Ilmoitustaulu

Näyttely: Inkeriläiset – Unohdetut Suomalaiset

lähettänyt Клуб Ингрия 14.1.2020 klo 9.13   [ 22.1.2020 klo 2.27 päivitetty ]

Lea Pakkanen, Meeri Koutaniemi ja Santeri Pakkanen asettavat esille näyttelyn
Inkeriläiset – Unohdetut Suomalaiset

Vapaa pääsy!

Näyttelyn Kuvaus

Inkeriläiset – unohdetut suomalaiset kertoo identiteetistä ja kollektiivisen muistamisen merkityksestä.

Ruotsin vallan aikaan silloisen Inkerinmaan, nykyisen Pietarin seudulle asettunut suomalaisväestö kohtasi Stalinin Neuvostoliitossa etnisen puhdistuksen. Karkotukset, teloitukset ja vankileirit sekä suomen kielen ja luterilaisen uskonnon kieltäminen tyhjensivät lähes 140’000 inkerinsuomalaisen kylät ja tuhosivat niiden kulttuurin. Jatkosodan loppuvuosina yli 63’000 inkerinsuomalaista siirrettiin Suomeen sotatoimialueeksi joutuneelta Inkerinmaalta. Välirauhan jälkeen käynnistynyt paluu Neuvostoliittoon merkitsi karkotusten jatkumista. 1990-luvun alussa Mauno Koivisto antoi inkerinsuomalaisille mahdollisuuden tulla paluumuuttajina Suomeen. Yli 30’000 tarttui tilaisuuteen.

Sukupolvelta toiselle niukoin sanoin välitetyt kokemukset väkivallasta, pakenemisesta ja pelosta ovat tiivistyneet inkeriläisyyden ytimeen. Samalla etenkin nuorten tietoisuus yhteisönsä historiasta on ohentunut, sillä inkerinsuomalaisten vaiheet ovat unohtuneet historiankertomusten katveeseen niin Suomessa kuin Venäjälläkin. Harva tietää, mitä inkerinsuomalaisille oikein tapahtui.

Inkeriläiset – unohdetut suomalaiset -näyttelyssä eri-ikäisten inkerinsuomalaisten muotokuvat ja ajatukset menneestä, nykyhetkestä ja tulevasta asettuvat vuoropuheluun Siperian karkotusten karuissa määränpäissä, vankileirimaisemissa ja Inkerinmaan tyhjentyneissä kylissä otettujen dokumentaaristen valokuvien kanssa. Arkistoissa ja perheiden kaappien kätköissä säilyneet esineet ja dokumentit materialisoivat kipeän historian tähän päivään. Tekijöiden omakohtainen ja dokumentaarinen ote peilaa inkerinsuomalaisten muistojen kerroksia inhimilliseen tarpeeseen tuntea historiansa ja tulla kuulluksi.

Liitetiedostot

Inkerin suomalainen väestö vuonna 1918

lähettänyt Клуб Ингрия 9.1.2020 klo 13.45   [ 10.1.2020 klo 6.59 päivitetty ]


    Inkerin suomalainen väestö vuonna 1918.
    =======================================

       Luterilaiset kirkonkirjojen mukaan.
       -----------------------------------

           A. Pohjois-Inkerin rovastikunta.
           --------------------------------

      Seurakunta               Miehiä    Naisia    Yhteensä
      ----------               ------    ------    --------

 1  Valkeasaari                2299      2605       4904
 2  Lempaala                   4022      4161       8183
 3  Vuole                      1425      1509       2934
 4  Miikkulainen               1375      1459       2834
 5  Toksova                    5104      5687      10791
 6  Keltto                     3509      3815       7324
 7  Rääpyvä                    1122      1250       2372
 8  Markkova                   1326      1399       2725
 9  Järvisaari                 1324      1429       2753
                             ----------------------------
                              21506     23314      44820 

           B. Itä—Inkerin rovastikunta.
           ----------------------------

10  Liissilä                   1572      1564       9136
11  Venjoki                    6144      6810      12954
12  Inkere                     1741      1945       3686
13  Tuutari                    2953      3208       6161
14  Hietamäki                  2468      2609       5077
15  Skuoritsa                  3908      4178       8096
16  Ropsu                      1347      1400       2747
17  Tyrö                       3880      4544       8424
18  Serepetta                   775       843       1618
                             ----------------------------
                              24788     27101      51889

