la.
  • Ma­ka­ri piis­pan ja
  • Il­ja mun­kin
  lä­he­tys­toi­met vat­ja­lais­ten ja in­ke­rois­ten kes­ken 1530 lu­vul­la.
  Sivu 20
• Ve­nä­läi­sen kan­sal­li­suu­den le­vi­ämi­nen In­ke­rin­maal­la kes­ki­ajal­la ja 1500 lu­vul­la.
  Sivu 22
• In­ke­rin­maan van­ha, krei­ka­nus­koi­nen vä­es­tö ruot­sin­val­lan ai­ka­na. Suu­rin osa tä­tä vä­es­töä on kan­sal­li­suu­del­taan suo­ma­lai­nen; ai­no­as­taan vä­hem­pi osa ve­nä­läi­nen.
  Sivu 25
• In­ke­rin­maan van­han, krei­ka­nus­koi­sen vä­es­tön har­ve­ne­mi­nen 1600 lu­vul­la siir­ty­mi­sen kaut­ta Ve­nä­jäl­le. Ve­nä­jäl­le siir­ty­mi­sen syyt ja vai­heet.
  Sivu 30
• Ras­kol­ni­kit ve­nä­läi­se­nä vas­ta-vir­tauk­se­na.
  Sivu 40
• Tie­to­ja In­ke­rin­maan lut­he­ri­nus­kois­ten asu­kas­ten siir­ty­mi­ses­tä Ve­nä­jäl­le.
  Sivu 41
• Ny­kyis­ten äy­rä­möis­ten ja Sa­vak­ko­jen esi­van­hem­mat siir­ty­vät 1600 lu­vun ku­lu­es­sa Suo­mes­ta In­ke­rin­maa­han.
  • Tie­to­ja äy­rä­möis­ten ja Sa­vak­ko­jen ko­ti­pe­räs­tä.
  Sivu 41
• Suo­ma­lai­sen siir­to­lais-asu­tuk­sen li­sään­ty­mi­nen In­ke­rin­maal­la 1600 lu­vul­la.
  • Kan­sal­li­suus-ti­las­to­a.
  Sivu 45
• Suo­mes­ta siir­ty­mi­sen syyt ja siir­to­lais-vä­es­tön laa­tu.
  Sivu 52
• In­ke­rin­maa 1600 lu­vul­la Ruot­sin val­ta­kun­nan Si­pi­ri­ana.
  Sivu 54
• Kus­taa Aa­dolf ku­nin­kaan han­ke siir­tää In­ke­rin­maa­han sak­sa­lai­si­a uu­tis-asuk­kai­ta.
  • In­ke­rin­maan ka­pi­tu­lat­si­oo­ni.
  Sivu 59
• Sak­sa­lais-asu­tuk­sen vai­heet ja hä­vi­ö.
  Sivu 60
• Vä­ki­lu­vun ti­las­to­a.
  Sivu 66

Kol­mas lu­ku. — Hal­lin­to.

• Tie­to­ja In­ke­rin­maan hal­lin­to­alu­eis­ta ve­nä­jän­val­lan ai­ka­na.
  • Po­gos­tat ja lin­na­lää­nit.
  Sivu 69
• In­ke­rin­maan hal­lin­to­alu­eet ruot­sin­val­lan ai­ka­na.
  • Lin­na­lää­nit,
  • po­gos­tat ja
  • lut­he­ri­lai­set seu­ra­kun­nat.
  Sivu 70
• Kä­ki­sal­men lää­nin ja­ko po­gos­tiin.
  Sivu 73
• In­ke­rin­maa maa­her­ra-kun­ta­na.
  Sivu 73
• In­ke­rin­maa ja Lii­vin­maa yh­te­nä ken­raa­li­ku­ver­nöö­ri-kun­ta­na. Ken­raa­li­ku­ver­nöö­rit
  • Ju­ha­na Skyt­te,
  • Nii­lo As­se­rin­poi­ka Man­ners­ki­öld ja
  • Pent­ti Oxens­tier­na.
  Sivu 74
• In­ke­rin­maa ja Kä­ki­sal­men lää­ni yh­te­nä ken­raa­li­ku­ver­nöö­ri­kun­ta­na.
  Sivu 76
• Tie­to­ja In­ke­rin­maan ja Kä­ki­sal­men lää­nin ken­raa­li­ku­ver­nöö­reis­tä vv. 1642 – 1704.
  • Ee­rik Gyl­lens­tier­na.
  • Kaar­lo Mör­ner.
  • Kus­taa Ee­ver­tin­poi­ka Horn.
  • Yr­jö Sper­ling.
  Sivu 77
• Tie­to­ja In­ke­rin­maan maa­her­rois­ta jäl­keen v. 1642.
  Sivu 81
• A­lem­mat maa­hal­lin­non vir­ka­mie­het.
  • Kam­ree­ri.
  • Kir­jan­pi­tä­jä.
  • Ku­ver­ne­men­tin sih­tee­ri.
  • Ken­raa­li­ku­ver­nöö­rin kans­se­li.
  • Maa­re­viis­so­ri.
  • Maan­mit­ta­ri.
  • Pos­ti­mes­ta­ri.
  • Myl­ly­ve­ro-kir­ju­rit.
  • Kih­la­kun­nan-kir­ju­rit.
  • Vou­dit.
  • Sta­ros­tit.
  • Kym­nie­kat.
  • Se­net­sit.
  • Sol­le­mai­ni­kat.
  • Jy­vä­kir­ju­rit.
  • We­nä­läi­nen jy­vä­kir­ju­ri.
  • We­nä­läi­nen kie­len­kään­tä­jä ja tulk­ki.
  • Maap­ro­fos­si.
  • Sil­ta­vou­dit.
  Sivu 82
• Oi­keus­lai­tok­sen vir­ka­mie­het.
  • Laa­man­ni.
  • Kih­la­kun­nan tuo­ma­rit.
  • Lau­ta­mie­het.
  Sivu 85
• Maa­vis­kaa­lin vi­ran aset­ta­mi­nen In­ke­rin­maal­la.
  Sivu 86
• Sa­mu­el Cro­ell yli­mää­räi­se­nä ka­ma­ri­vis­kaa­li­na ja hä­nen pal­jas­tuk­sen­sa.
  Sivu 86
• Maa­hal­lin­non puut­teel­li­nen ti­la 1600 lu­vul­la In­ke­rin­maal­la ja Kä­ki­sal­men lää­nis­sä.
  Sivu 89.
• Kau­pun­kien hal­lin­to.
  • Nar­van maist­raa­tin sak­sa­lai­suus.
  Sivu 91
• In­ke­rin­maan ja Kä­ki­sal­men lää­nin maa­päi­vät ruot­sin­val­la­nai­ka­na.
  Sivu 98

