lähettänyt Клуб Ингрия 15.10.2019 klo 10.09
[
16.10.2019 klo 13.16 päivitetty
]
20. Suomalais-Venäläinen Kulttuurifoorumi Tulan Kaupungissa Venäjällä Vuonna 2019
Suomalais-Venäläisen Kulttuurifoorumin Juhlavuosi
Kahdeskymmenes suomalais-venäläinen kulttuurifoorumi pidettiin Venäjällä Tulan kaupungissa 27. — 29.9.2019. Kulttuurifoorumin pääteemana oli Perinnekulttuuri nykytrendien perustana.
Tämänkertaisen Kulttuurifoorumin järjestivät yhdessä Suomen opetus- ja kulttuuriministeriö, Suomi-Venäjä-Seura, Venäjän Federaation kulttuuriministeriö sekä Tulan alueen kulttuuriministeriö.
Inkeri Klubi Mukana
Inkeri Klubi oli foorumissa mukana. Projektimme alkoi keväällä, kun Venäjän Alueellinen Kirjailijoiden Liitto Pietarista haki kumppania hankkeelle, jonka tarkoituksena on säilyttää suomalais-ugrilaisten kansojen historiaa ja perinnekulttuuria.
Kirjailijoiden Liiton kutsu on tunnustus pienen yhdistyksemme toiminnalle. Ja tätähän meidän toimintamme juuri on: inkeriläisen perinteen tunnetuksi tekemistä!
Ilahduimme kovasti kutsusta ja vastasimme tietenkin myönteisesti.
Venäjällä on ihmisiä, jotka eivät ole välinpitämättömiä pienten etnisten ihmisryhmien kohtalolle, jotka todella haluavat säilyttää ja edistää näiden ryhmien asiaa. Ryhmistä, joista suuri osa Venäjää koostuu.
Tällainen kutsu ja kiinnostus Venäjältä oli yllätys ja osuvasti erittäin ajankohtainen: Suomalaisen Kirjallisuuden Seuralla on juuri meneillään projekti Inkeri-aiheisen tiedon tallentamiseksi. — Miten Venäjällä, noilla Inkerinmaan syntysijoilla? Kerääkö siellä kukaan talteen perinnettä ja historiaa? Kohta se voi olla jo liian myöhäistä.
Inkeri Klubi osallistui Tulan Foorumiin (2019) kahden hengen delegaation voimin. Siellä osallistuttiin Foorumin tapahtumiin ja neuvotteluja käytiin Kirjailijoiden Liiton kanssa.
Inkeri Klubin ehdotus Venäjän alueelliselle Kirjailijoiden Liitolle.
Inkeriläisyys Talteen
Suomessa on menossa Kolmevuotinen projekti: Inkeri ja inkeriläisyys – muistot talteen, arkistot haltuun -hanke (2018 — 2020). Yhteistyöhankkeen toteuttavat
Suomen Kansallisarkisto,
Inkeriläisten sivistyssäätiö ja
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura (SKS).
Projektin tarkoituksena on kerätä ja tallentaa alkuperäisiä arkistoaineistoja inkeriläisiltä ja heidän jälkeläisiltään. Muun muassa
päiväkirjoja,
kirjeitä ja
valokuvia,
jotta Inkerin historiasta jäisi jälkipolville ja tutkijoille mahdollisimman monimuotoinen aineisto. Tarkoitus on tallentaa myös inkeriläisten yhdistysten toimintaan liittyviä arkistoaineistoja.
Ehdotuksemme
Toivomme, että Venäjän Alueellisen Kirjailijoiden Liitto ryhtyisi Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran mallin mukaisesti keräämään ja tallentamaan aineistoa Venäjälle jääneiden inkerinsuomalaisten keskuudessa.
Arkistojen kerääminen on kiireellinen ja tärkeä askel, jotta tähän suomalais-ugrilaisten kansojen pienen etnisen ryhmän Inkerin suomalaiset historia saataisiin talteen mahdollisimman täydellisenä.
Inkeriläiset ovat asuneet Venäjällä yli 400 vuotta mutta täällä hetkellä ei enää ole yhtenäistä kansaa. Ei Suomessa. Ei Venäjällä.