           C. Länsi—Inkerin rovastikunta.
           ------------------------------

19  Kolppana                   1214      1335       2550
20  Koprina                    2979      3247       6226
21  Spankkova                  1602      1586       3188
22  Kupanitsa                  3070      3234       6304
23  Moloskovitsa               1197      1350       2547
24  Kaprio                      913       917       1830
25  Kattila                     315       337        652
26  Soikkola                    268       297        555
27  Novasolkka                  192       209        401
28  Kosemkina                  2080      2180       4260
                             ----------------------------
                              13830     14693      28532

           D. Kaupunkiseurakunnat.
           -----------------------

29  Pietarin suom.seurakunta   6493      9009      15502
30  Pietarin P. Nikolain suom-
    virol-ruots. seurakunta     266       274        549
31  Kornstadtin suom-virol.s.   125       196        321
32  Narvan suom-virol-ruots.    373       443        816
33  Hatsinan suom-virol-saksal. 165       192        357
34  Pähkinälinnan suom-virol.    65        92        157
                              ---------------------------
                               7487     10206      17693
                              ---------------------------

                   Yhteensä   67611     75314     142925
                  =======================================

    Suomen kansalaisia eri pitäjissä        noin   10000
                                           --------------

                   Yhteensä luterilaisia          152925
                  =======================================

           E. Kreikanuskoiset suomalaiset.
           -------------------------------

35  Inkeroiset eli inkerikot                noin   20000
36  Vatjalaiset                             noin     500
                                           --------------
                                         Yhteensä  20500
                                        =================

                   Yhteensä Inkerin suomalaisia   162925
                  =======================================

Lähde:

Näyttely ja Inkeriläinen Ilta Ruokolahden Kirjastossa

lähettänyt Клуб Ингрия 3.1.2020 klo 14.26   [ 10.1.2020 klo 3.45 päivitetty ]

Ruu-koiran Joulutervehdys Klubilaisille

lähettänyt Клуб Ингрия 25.12.2019 klo 11.12   [ 26.12.2019 klo 11.53 päivitetty ]

Ys­tä­väm­me Ruu-koi­ra lä­het­tää Jou­lun ja Uu­den Vuo­den ter­vei­set kai­kil­le In­ke­ri K­lu­bin ys­tä­vil­le.

Hän ker­toi meil­le salai­suuden, ihan kah­den kes­ken, seik­kai­lusta, jon­ka hän koki ystä­vänsä Hurt­ta Mart­ta So­pu­li Ko­pu­li Pys­ty­kor­va Jys­ky­leu­ka Fox -­koi­ran kans­sa.