Nel­jäs lu­ku. — Ve­rot.

• Tie­to­ja In­ke­rin­maan Ve­roi­tus­sei­kois­ta ve­nä­jän val­lan ai­ka­na. Maa-or­juus.
  Sivu 103.
• Nou­go­ro­di­lai­nen obs­ha Ve­roi­tu­sa­lu­een yk­sik­kö­nä.
  Sivu 104
• Kruu­nul­le ja ti­lan­hal­ti­jal­le mak­set­ta­vat ve­rot.
  • Jah­ti­ve­ro.
  • Li­sä­ve­ro.
  • Vil­ja­ve­ro.
  • Kir­ju­ri­ve­ro.
  • Ve­ro alem­mil­le vir­ka­mie­hil­le.
  • Lin­na­ve­ro.
  • Apu­ve­ro.
  • Pe­tii­ni eli vii­den­nen lyh­teen ve­ro.
  Sivu 104
• In­ke­rin­maan ja Kä­ki­sal­men lää­nin Ve­roi­tus­sei­kat ruot­sin­val­lan ai­ka­na.
  • Ob­si
  • Ve­roi­tu­sa­lu­ee­n yk­sik­kö­nä.
  • Päi­vän­maa.
  • Aat­ra­maa.
  Sivu 105
• In­ke­rin­maan Ve­roi­tus­sei­kat vä­li­ai­kai­sel­la kan­nal­laan Stol­bo­van rau­han jäl­ki­vuo­si­na.
  • Maa­vä­es­tön ve­rot.
  • Ar­vi­ove­ro.
  • Kir­joi­tus­ra­hat.
  • “Kaff Pe­nin­gar” -ni­mi­nen ve­ro.
  • Olut-ak­siis­si.
  • Päi­vä­työt.
  Sivu 107
• Ha­ku­lin-asuk­kai­den ve­rois­ta.
  Sivu 111
• Y­li­mää­räi­si­ä ve­ro­ja.
  • Kir­ves­ra­hat.
  • Mor­sius­ra­hat.
  Sivu 111
• In­ke­rin­maan ja Kä­ki­sal­men lää­nin Ve­roi­tus­sei­kat va­ki­nai­sel­la kan­nal­laan ruot­sin­val­lan ai­ka­na.
  • Vä­lit­tö­mät Si­vii­li­ve­rot.
  Sivu 112
• Kym­me­nyk­set.
  Sivu 112
• Ar­vi­ove­ro.
  Sivu 114
• Py­sy­väi­nen maa­ve­ro.
  Sivu 121
• Staat­sie-ve­ro ja täy­te­ka­pat.
  Sivu 127
• Kyy­dit­se­mis-ra­hat.
  Sivu 129
• Myl­ly­ve­ro ja hen­ki­ra­hat.
  Sivu 130
• Laa­man­nin­ra­hat.
  • Tuo­ma­rin­ra­hat.
  • Tei­ni­ra­hat.
  Sivu 133
• Kä­rä­jä­ka­pat ja sil­ta­vou­din kap­pa.
  Sivu 134
• Päi­vä­työt.
  Sivu 134
• Pie­net par­sei­lit.
  Sivu 136
• Aa­te­lis­ton rat­su­pal­ve­lus.
  Sivu 138
• Muu­ta­mi­a tie­to­ja kau­pun­gin- ja ha­ku­lin-asuk­kai­den ve­rois­ta.
  Sivu 138
• Kir­kol­li­set ve­rot.
  Sivu 139

Oi­kai­su

• Huo­mat­tu­ja pai­no­vir­hei­tä.
  Sivu 144

Toivo Rännäli

• Toivo Rännäli -- Näyttely Ruokolahden Kirjastossa 2021
• Näyttelyaineistoa digitaalisessa muodossa
• Näyttelyn mainos A4
• Тойво Ряннель: Мой Чѐрный Ангел
• Toivo Rännäli: Musta Enkelini
• Leonid Gildi: Народ изгой в России
• Inkeriläisten Viesti
• Tämä sivu

Toivo Rännäli -- Näyttely Ruokolahden Kirjastossa 2021

Ruokolahden kirjastossa on esillä

• kuvia Rännälin teoksista
• tulosteita runoista
• kirjoituksia Inkeristä ja Karjalasta
• Kertomus Junnan suvun vuosisataisista vaiheista Kirvun pitäjässä
• Ja tietenkin: paljon Inkeri-aiheisia kirjoja

Näyttelyaineistoa digitaalisessa muodossa

Lyhyt PDF-kooste näyttelystä.