Projekti Suomessa
Nyt Suomessa on havahduttu siihen, että suomalais-ugrilaisten kansojen pieni etninen ryhmä Inkerinsuomalaiset on jo katoamassa totaalisesti! Kuitenkin ilahduttaa se, että Suomessa on menossa tuossa ehdotuksessammekin mainittu Kirjallisuuden seuran kolmevuotinen projekti Inkeri ja inkeriläisyys — muistot talteen, arkistot haltuun.
Nyt Venäjällä saman aikaisesti Alueellinen Kirjailijoiden Liitto haluaa tallentaa sikäläistä inkeriläistä perinnettä. Yhteensattumaa vaiko kohtalon johdatus?
Olisiko nyt mahdollista löytää Suomen ja Venäjän välille yhteistyön kanava, jotta inkeriläisyyden tallentaminen ei jäisi vain Suomen puolen asiaksi, jotta resursseja koordinoimalla voitaisiin saada maksimaalinen määrä inkeriläisyyden perinnettä talteen! — Inkerinmaa ei koskaan ole ollut osittainkaan Suomen alueella, vaikka sen asukkaat olivat suomalaisia. Siis merkittävä osa Inkerinmaan historiaa löytyy Venäjältä!
Yhtenäistä Inkerin Kansaa Ei Ole
Yhtenäistä Inkerin-kansaa ei ole Venäjällä, jossa inkerinsuomalaiset asuivat yli 400 vuotta ja säilyttivät oman identiteettinsä ja yhteisöllisyytensä. 2010 väestölaskennan mukaan kaikkiaan Venäjällä on 20 tuhatta suomalaista, joista vain 441 kertoi olevansa Inkerinsuomalainen.
Entä Suomessa? Kukaan ei tarkkaan tiedä kuinka paljon tänne muutti Neuvostoliitosta / Venäjältä inkerinsuomalaisia. Maahanmuuttovirasto rekisteröi maahanmuuttajia vain lähtömaan ”nimellä”, joten inkerinsuomalaisten paluumuuttajien merkintänä on vain ”lähtömaa Neuvostoliitto” tai ”lähtömaa Venäjä”, kansallisuutta ei ole merkitty.
Sellaiset paluumuuttajat, jotka eivät osanneet suomea, pikapuolisesti venäläistyivät Suomessa ja muut hiljaisina sulautuivat joukkoon. Vaikka inkeriläisiä täällä on kymmenin tuhansin, he eivät identifioidu inkeriläisiksi.
Kulttuurifoorumi
Suomi-Venäjä-Seuran kulttuurifoorumin projekteihin hakeutuminen ja uusien projektien ehdottaminen on vapaan kansalaistoiminnan varassa. Kulttuurifoorumi auttaa löytämään yhteistyökumppaneita ja järjestää vuosittaisen tapaamisen oheispalveluineen, esimerkiksi tulkkaukset.
Hankesivujen kautta on mahdollista etsiä yhteistyökumppaneita rajan yli. Kannattaa tutustua! Moni yhdistys voi löytää uusia ideoita ja uusia ystäviä täältä.
Seuraava foorumi onkin sitten ensi vuonna (2020) Lahdessa.
lähettänyt Клуб Ингрия 8.10.2019 klo 7.23
[
8.10.2019 klo 7.40 päivitetty
]
Näyttely Kirjaston Aulassa
Inkeri Klubi on laittanut esille näyttelyn Imatran pääkirjaston ala-aulaan. Näyttely on avoinna kirjaston aukioloaikoina ja tämän lokakuun, 2019, ajan.
Hauskimpia puolia kansamme luonteessa on se verraton kekseliäisyys, jolla se tuo ilmi enemmän tai vähemmän pisteliästä ivaa tahi vaan viatonta pilantekoa, joka runollisessa muodossa tai tavallisissa tarinoissa, jonkun paikkakunnan tahi henkilön aroista puolista. Usein keksitään jostain kylästä juttu, joka sitten lisättynä ja parannettuna antaa aiheen tekaista sattuvan »köllin», ja sillä innolla sitten kyläläisiä härnätään. asialla on se surullinen puoti, että härnätyt tavallisesti »köllistänsä» ovat äkäisiä, ja se on aiheuttanut monta toraa ja tappeluakin. Itse asiassa ei siitä suuttua tarvitsisi, sillä leikki ja viaton pila eivät ihmiselämässä koskaan ole pahaksi. Ne vaan vaativat samallaista vastiketta: pila pilaa vastaan, ja mies se, joka on ketterämpi kieleltään.