Hänen lu­val­laan lai­tam­me tä­hän tuon ta­ri­nan kaik­kien koi­ran-ys­tä­vien lu­et­ta­vak­si:

~~~ ~~~ ~~~

Kotikoiramme Hurtta Pystykorva Fox

Mi­nä o­len vain koi­ra. Ni­me­ni on Hurt­ta Mart­ta So­pu­li Ko­pu­li Pys­ty­kor­va Jys­ky­leu­ka Fox. Mi­nä pu­hun koi­ran­kiel­tä. Hau! hau! hau! Vou vou vou! Prrr ja buh! Se merkitsee niin paljon kuin:

– Hyvää päivää, pirpanat!
– Tervetulemaan, vierahat!
– Kukas oletkaan sinä?

Varoppas itseäsi, ihminen! Minä olen tämän talon vahti­mestari. Minun nenäni on niin herkkä että jo kaukaa vainuan, kun vieras kulkee. Minun korvani on niin tarkka että jo kolmen kukkulan takaa kuulen, kun kärryt jyrisee ja reki ritisee. Jos lintu pörähtää lentoon metsässä, senpä vasta kuulenkin! Linnun lemun tunnen yhtä hyvin kuin lihapullan hajun. Ai ai kuinka se haiskahtaa makealta, jospa tietäisitte, lapset!

Olen Hippa-Heikki,
serkkuni on Kettu-Mikko,
mutta pikku­serkkuni
herra Susi Hukkanen.

Minä olen aina hippasilla. Minä ajan takaa Pappilan Ruunaa ja Toppilan Tammaa, minä juoksen leskeä Jänis-Jussin kanssa ja koetan kopaista kärppää kiinni hännästä. Ahdistan minä lehmääkin, jos niin tarvitaan, kyyditsen toki poroakin ja puren kintusta. Olen urhoollinen kuin sota­sankari – koko lammas­lauman hätistän järveen. Mutta rakas ruustinna on minua kieltänyt höyhentä­mästä pappilan kanoja. Antakaa minulle luu­palanen, niin olen aika kiltti.

Minä olen Jumalan armosta hännän­heiluttaja­taiteilija. Hännälläni nauran ja itken – naurakaa te suullanne, mutta se on tosi että minä hännälläni hymyilenkin. Ja hännäl­läni­pä sanon hyvää huomenta. Joskus ihan ingels­kaksi: gud bai!

Olette kai nähneet, minkä­moinen paini­mestari olen, kuinka minä pitelen jalkaini alla naapurin Nallia?

Minä olen loikka-leijona ja harppa-tiikeri. Ja uima­maisterikin olen – enkä minä koskaan riisu uima­pöksyjäni. Osaan minä laulaakkin, olettekos sitä kuulleet? Vetelen aarioita, molleja ja duureja. Silloin kun minulla on oikein ikävä, menen istumaan peruna­kuopan päälle ja katselen metsään tai järvelle tai autiolle tielle, nuuskaan ilmaa ja laulan esi­merkiksi näin:

Oi voi voi kuinka ikävä on mulla!
Ei maistu maito, ei limppu, ei pulla!
Saispa nyt kultani kaukaa tulla,
Kuutamo kuiskaa: tui tussalulla!

Hei hali lali laa,
Voi tätä mailmaa!
Missä on koirien taivas? –

Niin, niin. Mutta kissaa en kärsi! Kyllähän Mirri kaunis on, mutta minun mielestäni Mirri on koketti. Ymmär­rätte­kös lapset, mikä se on – koketti? Kun hipsuttaa ja sipsuttaa ja muikistaa ja kuikistaa ja nostaa häntänsä pystyyn tai panee silmät sirrilleen, pyörittää päätään ja hieroo poskiaan ihmisen polvia vasten: niin se se on koketti. Hyi kuinka minusta Mirri on koketti – ja sen­tähden minä sitä komennan.

~~~ ~~~ ~~~

Vaan minäpä kerron teille kummallisen jutun. Kerran huomasin, kuinka kissa Mirri istui puussa ja vahtasi pikkulintua. Se oli juuri sieppaa­maisillaan pikku­linnun kynsiinsä, kun minä satuin puun alle. Hau! huusin minä ja samalla pikkulintu läksi lentoon.

Kutti parahiksi! huusin minä.

– Tule alas!
– Enpäs tule! ilkkui kissa
– paha koira, pötki kotiisi!
– Tule heti! haukuin minä.
– Etpäs saa minua kiinni! pilkkasi kissa.

Pah! sanoin minä ja kiipesin puuhun. Kissa kiipesi ihan puun latvaan ja alkoi surkeasti naukua. Mutta minä – kiipesin perässä. Silloin kissa Mirri pörhisti häntänsä paksuksi ja – läksi lentämään. Mutta minä ennätin tarttua hampaillani hännän huipusta kiinni ja – niin lensimme molemmat. Mutta voi ihmettä: kissa lensikin ylöspäin, lensi kuin hullu enkä minä uskaltanut heittää irti, jotta en putoaisi maahan.

Heipparallaa! huusi kissa ja pian oltiin kuun päällä.

Tämäpä koko reissua! murisin minä ja päästin irti kissan hännästä, sillä sierai­missani haisi niin kauheasti juustolta. Koko kuu oli hirmuinen juusto! Samalla tuli kuun tonttu ja sanoi: syökää vaan lenturit-häntyrit juustoa, jotta jaksatte! Niin me aloimme kissan kanssa molemmat jyrsiä sitä juustoa, toinen toisesta kyljestä. Mutta kun juusto loppui, niin – voi hirveä paikka: ei ollut minkä päällä enää seistä.

– Miau, kurnau? kysyi kissa.
– Hau-huut! vastasin minä hermostuneesti.

