Ilmoitustaulu
Viola Heistonen: Elämäni Koulut
Viola Heistosen Muistelmat
Arvoisat vieraat ja tutut
|
Stalinin Ajan Pakkosiirtojen Kokemuksia
Stalinin Ajan Pakkosiirtojen KokemuksiaAnni Reuter kertoo tekevänsä väitöskirjaa Stalinin ajan pakkosiirtojen kokemuksista inkerinsuomalaisten muistitiedossa ja aikalaiskirjoituksissa. 
Lisää Inkeriin ja inkeriläisyyteen liittyviä Blogikirjoituksia Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran sivuilta:
|
Elämäni Koulut -sarjan artikkelit 1 – 55 kuvien kera
Yle:n Inkeri-aiheisia ohjelmia
Kuvaa klikkaamalla pääsee ohjelman sivuille. Inkerinmaa
VIDEO Inkeriläisten identiteetti, ym.
AUDIO Musiikkia Viron Inkeristä 1/2
Musiikkia Viron Inkeristä 2/2
Inkerinsuomalaiset orvot
Elämää Inkerinmaalla
Dokumentti - Kadonnutta Inkeriä?
Inkeriläisten paluumuuttajien koulutus ja Saksan vaalit
Tulkoon sota ja veriset vaatteet
Mauno Koiviston kommentti inkeriläisistä
Kuulokuvia Vuoden 1939 Suomesta
Yle Uudizet Karjalakse
|
Näyttely: Inkeriläiset – Unohdetut Suomalaiset
Lea Pakkanen, Meeri Koutaniemi ja Santeri Pakkanen asettavat esille näyttelyn
Vapaa pääsy! KuvatKuvia näyttelystä löytyy tästä linkistä. Kuvia tulee myöhemmin lisää. Näyttelyn KuvausInkeriläiset – unohdetut suomalaiset kertoo identiteetistä ja kollektiivisen muistamisen merkityksestä.
Näyttelyn OheistapahtumiaKuinka Näyttely Syntyi?Torstaina 30.1.2020
Meeri Koutaniemi ja Kuinka Näyttely Syntyi?Lauantaina 15.2.2020
Lea Pakkanen ja Unohdus-KlubiLauantaina 15.2.2020
Keskustelemassa näyttelyn tekijät toimittaja Kaikki Miä Ilot Unohdin, Inkerin RunolaulujaTorstaina 27.2.2020
Tutkijoiden ja taiteilijoiden vuoropuhelu, ääniteatteri Iki-Turso vieraanaan runolaulujen tutkija LoppuseminaariKeskiviikkona 8.4.2020
Mauno KoivistoPerjantai 10.4.2020
Opastuksettiistaista perjantaihin klo 9 – 12 Lisäksi museon opastukset ovat varattavissa tilauksesta, silloin paikalla joku museon omista oppaista:
Liitetiedostot Ja Linkit |
Inkerin suomalainen väestö vuonna 1918
Lähde:
Inkerin suomalainen väestö vuonna 1918.Luterilaiset kirkonkirjojen mukaan.A. Pohjois-Inkerin Rovastikunta.
B. Itä-Inkerin rovastikunta.
C. Länsi—Inkerin Rovastikunta.
D. Kaupunkiseurakunnat.
Kaikki Luterilaiset Yhteensä
E. Kreikanuskoiset Suomalaiset.
Yhteensä Inkerin suomalaisia
|
Ruu-koiran Joulutervehdys Klubilaisille
Ystävämme Ruu-koira lähettää Joulun ja Uuden Vuoden terveiset kaikille Inkeri Klubin ystäville. Hän kertoi meille salaisuuden, ihan kahden kesken, seikkailusta, jonka hän koki ystävänsä Hurtta Martta Sopuli Kopuli Pystykorva Jyskyleuka Fox -koiran kanssa. Hänen luvallaan laitamme tähän tuon tarinan kaikkien koiran-ystävien luettavaksi: ~~~ ~~~ ~~~ Kotikoiramme Hurtta Pystykorva FoxMinä olen vain koira. Nimeni on Hurtta Martta Sopuli Kopuli Pystykorva Jyskyleuka Fox. Minä puhun koirankieltä. Hau! hau! hau! Vou vou vou! Prrr ja buh! Se merkitsee niin paljon kuin:
Varoppas itseäsi, ihminen! Minä olen tämän talon vahtimestari. Minun nenäni on niin herkkä että jo kaukaa vainuan, kun vieras kulkee. Minun korvani on niin tarkka että jo kolmen kukkulan takaa kuulen, kun kärryt jyrisee ja reki ritisee. Jos lintu pörähtää lentoon metsässä, senpä vasta kuulenkin! Linnun lemun tunnen yhtä hyvin kuin lihapullan hajun. Ai ai kuinka se haiskahtaa makealta, jospa tietäisitte, lapset!