Näyttelyn julisteet A4 muodossa. (Kaikkia näitä ei ole julkaistu.) Saa käyttää vapaasti.

Näyttelyn mainos A4

Roivo Rännäli -- Näyttely Ruokolahden kirjastossa vuonna 2021

Näyttelymainoksen viimeisin PDF-versio löytyy tästä linkistä

Тойво Ряннель: Мой Чѐрный Ангел

Rännelin elämästä kertova kirja

-- Мой Чѐрный Ангел -- Nettiversio-

-- Kirjan PDF-versio -- Inkeri.Ru sivustolla

Toivo Rännäli: Musta Enkelini

Rännelin elämästä kertova kirja

Musta Enkelini

-- Kirjan translaattorisuomennos

Leonid Gildi: Народ изгой в России

Toivo Rännäli Leonid Gildin kirjassa Гильди Л.А.: Народ изгой в России

-- Sivu 44

-- Sivu 244 ja siitä kuusi sivua eteenpäin

Inkeriläisten Viesti

-- Haku arkistoituihin vuosikertoihin

Tämä sivu

Tämä sivu ei ole vielä valmis. Sisältöä lisätään kuumeisesti koko ajan. Poikkea taas vierailemassa uudestaan!

Viimeisin muokkaus

-- 2021-10-07 13:59:21 EET

Sanaseppä

Valtias taivaan
        lastesi vaivaan
kääntäös katseesi armollinen!
Armahda lyötyä
        Inkerin kansaa,
tuhkasta nostaos taas koti sen!

Orjina yössä
        elämän työssä
huudamme sydämin värisevin:
"Milloin, ah milloin
        vapaana jälleen
silmämme nähdä jo saa Inkerin!"

Konsa me kerran
        voimalla Herran
katkomme kahleemme ajalliset,
silloin on koittava
        Inkerin aamu,
siunaten saapuvat sen sätehet.

Silloin, ah silloin
        aamuin ja illoin
kaikuvi kirkoissa Inkerinmaan:
"Jumala linnamme
        aina on parhain,
vääryyden vallat hän lyö ajallaan".

        Väinö Hirsjärvi

Trans­laat­to­ril­la kään­net­ty ar­tik­ke­lis­ta:
– INKERI-lehti 2013

Leo Gildi In MEMORIAM

Leo Gildi 03.02.1928 – 11.06.2013

Leonid Andreevitš Gildin muistoksi

Kesäkuuta 2013 yksi kansamme parhaista pojista, Leonid Andreevich Gildi, menehtyi. Tutkija-historioitsija teki paljon töitä arkistossa, löydetty ja julkaistu dokumentteja traagisesta kohtalosta kansaamme. Hän auttoi löytämään tietoa sukulaisista, jotka kuolivat ja katosi aikana Neuvostoliiton ja sota-aikaan. Ponnisteluillaan suurella keskitysleirien nuoret vangit saavuttivat tunnustusta vaivalloisesti. Jälkeen sota, kaikki kansamme karkotettiin pienestä kotimaastaan - entisestä Ingermanlandista.

Emme vain hävinneet. kotimaamme ja omaisuutemme, meidät jätettiin ilman asiakirjoja-syntymästä, tietoja meidän ja vanhempamme työ. Emme voineet. todista mitään, emme vain tienneet miten tehdä se, ja paikalliset viranomaiset käytin sitä. Leonid Andreevitš auttoi monia ihmisiä palauttamaan asiakirjansa. Valmistelin asiakirjoja oikeudelle. Hän teki tämän ilmaiseksi., hän auttoi meitä vapaaehtoisesti. Hän työskenteli vapaaehtoisena perusteella, eli epäitsekkäästi, ilman mikä tahansa palkka. Ikuinen muisti ja suuri kiitollisuus niiltä jota hän auttoi kovalla työllä ja huolettomalla hoidolla.

– Rosa Stepanova

L. A. Gildin muistoksi

“Heidän teoistaan te tunnette heidät”

Panoksen arvon realisoiminen L. A:n kilta yhteisen asiamme puolesta muista joitakin kohtia hänen presidenttikautensa IL. Huomaa, että meidän piiri ei kaikki hänen työnsä piinattujen ihmisten hyöty oli näköpiirissä, ja vasta myöhemmin me kävi ilmi, että hän työskenteli paljon, puolustaa oikeudenmukaisia oikeudellisia standardeja meidän ihmiset-hylkiö.

L. A. Gildi johti intensiiviä kirjeenvaihto valtion kanssa viranomaiset paljastavat rikollisen viranomaisten toimet, jotka osoittavat niiden tukahduttavan sisällön. Kiitos hänen periksiantamattomuus ja periksiantamattomuus, viranomaiset oli pakko tehdä joitakin myönnytyksiä tunnustamisesta tukahduttamistoimien ja niiden jälkeisten osittainen kunnostaminen jotkut suomalaiset-Inkerinmaalaiset. Totta kai., tämä yhteiskunnallis-poliittinen toiminta L. A. Gildi aiheutti vakava huoli viranomaisille. Viekkaat tekivät tyhjäksi suurimman osan L. A. Gildien ponnisteluista. valtiokoneisto ja sen byrokraatit, jotka järjestivät kirjeiden ja vetoomusten “kick-off” eri viranomaisille.