Meillä oli melkoinen hätä. Mutta Mirri se oli, joka keinon keksi. Hän hyppäsi nyt vuorostaan minun niskaani, löi ruoskalla selkään ja huusi: Heippa­rallaa, moksista vaan! Näin sitä sessulla ratsas­tetaan! Ja niin me putosimme molemmat vinhaa vauhtia alaspäin ja – molskah­dimme järveen tuonne saunan eteen. Hulahti hieman vettä nokkaan, mutta minähän olen uima­maisteri ja Mirri on vanha perämies. Ja niin sitä taas päästiin kuivalle maalle.

– Kyllä minä sinut opetan! ärisin minä ja lipsautin kissaa korvalle.
– Kiitos kyydistä! vastasi Mirri kuivaillen itseänsä pyyhe­liinalla ja voiteli viiksiään juuston rasvalla.

En minä mahtanut hänelle paljon mitään!

Siispä me menimme molemmat pirttiin emmekä hiiskuneet isännälle halaistua sanaa että jo olimme syöneet päivällistä – tuolla taivaan valta­kunnassa.

Niin, rakkaat lapset, saattaa sitä kissankin kanssa kuuhun lentää, vaan ei silti tarvitse joka pojan naskalin puun latvaan kiivetä!

~~~ ~~~ ~~~

Tämän seikkailun sittemmin merkitsi muistiin Ilmari Kianto Turjan­linnan satu­kir­jaan­sa ja nyt se on maailman kaikkien koirien ja ihmisten luettavissa.

– Niin. Ja kissojen myös!
lisäsi Ruu-koira.

~~~ ~~~ ~~~

Lisää wanhoja satuja ja tarinoita tästä linkistä.

Näyttely Honkaharjun Galleriassa

lähettänyt Клуб Ингрия 30.11.2019 klo 10.30   [ 1.12.2019 klo 0.08 päivitetty ]

Näyttely Honkaharjun Galleriassa

Inkeri Klubin näyttely on esillä

  • Honkaharjun Galleriassa
  • Terveysaseman aulassa
  • 01.12.2019 – 31.12.2019

Näyttelyn kuvat tästä linkistä.


Jäsenkirje 21.11.2019

lähettänyt Клуб Ингрия 21.11.2019 klo 4.32   [ 21.11.2019 klo 4.35 päivitetty ]

Inkeri Klubi ry -- Клуб Ингрия tervehtii!
  • Jäsenkirje 21.11.2019

Inkeriläinen Ilta

Imatran kaupungintalon talvipuutarha

Inkeriläinen ilta pidetään

  • ensi maanantaina
  • 25.11.2019
  • kello 17:00 - 18:40
  • Imatran kaupunginkirjaston
  • Olohuoneessa.

Tervetuloa!

Maiju Putkonen kertoo Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran hankkeen Inkeri ja inkeriläisyys - muistot talteen, arkistot haltuun nykyvaiheesta. Lisäksi vapaata keskustelua.

Maiju Putkonen

Inkeriläisen illan kotisivu.

Elämäni Koulut

Violan elämänkerrallinen blogisarja Elämäni Koulut jatkaa ilmestymistään. Nyt ollaan menossa jo 1980-luvun Hatsinassa.

Kuoman Kaima

Kuva piristää Bloggausta

Veikko on kerännyt Sanomalehti Uusi Inkeristä Kuoman pakinoita "nykykielelle" oikoluettuna sivulle: Kuoman Kaima.

Näitä juttuja saa vapaasti kopioida ja julkaista. Valmiit htm-tiedostot löytyvät tästä zip-hakemistosta.

Neuvostoliittolaiset Sankarivainajat

Antti, Андрей Кашкаров, jatkaa tutkimuksiaan neuvostoliittolaisista sankarivainajista.

Yle on uutisoinut asiasta kahdella kielellä.

Inkeriläisen Hauta Savonlinnassa

Katrina Kurvisen Hauta

Lukijamme Savonlinnasta kertoo inkeriläisen Katrina Kurvisen (26.10.1899, Inkeri -- 18.09.1944, Savonlinna) haudasta Talvisalon hautausmaalla Savonlinnassa.

Inkeriläisen Katrina Kurvisen (26.10.1899, Inkeri -- 18.09.1944, Savonlinna) hauta.