Voisimme luetella montakin köllinimeä kokonaisille seurakunnille ja eri kylille, mutta annamme nyt olla; Kylläpä tulevat vuorostaan esille. Tarkoitus ei ole loukata ketään, lähteissämme näitä tarinoita kölinimistä kertomaan. Luullaksemme ei tästä kukaan ota pahakseen, sillä »hullu leikistä suuttuu», Lukijain huvi on tarkoituksena näillä tarinoilla.
Alottakaamme vaikka Ontrovan kyläläisistä (Skuoritsan seurakuntaa), joita yleensä pilan tarkoituksessa kutsutaan »tiikin polttajiksi». Tästä nimityksestä eivät ontrovalaiset luonnollisesti ole hyvillään, mutta älkää huoliko yhtään, hyvät ihmiset, ei tahdota ollenkaan halventaa teitä eikä teidän Kuuluisata tiikkiännekään, Tarina näet kertoo, että tuo tiikki syttyi kerta palamaan, mutta että saatiin sitten housuilla sammutetuksi. Sammuttaessa kumminkin paloi housuista nappi.
Muuten kuuluu tuosta ihmeellisestä tiikistä saavan Kahdenlaista vettä, puhdasta, ja likaista. Niitä erottaa toisistaan vanha astuvarani, joka viruu keskellä tiikkiä.
Itsessään ei tuo tiikki näytä olevan mikään erinomainen: onhan tuommoinen mutapohjainen ja tummanvesinen, ei lopen suuri eikä lopen pieni. Sitäpaitsi uhkaavat sen anastaa kokonaan pajupensaat, mutta siitä huolimatta se on tullut ontrovaisille rakkaaksi kuin kotiliesi: sen mutaisissa vesissä ovat he usein kuumina kesäpäivinä huuhdelleet varistuneita ruumiitansa.
Kuuluupa siinä Ontrovan tiikissä asustelevan iso valaskalakin, mutta se meni pakoon kun tiikki palamaan syttyi ja muutti Vuitin kylän oraspellolle, niinkuin virressäkin veisataan, että
»Voi kuin hiijen hassust käi
noille Ontrovan emännille,
Ku laskiit suuren valaskalan
Vuitin orahille.»
Ja ontrovalaisten harmia sen pakenemisesta kuvaa myöskin nuorison tekemä laulu:
»Ontrovoist sen valaskalan
tahtoit kiinni pittää;
Koi olt seppä-Mikkoo koton,
eivät voineet mittää.»
Semmoinen on tarina Ontrovan tiikistä. Mutta kait pitänee kertoa myös, mistä tuo Kumma juttu sai alkunsa.
Tiikin laidalla oli ammoisina aikoina seissut sauna, Kerran miesten ollessa kylpemässä hoksasi yksi heistä housujensa syttyneen tulelle, ja temmaten nuo tarpeelliset Kappaleet kouraansa, juoksi tiikille niitä sammuttamaan ja hakkasi veteen. Tuon näki eräs ohikulkeva, ja oli heti valmis levittämään juttua, että tiikki paloi ja housuilla sammutettiin.
Ja nyt kun niitten kylien pojat palatessaan lauvantaiöinä Ontrovasta yöretkiltään (joka on Inkerin nuorison ruma tapa) ja jos ei oikein ole onnistunut, niin he kylän kadulla vetelevät, että
Usea on tämän ja monen muun saman tapaisen virren tähden saanut loukatuilta ontrovoisilta kunnon selkäsaunan, niinkuin kävi vielä viimeksi mennä kesänä.
lähettänyt Клуб Ингрия 7.9.2019 klo 3.23
[
7.9.2019 klo 3.29 päivitetty
]
Igor on julkaissut Facebookissa vanhan lehtileikkeen vuodelta 1994.
Pietari Valmis Antamaan Maata Inkeriläisille
Aloitteen odotetaan tulevan ensin Suomesta
Pietarin apulaispormestari Vladimir Putin sanoo Helsingin Sanomien haastattelussa, että Pietarin kaupunki on valmis auttamaan inkeriläisiä omille alueilleen, mikäli Suomi tekee asiassa aloitteen.
Putinin mukaan Pietari olisi valmis jakamaan inkeriläisille maata samalla tavalla kuin se on menetellyt venäjänsaksalaisten asuttamisessa.