Kaiken huipuksi itse IL: ssä perustettiin ryhmä, joka pyrki syrjäyttämään L. A. Gildin il: n puheenjohtajan paikalta. Muistakaamme IL: n raportointi-ja uudelleenvalintakokous vuonna 1998, joka pidettiin Pyhän Marian kirkko. Huipentuma kokouksesta kuului Kokon kysymys tietokoneesta. Kokko kuvasi tapausta näin että tietokone lahjoitettiin IL-seuralle, ja sijaitsee asunnossa Gildi, joka johtaa läsnäolijoita ilmaisemaan epäluottamusta Gildiä kohtaan. Suurin osa yleisöstä“ihastui” tempusta kuului naurua. Kun Gildi alkoi selittää, että kotona hän jatkaa yhteiskunnallisesti hyödyllistä työtä IL: n hyväksi, hän he eivät edes anna hänen lopettaa hänen lause, ja at Kokon signaali etukäteen kutsutut vahvat kaverit toivat Gildin ulos salista. Eikä kukaan noussut protestoimaan tekoja vastaan Kokko ja yritykset. Järjestäjä tämän teon tiedä ei häpeä eikä häpeä. Ja monet, luultavasti, yksinkertaisesti en ymmärtänyt, mitä tapahtui.

Gildy työskenteli tietokoneella kotona. Kaikki tietävät hänen julkaisemansa kirjat, vertailumateriaalit ja käsikirjat kuntoutusta hakeville. Entä mistä killan" vastustajat " ovat kuuluisia? Kesti kauan ymmärtää kuka on kuka.

Kirkkain muisto puolustajalle nöyryytetty, karkotettu, ryöstetty ja tapettu suuren työläisen L. A. Gildille.

– P. Soytu

Gildi-ilmiö

Millainen henkilö oli Leonid Andreevich Gildi? Hän oli akateeminen työntekijä, mutta voi kutsutko häntä tiedemieheksi? Aihe hänen Väitöskirja on " rooli puolueen-Neuvostoliiton lehdistö kansantalouden palauttamisessa Siperia (1920-luku)". Onko aihe pysynyt aiheellisena? Se on vaikeaa. sanoa. 30 vuoden työ LGPI: ssä , L. A. Gildillä on ollut noin 100 tieteellistä julkaisua eri lehdet ja julkaisut. En ollut säilyttänyt niiden merkitys? Kysymys on monimutkainen. Jätetään se auki.

Oliko Leonid Andreevich careeristi? Apulaisprofessorin ja dekaanin virkaa tuskin voi kutsua uraksi . Käytännössä, ennen kuin tulet Inkerin liiton harva tunsi häntä. Hän teki varsinaisen uransa Inkerin Liitto. Hän niitti mainetta myös tiedemies-historioitsijana ei LKP: ssä, vaan Inkerin liitossa. Tärkeimmät tieteelliset teokset Gildi on luotu 1990-ja 2000-luvuilla ja on omistettu Inkerinmaalle Suomalainen. Silloin hänen akateeminen koulutus ja kyky arkistotyö tuli tarpeeseen.

Gildin historialliset teokset ovat täynnä syytöksiä Neuvostoliittoa vastaan hallitus. Kuinka luonnollista se on muuttuiko kommunistinen propagandisti neuvostovastaiseksi? Tässä ei todennäköisesti ole mitään ristiriitaa. Ehkä hän liittyi puolueeseen. ei urasta, vaan ideologisista motiiveista. Gildi ei ollut taistelija järjestelmää vastaan, mutta hän näki ja kokenut paljon, ja tuli ymmärtämään neuvostovallan ydin. Alussa 90-luvulla hän osoittautui " oikeaksi henkilöksi paikka".

Miten muistamme Gildi in Inkerin Liitto? Että kuva “laiva-mies” pysyi muistissani-vankka, luottavainen hänen tietojaan ja oikeudenmukaisuudessaan. Gildi on pitkä, suuri, kiireetön, perusteellinen. Ja samaan aikaan-energinen, aktiivinen, kategorinen. Moni muistaa Gilin puhuneen kuorma-autosta mielenosoituksessa 20. maaliskuuta 1992 isossa talossa. Hänen koko olemuksensa herätti luottamusta. Inkerin liitossa hän johti kansalaisten vastaanotto eri asioissa. Hän osasi kuunnella ihmisiä. ymmärsin, mitä he tarvitsivat. Hän tiesi miten selittää. Autoin suosituksilla, löysin tarvittavat dokumentoin itse. Hän puhui oikeudessa. Tämän julkinen työ Inkerissä Liitto oli lähellä laillista tuki. Itse asiassa Inkerissä Koulutukseltaan hän oli lakimies. Mutta hän oli myös ideologi, johtaja. Häneen luotettiin. Hän oli tunnettu ja arvostettu, luultavasti enemmän kuin kukaan muu Inkerin Liitto. Leon auktoriteetti Gildi Inkerinmaan joukossa Suomalaiset pysyivät korkealla aivan viime aikoihin asti.

Gildi ei ollut kätevä henkilö sen paremmin viranomaisille kuin Inkerin Liitollekaan. Se oli vaikeaa työskennellä hänen kanssaan. Muistamme Hänet kunnianhimoisena, joskus ei kovin tarkkaavaisena muiden mielipiteille. Mutta hänen positiivinen energia voitti kaikkea muuta. Ehkä killan toiminta on parasta, että tapahtui Inkerin liiton historiassa.

– A. Krjukov

Kutsuimme häntä Leo Gildyksi

Vuosina 1989-1998 Leonid Andreevitš Gildi oli Inkerin liiton aktiivijäsen. Ulkonäkö Gildi Inkerin liitossa nobody hän ei muista yhtään veteraania, mutta fakta että vuonna 1989 hän jo työskenteli Inkerin Liitto-johti kansalaisten vastaanottoa eri asioissa. Keskuudessa kutsuimme häntä Leo Gildyksi. Vuonna Joulukuuta 1989, Inkerin Liitto nimitetty Gildi korkeimman neuvoston varajäseniksi Leningradin alueen RSFNT. Hänet rekisteröitiin ja vietiin 3. sija (eli ei tullut valituksi).