Seurakunta on laittanut haudalle lapun, jossa kerrotaan, että hautapaikka tullaan hävittämään.

Tutkimattomat ovat Herran tiet.

--

Inkeri Klubi ry - Клуб Ингрия

Inkeriläinen Katrina Kurvinen

lähettänyt Клуб Ингрия 21.11.2019 klo 3.11   [ 21.11.2019 klo 3.17 päivitetty ]

Inkeriläinen Katrina Kurvinen

Lukijamme Savonlinnasta kertoo inkeriläisen Katrina Kurvisen (26.10.1899, Inkeri -- 18.09.1944, Savonlinna) haudasta Talvisalon hautausmaalla Savonlinnassa.

Inkeriläisen Katrina Kurvisen (26.10.1899, Inkeri -- 18.09.1944, Savonlinna) hauta.

Seurakunta on laittanut haudalle lapun, jossa kerrotaan, että hautapaikka tullaan hävittämään.

Tutkimattomat ovat Herran tiet.

Onnea syntymäpäivän johdosta!

lähettänyt Клуб Ингрия 2.11.2019 klo 4.16

Talvea odotellessa saimme kuvallisen tervehdyksen ystävältämme Etelä-Suomesta.

Klikkaamalla kuvaa, sen saa isoksi

Suuret kiitokset!

ja
Onnea syntymäpäivän johdosta!

Lahja

Syntymäpäivänä saadaan lahjoja ja annetaan iloa. Silloin juhlitaan. Katsotaanpas nyt mitä lahjoja on tuonut laukussaan Ontro, punapöyheä-partainen Arkangelin tuo jalo poika.

Lausutaan kuusimittarunon rytmillä:

Kunnekka niist' etevin,
        punapöyheä-partainen Ontro,
Aukasi laukun ja mielissään
        niin irvellä huulin,

...

Pii'at taas sopessaan
        kuki kehräten kun korehitten
Huivien silkkisien
        loiston näki suusta jo laukun,

Töytäsi äärehen sen,
        rukit unhottaen sekä rullat.
Haukkaa liitelevää
        kuten kirkuen kiertääpi pääskyt,

Niin nämä Ontroakin
        punapöyheä-partoa saarsi,
Kyllin katsoa
        saadakseen koru-räämeä mointa.

Silmin ne hartovin
        nyt kysyi hintoja huoaten usein
Saatuansa tietää,
        miten kallihit ol' nämä hemmut;

Sentähen virkkoipakin
        tuo nuori ja järkevä Hedda:
"Kas, mitä viivymme tässä
        ja mahdottomaa haluamme,
Kuinkas silkkiäkin
        köyhät voi vaatia pii'at.

Poika jot' yksinnä vaan
        tilan-haltia ostaapi joskus
Miellyttääksehen morsiotaan
        muka miekkohisinta?

Jospahan tunnettu
        mies tahi tuntematon seassamme
Lahjoittais' minullen
        ees ompelu-neuloja kirjan,

Kiittäen tuon vastaan
        kyll' ottaisin myös ilo-mielin".
Lausui; ja loi silmät
        suloisensa miehien puoleen.

Mut hymy-suin likemmä
        heti siirsihe riipeä Matti,
Lompakon nahkahisen
        povestansa otti ja siitä

Sai setelin käsihin
        sekä nyt makeaisia ynnä
Kirjan neuloja ost';
        nämä pii'oillen jakoi sitte

Viel' lisäten tuohon
        Hedallen korean hi'us-kamman.

Uutta Tietoa Neuvostoliittolaisista Sankarivainajista

lähettänyt Клуб Ингрия 31.10.2019 klo 2.31   [ 2.11.2019 klo 3.44 päivitetty ]

Uutta Tietoa Neuvostoliittolaisista Sankarivainajista

Levan Tvaltvadze
Yle Новости
30.10.2019 12:00

Artikkelin suomenkielinen versio Yle'n sivuilla

Новые Подробности Из Жизни Погибшего В Финляндии Советского Летчика - Родственников Пока Найти Не Удалось

Год назад мы рассказали историю о том, как финн Вилхо Конттинен практически всю свою жизнь ухаживал за могилой неизвестного советского летчика, который в конце Зимней войны подорвался в небе Финляндии.