Saksa ehdotti puolitoista vuotta sitten Pietarille, että Stalinin karkottamat venäjänsaksalaiset saisivat maata entisillä asuinsijoiltaan Pietarin liepeiltä. Nyt ensimmäiset saksalaiskylät ovat jo nousseet Pietarin itäpuolisille tyhjille maille.
Suomi ei ole missään vaiheessa lähestynyt millään tavalla Pietarin kaupunkia inkerinmaalaisten asioissa. Jos Suomi tekisi esityksen ja puhuisi reaalisesta raha-avusta, Pietari ryhtyisi heti toimeen sopivien viljelyalueiden löytämiseksi Leningradin piiristä inkerinmaalaisille, sanoo Putin Helsingin Sanoman haastattelussa.
lähettänyt Клуб Ингрия 5.9.2019 klo 0.55
[
5.9.2019 klo 1.56 päivitetty
]
IMATRA 2019. -- Inkeri Klubin näyttely Inkeriläisyys Talteen on avattu Imatran kulttuurikeskus Virrassa.
Näyttely tuntuu olevan suosittu!, kertoo Viola Heistonen. Jo heti eilen, viimeistellessäni näyttelyä, sain tavata nuoren opiskelija-tytön. Hän tutustui perusteellisesti näyttelyyn ja oli hyvin kiinnostunut inkeriläisistä.
Hänen oman mummonsa historia juontaa Inkerinmaan alueelle eikä oikeastaan tuo mummo itsekään tiedä onko lopulta hänen sukunsa inkeriläisiä vaiko suomalaisia; kenties karjalaisia tai venäläisiä, kukapa senkin tietää.
Inkeri Klubin näyttely oli tuollekin nuorelle vierailijalle yksi askel elämän tiellä kohti omien sukujuuriensa löytämistä ja itsensä ymmärtämistä!
Sukujuurten ja itsensä löytäminen ei kysy ikää!
Inkeri Klubin näyttely on esillä Kulttuuritalo Virran ala-aulassa 30.8.2019 -- 30.9.2019.
Näyttely on helppo löytää, Virran pääovi on aivan Imatran kirjaston vieressä Virastokadulla, siellä missä kaupungintalokin on.
Tervetuloa tutustumaan näyttelyymme!, toivottaa Viola Heistonen, Inkeri Klubin puheenjohtaja.
Imatralaislähtöinen Maiju Putkonen taltioi inkerinsuomalaisten tarinoita — Elossa olevien inkeriläisten omat voimat alkavat hiipua, kertoo 83-vuotias Viola Heistonen -- Imatran pääkirjastolla vietetty Inkeriläisten ilta voi olla viimeisimpiä laatuaan, sillä seurat alkavat painua ehtoopuolelle.
Viime sunnuntaina pitivät Helsingissä kokouksensa Inkerin Liitto ja Inkeriläisten Yhdistys. Jälkimmäinen päätti purkaa sääntönsä ja luovuttaa tehtävänsä ja työnsä jatkamisen Inkerin Liitolle. Inkerin Liiton kokouksessa, joka samalla oli vuosikokous,
johti puhetta tohtori E. A. Jamalainen.
Sen jälkeen kun oli kuultu ja hyväksytty toiminta, ja tilikertomukset sekä menoarvio, hyväksyttiin toisessa käsittelyssä sääntöjen muutosehdotus, jonka perusteella johtokuntaa laajennetaan. Liiton
johtokunnan puheenjohtajaksi valittiin tri Vilho Helanen.
Liiton toimintakertomusta koskeneen käsittelyn yhteydessä päätti kokous merkityttää pöytäkirjaan suuren tyytyväisyytensä sen johdosta, että lukuisat yksityiset henkilöt, laitokset ja liikkeet ovat lahjoituksillaan tehneet mahdolliseksi liiton harjoittaman henkisen huollon laajentamisen ja tehostamisen siirtolaisten keskuudessa. Samoin tuotiin esille kokouksen yksimielinen tunnustus väestönsiirtoviranomaisille, lukuisille laitoksille ja järjestöille, niistä erikoisesti Lotta Svärd- ja Maatalousnaiset-järjestöille, jotka ovat suorittaneet uhrautuvaa työtä siirtolaisten hyväksi.