Inkerin Liitossa Leo Gildi työskenteli kuntoutusasioiden parissa - haki dokumenttia karkotettuihin suomalaisiin kohdistuvien sortotoimien tunnustaminen. Tämä rutiinityö toi käytännöllisen tuloksen-kotimaamme valtio tunnusti suomalaiset sorron uhreiksi, monet he saivat “vankien” aseman, joka se helpotti elämää.

Työskentelimme Leo Gildin kanssa laadi asetus venäjänsuomalaisten kuntoutuksesta. Vuonna 1992, Inkerin liittoon perustettiin poliittinen toimikunta, siihen kuuluivat Gildi, Ritari, Batukhtin, Soitu (johtajana kirjanen). Korkeimman Oikeuden ratkaisu Venäjän federaation neuvosto “venäjänsuomalaisten kuntoutuksesta” hyväksyttiin kesäkuuta 1993. Puheenjohtaja Inkerin Liitto oli noina vuosina Kokko lähti Moskovaan allekirjoittamaan dokumenttia.

Vuosina 1994-96 Leo Gildi oli Inkerin liiton varapuheenjohtaja (puheenjohtaja oli Kirjanen); hän käsitteli käytännön asioita, jotka liittyivät venäjänsuomalaisten kuntoutus.

Vuonna 1996 Leo Gildi oli Inkerin kunnanjohtajaksi valittu Liitto. Valitettavasti, vuonna 1998 Leo Gildi työskenteli Inkerin Liitto piti tauon. Jatkotoimista tiedetään vain vähän killan. Hän sairasteli paljon. ei ollut enää aktiivinen. Tänä aikana hänen kirjoja kirjoitettiin (paitsi ensimmäinen - " teloitukset, exile, torment").

L. A. Gildin työt ja sosiaalinen toiminta ovat ansainneet suuri arvostus ja kiitollisuus heimotovereistaan. Kirkas muisti ystävän ja kollegan.

– A. Kirjanen*

L. A. GILDI. ELÄMÄNKERTA

Leo Gildi 03.02.1928 – 11.06.2013

Gildi Leonid Andreevitš

(1928 – 2013).

• Historiatieteiden kandidaatti (1964),
• LPI:n apulaisprofessori (nykyään RSPU) nimetty Herzen (in 1974 – 1992).
• Aktiivinen osallistuja Inkerin Liitto-Julkinen Inkerinmaan organisaatio Suomalaiset (1989 – 1998).
• Puheenjohtaja Inkerin Liitto (1996 – 1998).
• “Inkerinsuomalaisten alueidenvälisen järjestön-Inkerinliiton” perustaja (1997).
• Pietarin valtionkomission jäsen: poliittisten vankien Rehabilitoitujen uhrien oikeuksien palauttaminen Sorto (vuodesta 1992, kunnes n. 2010).

Hän on kirjoittanut teoksia Inkerinsuomalaisiin kohdistuvista sortotoimista:

• “teloitukset, maanpako, piina” (1996),
• “epäonni of the People” (2003),
• “the Fate of the socially dangerous people” (2003,
• “Hylkiökansa Venäjällä” (2006).

Leonid Andreevitš Gildi (Leo Kiltti) syntyi talonpojassa perhe der. Kamenka (Kivikko Liissilän seurakunta (Tosnenskin piiri, Leningradin alue). Tämä kylä on yhä olemassa; siellä on siellä säilynyt suomalainen hautausmaa, ja suomalaisia ei ole.

Leo Gildin vanhemmat lähtivät kylä kollektivisoinnin alussa. He asettuivat kaupunkiin Kolpino. Kun Leo meni koulussa hän tapasi sodan alun ja vietti saartotalvea 1941/42 vuotiaat. Maaliskuussa 1942 heidät lähetettiin “erikoisevakuointiin”. Model tapa, Leo pakeni, jäi kiinni ja lähetettiin maanpakoon-Amurin alueelle. Hän työskenteli oppipoikana turner autokorjaamolla. Hän pakeni, ja lisättyään kaksi vuotta itselleen, ilmoittautui Hän liittyi vapaaehtoisena puna-armeijaan. Hän salasi kansalaisuutensa ja Suomalaista alkuperää. Hän palveli laivastossa merkinantajana saattoaluksella ("saattue, rahtialusten saattaminen liittoutuneilta). Osallistui amfibiotoiminta etelässä

Original:
– INKERI-lehti 2013

IN MEMORIAM Лео Гильди

Лео Гильди 03.02.1928 – 11.06.2013

Памяти Леонида Андреевича Гильди

11 июня 2013 года ушёл из жизни один из лучших сынов нашего народа – Леонид Андреевич Гильди. Учёный-историк, он много работал в архивах, нашёл и опубликовал документы о трагических судьбах нашего народа. Он помог найти сведения о родственниках, погибших и исчезнувших в советское и военное время. Его усилиями с большим трудом добились признания малолетние узники концлагерей. После войны весь наш народ был выслан с малой родины – бывшей Ингерманландии.

Мы потеряли не только родину и имущество, мы остались без документов – о рождении, о нашей и наших родителей трудовой деятельности. Мы ничего не могли доказать, мы просто не знали, как это сделать, а местные власти этим пользовались. Леонид Андреевич многим помогал восстановить документы. Готовил документы в суд. Всё это он делал для нас бесплатно, он просто добровольно нам помогал. Он работал на общественных началах, то есть, бескорыстно, без всякой зарплаты. Вечная память и огромная благодарность от тех, кому он помог своим трудом и безотказной заботой.