Благодаря усилиям журналиста Андрей Кашкарова из Санкт-Петербурга, занимающегося поисковой работой в Финляндии, год назад личность пилота была установлена -- им оказался Голубев Валентин Иванович, 1918 года рождения. Следующей задачей было найти родственников погибшего летчика, чтобы они узнали, где покоятся останки их дедушки или прадедушки.

Валентин Голубев

  • Мне удалось выяснить, что Голубев родился 6 февраля в деревне Марково. Сегодня это территория городского поселения Красный бор Тосненского района Ленинградской области. Отец его работал на железной дороге, мать была крестьянкой. Братьев и сестер не было. С 1928 года семья жила в Ленинграде, так как глава семейства устроился рабочим на Адмиралтейский завод.

    Жизнь единственного сына развивалась по привычному для того времени сценарию. В 1936 году Валентин вступил в Комсомол. Затем увлекся авиацией. В 1937 году был призван в Красную армию и направлен в школу летчиков.

  • В 1938 году его в звании младшего лейтенанта распределили в Ленинградский военный округ, 38 истребительный авиаполк, который базировался в городе Пушкине, - делится результатами своих поисков Кашкаров, - Оттуда Голубева призвали на финский фронт, где формировался 152-й авиаполк, там он и погиб.

    К сожалению, найти потомков летчика пока не удалось. Как рассказывает Кашкаров, родители Голубева умерли в Ленинграде. Захоронены на частично снесенном Митрофаньевском кладбище, могилы не обнаружены.

Фото: Андрей Кашкаров у дверей Российского государственного военного архива

Фото:
Андрей Кашкаров у дверей
Российского государственного военного архива

  • Поиски родственников проведены по 12 архивам Ленинграда, Ленобласти, центральные - РГВА, ЦАМО, партийные и государственные архивы в Санкт-Петербурге по линии партии и комсомола, 5 разных государственных архивов Воронежской области. Эта работа позволяет сделать промежуточный вывод о невозможности найти дальних родственников погибшего пилота, - поясняет Кашкаров, который, несмотря ни на что, все еще верит, что следы потомков Голубева где-то обнаружатся.

  • Поиски продолжаются. Написано много статей-обращений через различные СМИ, призывы в интернете и так далее.

    Между тем могила летчика Голубева в Ристиярви находится в том же состоянии. Были планы, что российская сторона установит там памятный знак, однако этого пока не сделано.

  • Ведется подготовительная работа по эксгумации и перезахоронению на родине, но конкретных результатов пока нет, - рассказывает Кашкаров, - Были также громкие речи с трибун о том, что про летчика Голубева и финна, ухаживавшего за его могилой, снимут документальный фильм, но воз и ныне там. Как знать, может быть к 9 мая 2020 года сделают.")

    Год назад мы рассказали историю о том, как финн Вилхо Конттинен практически всю свою жизнь ухаживал ...

советского пилота Валентин Голубев

советского пилота
Валентин Голубев

Место захоронения советского пилота Валентина Голубева – Фото: Andrei Kashkarov

Место захоронения советского
пилота Валентина Голубева
– Фото: Andrei Kashkarov


Suomalainen Vilho Konttinen on lähes koko elämänsä hoitanut tuntemattoman neuvostolentäjän hautaa Ristijärvellä. Lentäjä putosi Suomen taivaalta talvisodan lopulla, ja tuolloin 15-vuotias Konttinen hautasi tämän.

Suomessa etsintöjä tehnyt pietarilainen toimittaja Andrei Kaškarov selvitti vuosi sitten lentäjän henkilöllisyyden. Kyseessä on vuonna 1918 syntynyt Valentin Ivanovitš Golubev. Nyt on saatu uutta tietoa lentäjän taustasta.

– Onnistuin selvittämään, että hän oli syntynyt 6. helmikuuta Markovon kylässä. Nykyään paikalla on Leningradin alueen Tusinan piirin Krasnyj Bor niminen kylä. Isä työskenteli rautateillä, äiti oli talonpoikaisnainen. Veljiä ja siskoja ei ollut. Vuodesta 1928 perhe asui Leningradissa, koska perheenpää löysi töitä Amiraliteetin telakalta, Kaškarov kertoo.