On suurin piirtein sijoitettu jo työpaikkoihin. Viimeistelyt ovat vielä käynnissä.
Maahamme muuttaneita Inkerin suomalaisia saatiin sijoitetuksi eri työaloille viime tammikuun ensimmäisellä viikolla lähes tuhat, toisella yli kolmetuhatta ja kolmannella lähes kolmattatuhatta henkeä, kerrotaan siirtoväen huollon keskuksesta, joka viime aikoina on huolehtinut inkeriläisten sijoittamisesta.
Helmikuun alkupuolella vedottiin erikoisesti työvoimaa tarvitseviin maanviljelijöihin ja kehoitettiin heitä kiiruhtamaan inkeriläisen työvoiman tilauksiaan. Nyttemmin meille onkin kerrottu, että kehoitus on johtanut hyviin tuloksiin, niin että suurin piirtein kaikki työkuntoinen inkeriläisväki on saanut itselleen ansiopaikan.
Sijoitustyöstä ovat vain viimeistelyt enää jälellä, mainitaan meille edelleen. Monilta leireiltä alkaa saapua tietoja, että työvoiman tilausten jatkuvasti kasvaessa heidän on enää mahdoton tyydyttää kaikissa tapauksissa kysyntää. Leirit pyytävät siirtoväen huollon keskusta lähettämään lisäväkeä käytettäväksi, mutta sellaiseen on olemassa enää vain vähäiset mahdollisuudet. Jokseenkin kaikki käytettävissä oleva työvoima on jo lähetetty leirien kautta työpaikoilleen, eikä uutta ole enää tulossa.
Suomi-Venäjä-Seuran Imatran osasto menee taas perinteiselle
keväiselle käynnille
Ruokolahdelle Syyspohjan
venäläisten vankien muistomerkille (Töntintie)
sunnuntaina
5.5.2019.
Matka tehdään kimppakyydein ja lähdemme Vuoksenniskan torilta klo 9.00. Perillä kunnostamme muistomerkkialueen ja muistelemme alueen historiaa. Mukaan voi ottaa haravan ja hanskat, ym.
Kerrotteko tietoa eteenpäin jos yhdistyksessänne on asiasta kiinnostuneita.
Viihdytään mukavassa seurassa!
Terveisin
Niina Streng sihteeri Suomi-Venäjä-Seuran Imatran osasto ry
- - - - - - -
Ja orava se hyppeli varvullaan Ja keinutti syntymäpuuta, Sen hyppyset käpyä käänteli Ja se irvisti vasten kuuta. Lie harvoin niin iloista oravaa, No, hypsis ja ropsis, se hyppeli vaan Ja keinutti syntymäpuuta!
Larin Kyösti
- - - - - - -
Niina Streng niina.streng at luukku dot com p. 050 3207 265
Salpalinjan linnoitusjoukoilta vapautuneissa tiloissa Ruokolahden Syyspohjassa toimi syyskuusta -41 kesään -44 sotavankileiri nro 3. Nämä 400 vankia olivat suomalaissukuisia, lähinnä inkeriläisiä sotavankeja.
Syyspohjassa menehtyneiden vankien määrä on epävarma. Erään tiedon mukaan leirillä kuoli 92 sotavankia, mutta hautapaasi rekisteröi heitä 163. Leirin joukkohautaa ei ole tiettävästi seremonioitu hautausmaaksi vaan se on ruumiskätkö.
Paikka on tasattu ja varustettu punaisesta graniitista tehdyllä muistopaadella. Paadella on venäjäksi kaiverrettu teksti, joka suomennettuna on seuraava:
”Tähän on haudattu 163 neuvostoliittolaista sotilashenkilöä.”
Myöhemmin 1960-luvulla hautapaikkaan on tuotu 12 alasammutun neuvostoliittolaisen lentäjän eri paikoilta löytyneet jäännökset.
Rauhansopimuksen mukaan Suomen Valtio huolehtii mm. sotavankien hautojen kunnosta.
(Joten lasku käynnistä lähtee valtiolle. – Toimittajan sarkastinen huomautus.)
Muistomerkki sijaitsee keskellä metsää ja on vaikeasti löydettävissä. Ruokolahden keskustasta Puumalantietä 20 km. Syyspohjassa käännytään oikealle Töntintielle, jota 900 m eteenpäin. Vasemmalla pieni polku, joka vie muistomerkille.