– Роза Степанова

Памяти Л. А. Гильди

«По делам их узнаете их»

Для осознания величины вклада Л. А. Гильди в наше общее дело вспомним некоторые моменты времени его председательства в ИЛ. Отмечу, что в нашем кругу далеко не вся его деятельность на благо нашего истерзанного народа была на виду, и только позднее нам стало известно, что он трудился очень много, отстаивая справедливые правовые нормы для нашего народа-изгоя.

Л. А. Гильди вёл интенсивную переписку с государственными властями, разоблачая преступные деяния власти, доказывая их репрессивное содержание. Благодаря его настойчивости и упорству власти вынуждены были пойти на некоторые уступки в части признания репрессивных мер и последующей частичной реабилитации части финнов-ингерманландцев. Конечно, эта общественно-политическая деятельность Л. А. Гильди вызывала серьёзное беспокойство властей. Большая часть усилий Л. А. Гильди была сведена на-нет лукавой государственной машиной и её бюрократами, организовавшими «отфутболивание» писем и обращений в самые различные инстанции.

В довершение всего в самом ИЛ образовалась группировка, стремившаяся сместить Л. А. Гильди с поста председателя ИЛ. Вспомним отчётно-перевыборное собрание ИЛ 1998 года, проходившее в церкви Св. Марии. Кульминацией собрания стал вопрос Кокко о компьютере. Кокко изобразил дело так, что компьютер был подарен обществу ИЛ, а находится на квартире Гильди, подводя присутствовавших к выражению недоверия к Гильди. Большая часть публики «клюнула» на эту уловку, раздался смех. Когда же Гильди стал объяснять, что дома он продолжает общественно-полезную работу в интересах ИЛ, ему не дали даже закончить фразу, а по сигналу Кокко заблаговременно приглашённые крепкие ребята вывели Гильди из зала. И никто не поднялся протестовать против действий Кокко и компании. Организаторам этого деяния неведом ни стыд, ни позор. А многие, наверное, просто не понимали, что происходит.

Гильди работал на этом компьютере дома. Все знают изданные им книги, справочные материалы и пособия для добивающихся реабилитации. А чем прославились «оппоненты» Гильди? Много времени нам понадобилось, чтобы понять, кто есть кто.

Самая светлая память защитнику униженных, изгнанных, ограбленных и убиенных, великому труженику Л. А. Гильди.

– П. Сойту

Феномен Гильди

Что за человек был Леонид Андреевич Гильди? Он был академическим работником, но можно ли назвать его учёным? Тема его кандидатской диссертации – «Роль партийно-советской печати в восстановлении народного хозяйства Сибири (1920-е годы)». Сохранила ли эта тема актуальность? Трудно сказать. За 30 лет работы в ЛГПИ у Л. А. Гильди было около 100 научных публикаций в различных журналах и изданиях. Сохранили ли они своё значение? Вопрос сложный. Оставим его открытым.

Был ли Леонид Андреевич карьеристом? Едва ли можно назвать карьерой должность доцента и декана. Практически, до прихода в Инкерин Лиитто его мало кто знал. Настоящую карьеру он сделал в Инкерин Лиитто. Свою известность учёного-историка он тоже приобрёл не в ЛГПИ, а в Инкерин Лиитто. Главные учёные труды Гильди созданы в 1990-х и 2000-х годах и посвящены ингерманландским финнам. Вот когда ему пригодились академическая подготовка и умение работать в архивах.

Исторические труды Гильди полны обвинений в адрес советской власти. Насколько естественным было превращение пропагандиста-коммуниста в антисоветчика? Наверное, здесь нет противоречия. Возможно, он вступил в партию не из карьерных, а из идейных побуждений. Гильди не был борцом с системой, но он много видел и пережил, и пришёл к пониманию сути советской власти. В начале 90-х годов он оказался «правильным человеком в правильном месте».

Каким мы помним Гильди в Инкерин Лиитто? В памяти остался образ «человека-корабля» – солидного, уверенного в своих знаниях и в своей правоте. Гильди – высокий, крупный, неспешный, основательный. И при этом – энергичный, деятельный, категоричный. Многие помнят Гильди выступающим с грузовика на митинге 20 марта 1992 года у Большого Дома. Всем своим видом он внушал уверенность. В Инкерин Лиитто он вёл приём граждан по разным вопросам. Он умел слушать людей, он понимал, что им нужно. Он умел объяснять. Помогал рекомендациями, сам находил нужные документы. Выступал в суде. Его общественная работа в Инкерин Лиитто была близка юридической помощи. Фактически, в Инкерин Лиитто он был юристом. Но он был и идеологом, лидером. Ему доверяли. Его знали и уважали, вероятно, больше, чем кого-либо другого в Инкерин Лиитто. Авторитет Лео Гильди среди ингерманландских финнов оставался высоким до самого последнего времени.

Гильди не был удобным человеком ни для власти, ни для Инкерин Лиитто. С ним было трудно работать. Мы помним его амбициозным, иногда не очень-то внимательным к чужому мнению. Но его позитивная энергия перевешивала всё остальное. Возможно, деятельность Гильди – это то лучшее, что было в истории Инкерин Лиитто.

– А. Крюков

Мы звали его Лео Гильди

С 1989 по 1998 год Леонид Андреевич Гильди – активный участник Инкерин Лиитто. Появления Гильди в Инкерин Лиитто никто из ветеранов не помнит, но факт, что в 1989 году он уже работал в Инкерин Лиитто – вёл приём граждан по разным вопросам. Между собой мы звали его Лео Гильди. В декабре 1989 года Инкерин Лиитто выдвигало Гильди в депутаты ВС РСФСР по Ленинградской области. Он был зарегистрирован и занял 3-е место (то есть, не был избран).