Ainoan pojan elämä kulki ajalle tavanomaista polkua. Vuonna 1936 Golubev liittyi nuorisojärjestö Komsomoliin. Sitten hän kiinnostui ilmailusta. Vuonna 1937 hänet kutsuttiin puna-armeijaan ja lähetettiin lentokouluun.

Vuonna 1938 nuori luutnantti määrättiin Leningradin sotilaspiiriin 38:nteen pommituslentorykmenttiin, joka sijaitsi Puškinon kaupungissa.

– Pommituslentorykmentistä hänet lähetettiin Suomen rintamalle, jonne muodostettiin 152. lentorykmentti. Siellä hän kuoli, selostaa Kaškarov selvitystyönsä tuloksia.

Golubevin kohtaloksi koitui oman pommin räjähtäminen

26. helmikuuta Golubev lensi viiden pommikoneen ryhmässä, joiden tarkoituksena oli pommittaa rautatiekohteita. Kyseessä oli pommikone mallia I-153. Pommi oli tarkoitus pudottaa syöksyn aikana, mutta se räjähti ennenaikaisesti ja tuhosi koneen.

Viljo Konttinen oli sinä päivänä töissä rautatieasemalla. Hän näki, kuinka lentokone roihusi liekeissä muutaman tunnin ajan. Vasta sitten poika uskalsi lähestyä konetta ja löysi lentäjän ruumiin. Aluksi hän löysi pelkän vartalon ja hautasi sen lähimetsään. Pää löytyi vasta myöhemmin.

Kaikki nämä vuodet Konttinen hoiti hautaa, mutta nyt tehtävää jatkaa hänen tyttärensä.

Sukulaisten etsintä jatkuu

Seuraava tehtävä on löytää kuolleen lentäjän sukulaisia, jotta he saisivat tietää, missä isoisän tai isoisoisän luut lepäävät. Kaškarovin mukaan vanhemmat kuolivat Leningradissa. Heidät haudattiin osittain puretulle Mitrofanin hautausmaalle. Hautoja ei ole löytynyt.

– Sukulaisia on etsitty 12 arkistosta. Kaikki se vaivannäkö saa ajattelemaan, että lentäjän sukulaisia on mahdoton löytää, sanoo Kaškarov, joka kuitenkin jaksaa yhä uskoa, että sukulaisten jäljille on mahdollista päästä.

– Etsintä jatkuu. Olen kirjoittanut monta vetoomusta eri tiedotusvälineisiin, tehnyt kyselyitä netissä ja niin edelleen.

Samaan aikaan lentäjän hauta Ristijärvellä on ennallaan. Jossain vaiheessa suunniteltiin, että venäläiset pystyttäisivät sinne muistomerkin, mutta mitään ei ole toistaiseksi tapahtunut.

– Hänen ruumiinsa siirtoa Venäjälle ja hautaamistaan isänmaan multiin suunnitellaan, mutta mitään konkreettista ei ole tehty, kertoo Kaškarov.

Inkeriläinen Ilta ja Näyttely Marraskuussa 2019

lähettänyt Клуб Ингрия 29.10.2019 klo 7.35   [ 26.11.2019 klo 1.38 päivitetty ]

Inkeri Klubin näyttely ja Inkeriläinen ilta Marraskuussa 2019.

Inkeriläinen Ilta

Kuvia Inkeriläisestä illasta tämän linkin takaa.

Marraskuussa Klubi järjestää

  • Inkeriläisen Illan
  • Imatran pääkirjaston
  • Olohuoneessa
  • osoitteessa Virastokatu 2
  • Maananataina 25.11.2019
  • kello 17:00 – 18:40

Vierailijana illassa on Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran projektikoordinaattori Maiju Putkonen. Hän kertoo Inkeri ja inkeriläisyys – muistot talteen, arkistot haltuun -projektin edistymisestä. Lisäksi vapaata keskustelua.

Mainosmateriaali

Inkeri Klubin Näyttely

Inkeriäisyys Talteen

on esillä

  • Imatran kaupungintalon
  • talvipuutarhassa (ala-aula)
  • marraskuun (2019) ajan
  • Kaupungintalon aukioloaikoina

Tervetuloa Tutustumaan

Vapaa pääsy!

1-10 of 257