В Инкерин Лиитто Лео Гильди занимался вопросами реабилитации – добивался документального признания репрессий по отношению к высланным финнам. Эта рутинная работа принесла практический результат – наше родное государство признало финнов пострадавшими от репрессий, многие получили статус «узников», что существенно облегчало жизнь.

С Лео Гильди мы работали по подготовке постановления о реабилитации российских финнов. В 1992 году в Инкерин Лиитто была создана политическая комиссия, в неё входили Гильди, Ритари, Батухтин, Сойту (возглавлял Кирьянен). Постановление Верховного Совета РФ «О реабилитации российских финнов» было принято в июне 1993 года. Председателем Инкерин Лиитто в те годы был Кокко, он ездил в Москву подписывать документ.

С 1994 по 96 год Лео Гильди был заместителем председателя Инкерин Лиитто (председателем был Кирьянен); он занимался практическими вопросами, связанными с реабилитацей российских финнов.

В 1996 году Лео Гильди был избран председателем Инкерин Лиитто. К великому сожалению, в 1998 года работа Лео Гильди в Инкерин Лиитто прервалась. О дальнейшей деятельности Гильди известно мало. Он много болел и уже не вёл активной деятельности. В этот период были написаны его книги (кроме первой – «Расстрелы, ссылки, мучения»).

Труды и общественная деятельность Л. А. Гильди заслужили высокую оценку и благодарность соплеменников. Светлая память товарищу и соратнику.

– А. Кирьянен

Л. А. ГИЛЬДИ. БИОГРАФИ ЧЕСКИЙ ОЧЕРК

Лео Гильди 03.02.1928 – 11.06.2013

Гильди Леонид Андреевич (1928 – 2013). Кандидат исторических наук (1964), доцент ЛГПИ (сейчас РГПУ) им. Герцена (в 1974 – 1992). Активный участник Инкерин Лиитто – общественной организации ингерманландских финнов (1989 – 1998). Председатель Инкерин Лиитто (1996 – 1998). Основатель «Межрегиональной организации ингерманландских финнов – ИнкеринЛиитто» (1997). Член Санкт-Петербургской Государственной комиссии по восстановлению прав реабилитированных жертв политических репрессий (с 1992, примерно до 2010 года). Автор трудов о репрессиях в отношении ингерманландских финнов: «Расстрелы, ссылки, мучения» (1996), «Беда народа» (2003), «Судьба «социально-опасного» народа» (2003), «Народ-изгой в России» (2006).

Леонид Андреевич Гильди (Leo Gildi) родился в крестьянской семье в дер. Каменка (Kivikko) прихода Liissilä (Тосненский район Ленинградской области). Эта деревня существует и сейчас; там сохранилось финское кладбище, а финнов нет ни одного человека.

Родители Лео Гильди уехали из деревни в начале коллективизации. Они поселились в городе Колпино. Зде сь Лео ходил в школу, встретил начало войны и провёл блокадную зиму 1941/42 годов. В марте 1942 года их отправили в «спецэвакуацию». По дороге Лео бежал, был пойман и отправлен в ссылку – в Амурскую область. Работал учеником токаря на вагоноремонтном заводе. Совершил побег, и, прибавив себе два года, записался добровольцем в Красную Армию. Скрывал свою национальность и финское происхождение. Служил во флоте, сигнальщиком на корабле сопровождения («конвой», сопровождавший суда с грузами от союзников). Участвовал в десантных операциях на южном Сахалине и Курильских островах. После войны был направлен на учебу в военное училище. В 1951 году был отчислен из училища (контрразведка установила национальную принадлежность и факты побегов со спецпоселения). Вновь отправлен на спецпоселение в Русско-Полянский район Омской области. Работал киномехаником на конной кинопередвижке. Одновременно учился в школе, после снятия в 1954 году ограничений по прописке – в Омском педагогическом институте. По окончании учёбы работал преподавателем на кафедре истории Новосибирского педагогического института.

Пережитые мытарства не сделали Лео врагом советской власти. Напротив, он укрепился в коммунистических убеждениях, вступил в партию, окончил ВПШ в Новосибирске.

В 1963 году Лео поступил в аспирантуру Ленинградского педагогического института им. Герцена. По окончании аспирантуры (1964) защитил кандидатскую диссертацию, темой которой была история партийно-советской печати в Сибири. Работал старшим преподавателем кафедры истории КПСС. Доцент (1974), переизбран в 1979 и 1989 годах. В общей сложности учился и работал в институте им. Герцена в течение 30 лет. Уволился в 1992 году.

Работа Л. А. Гильди на профессиональном поприще – это была работа педагога. Леонид Андреевич был преподавателем. Его помнят спокойным и рассудительным человеком, безусловно честным (потому и переизбирали). Его любили студенты.

По словам своих близких, Леонид Андреевич был «абсолютно советский человек», секретарь парткома на факультете и на кафедре, зам. по идеологии.

В ЛГПИ Гильди всегда был «финном». То есть, все знали, что он финн, там он не скрывал свою национальность. Он и по паспорту был финном.

В 1988 или 1989 году Л. А. Гильди включился в работу общества ингерманландских финнов – Инкерин Лиитто, и вскоре стал одним из главных действующих лиц этой организации. Речь шла о «реабилитации» российских финнов и о программе возвращения финнов в Ленинградскую область. Усилия Л. А. Гильди по объединению возникавших по всей стране ингерманландско-финских обществ в единую всероссийскую организацию («Межрегиональный Инкерин Лиитто») вызвали жёсткое противодействие как со стороны властей, так и со стороны тогдашнего актива Инкерин Лиитто. После разрыва с обществом Инкерин Лиитто (в 1998 году) Л. А. Гильди по мере сил продолжал правозащитную деятельность.

Отец, Андрей Адамович Гильди (Antreas Kiltti) родился в1892 году в д. Каменка (Kivikko) прихода Liissilä. Большевик, член ВКП(б) с 1917 года, до того – моряк Балтийского флота. Участвовал в установлении советской власти в Царскосельском уезде. С 1930 года жил в Колпино, до войны работал на Ижорском заводе. 13 лет провёл в ссылке – в Якутии, на берегу моря Лаптевых. Вернулся из ссылки в 1954 году, жил в Лисино-Корпусе. Персональный пенсионер союзного значения. Умер в 1983 году, в возрасте 91 года.

Мать, Евдокия Петровна Вяря (Eeva Väärä), 1892 года рождения, родом из д. Веретье (Veretti), прихода Liissilä, умерла в 1942 году по пути в Сибирь.

В семье было трое детей; сестра Нина (р.1925, Каменка), и сестра Валя (р.1939, Колпино) были в Колпино в первую блокадную зиму. Нина не была в эвакуации, вышла замуж и осталась в Колпино. Валя была в эвакуации в Омске. После войны и Нина и Валя жили в Колпино. Сейчас их уже нет в живых.

Первая жена Л. А. Гильди, Зинаида Ефимовна Гуня, родилась в Сибири; её родители переселились в Сибирь с Украины. Она умерла в 1973 году. С 1989 года – во втором браке со Светланой Владимировной Вильтовской.

У Леонида Андреевича две дочери – Наташа (р. 1952, Русская Поляна) и Оля (р.1959, Новосибирск). Обе окончили педагогический институт имени Герцена – одна исторический, другая литературный факультет. Живут в Петербурге; внучка Маша и правнуки – в Швеции; другая внучка в Петербурге.

Составил
     А. Крюков

Источники:
     автобиография Л. А. Гильди,
     сообщения родственников

Paa­vo Park­ki­nen 1948 – 2021    

• In­ke­ri-ak­tii­vi,
• ra­ken­nu­sa­lan yrit­tä­jä

IN­KE­RI-AK­TII­VI, yrit­tä­jä Paa­vo Park­ki­nen kuo­li pit­käl­li­seen sai­rau­teen Vse­vo­lovs­kis­sa, lä­hel­lä Pie­ta­ri­a 25. elo­kuu­ta 2021. Hän oli syn­ty­nyt kar­koi­tuk­ses­sa Ja­ros­la­vin alu­eel­la, Vol­gan ran­nal­la 21. jou­lu­kuu­ta 1948.

Sta­li­nin kuol­tu­a Park­ki­sen per­he pää­si pa­laa­maan rak­kaal­le In­ke­rin­maal­le, Kol­pi­non ky­lään Kel­tos­sa. Tä­män ky­läyh­tei­sön hy­väk­si Paa­vo Park­ki­nen toi­mi ko­ko elä­män­sä niin maal­li­sis­sa kuin kir­kol­li­sis­sa asi­ois­sa.

PARKKINEN valmistui Leningradin Fysiikan ja mekaniikan teknisestä opistosta. Todistus oli myös Musiikkiopiston kuoro-osastosta. Työkseen hän soitti myös bassokitaraa. Musiikki säilyi rakkaana harrastuksena koko elämän.

Varsinaisen elämäntyönsä Parkkinen teki rakennusalan yrittäjänä. Inkerin kirkon uudessa nousussa Parkkisella oli merkittävä osuus: kodissa saatu uskonsiemen kantoi runsaan sadon. Ensin Puškinin seurakunnan nuorissa ja myöhemmin Kelton seurakunnassa.

Parkkisella oli syvä ja samalla hyvin valoisa kristillinen usko. Hän halusi elää sitä todeksi auttamalla lähimmäisiään ja rakasta Inkerin kirkkoa. Pitkään Parkkinen toimi kyläläisten valitsemana koko kylän luottamusmiehenä auttaen kaikkia kyläläisiä ja toimien näin merkittävästi kotiseutunsa hyväksi. Kelton seurakunnassa Parkkinen oli esilaulajana jumalanpalveluksissa ja lauloi kuorossa sekä toimi aktiivisesti valtuustossa. Hän oli mukana myös ystävyysseurakuntatoiminnassa. Herätysliikeväen joukossa oli paljon ystäviä ja tuttavia. Inkerin kirkon kirkkohallituksessa Parkkinen oli useita vuosia osallistuen näin aktiivisesti koko kirkon hallintoon.

Uuden ajan koittaessa Paavo oli perustamassa Inkerin liittoa ja toimi pitkään sen puheenjohtajana.

Inkerin liiton ystävät Suomessa ja Ruotsissa muistavat hänet aktiivisena toimijana, joka oli valmis uupumatta ajamaan inkeriläisten asiaa.

Oma perhe, viisi lasta, sai Paavolta hyvät eväät elämän tielle. Paavo-isä korosti uskon, rehellisyyden, ahkeruuden ja aktiivisen elämänasenteen merkitystä. Kaikille lapsille hän myös opetti suomen kielen. Näin lapsille avautui tie inkeriläisen kulttuurin ymmärtämiseen ja vaalimiseen. Tästä lapset ovat isälle ja äidille kiitollisia.

Ester Parkkinen
– Kirjoittaja on Paavo Parkkisen tytär.