Minä olen aina hippasilla. Minä ajan takaa Pappilan Ruunaa ja Toppilan Tammaa, minä juoksen leskeä Jänis-Jussin kanssa ja koetan kopaista kärppää kiinni hännästä. Ahdistan minä lehmääkin, jos niin tarvitaan, kyyditsen toki poroakin ja puren kintusta. Olen urhoollinen kuin sotasankari – koko lammaslauman hätistän järveen. Mutta rakas ruustinna on minua kieltänyt höyhentämästä pappilan kanoja. Antakaa minulle luupalanen, niin olen aika kiltti. Minä olen Jumalan armosta hännänheiluttajataiteilija. Hännälläni nauran ja itken – naurakaa te suullanne, mutta se on tosi että minä hännälläni hymyilenkin. Ja hännällänipä sanon hyvää huomenta. Joskus ihan ingelskaksi: gud bai! Olette kai nähneet, minkämoinen painimestari olen, kuinka minä pitelen jalkaini alla naapurin Nallia? Minä olen loikka-leijona ja harppa-tiikeri. Ja uimamaisterikin olen – enkä minä koskaan riisu uimapöksyjäni. Osaan minä laulaakkin, olettekos sitä kuulleet? Vetelen aarioita, molleja ja duureja. Silloin kun minulla on oikein ikävä, menen istumaan perunakuopan päälle ja katselen metsään tai järvelle tai autiolle tielle, nuuskaan ilmaa ja laulan esimerkiksi näin:
Niin, niin. Mutta kissaa en kärsi! Kyllähän Mirri kaunis on, mutta minun mielestäni Mirri on koketti. Ymmärrättekös lapset, mikä se on – koketti? Kun hipsuttaa ja sipsuttaa ja muikistaa ja kuikistaa ja nostaa häntänsä pystyyn tai panee silmät sirrilleen, pyörittää päätään ja hieroo poskiaan ihmisen polvia vasten: niin se se on koketti. Hyi kuinka minusta Mirri on koketti – ja sentähden minä sitä komennan. ~~~ ~~~ ~~~ Vaan minäpä kerron teille kummallisen jutun. Kerran huomasin, kuinka kissa Mirri istui puussa ja vahtasi pikkulintua. Se oli juuri sieppaamaisillaan pikkulinnun kynsiinsä, kun minä satuin puun alle. Hau! huusin minä ja samalla pikkulintu läksi lentoon.
Pah! sanoin minä ja kiipesin puuhun. Kissa kiipesi ihan puun latvaan ja alkoi surkeasti naukua. Mutta minä – kiipesin perässä. Silloin kissa Mirri pörhisti häntänsä paksuksi ja – läksi lentämään. Mutta minä ennätin tarttua hampaillani hännän huipusta kiinni ja – niin lensimme molemmat. Mutta voi ihmettä: kissa lensikin ylöspäin, lensi kuin hullu enkä minä uskaltanut heittää irti, jotta en putoaisi maahan.
Tämäpä koko reissua! murisin minä ja päästin irti kissan hännästä, sillä sieraimissani haisi niin kauheasti juustolta. Koko kuu oli hirmuinen juusto! Samalla tuli kuun tonttu ja sanoi: syökää vaan lenturit-häntyrit juustoa, jotta jaksatte! Niin me aloimme kissan kanssa molemmat jyrsiä sitä juustoa, toinen toisesta kyljestä. Mutta kun juusto loppui, niin – voi hirveä paikka: ei ollut minkä päällä enää seistä.
Meillä oli melkoinen hätä. Mutta Mirri se oli, joka keinon keksi. Hän hyppäsi nyt vuorostaan minun niskaani, löi ruoskalla selkään ja huusi: Heipparallaa, moksista vaan! Näin sitä sessulla ratsastetaan! Ja niin me putosimme molemmat vinhaa vauhtia alaspäin ja – molskahdimme järveen tuonne saunan eteen. Hulahti hieman vettä nokkaan, mutta minähän olen uimamaisteri ja Mirri on vanha perämies. Ja niin sitä taas päästiin kuivalle maalle.
En minä mahtanut hänelle paljon mitään! Siispä me menimme molemmat pirttiin emmekä hiiskuneet isännälle halaistua sanaa että jo olimme syöneet päivällistä – tuolla taivaan valtakunnassa. Niin, rakkaat lapset, saattaa sitä kissankin kanssa kuuhun lentää, vaan ei silti tarvitse joka pojan naskalin puun latvaan kiivetä! ~~~ ~~~ ~~~
~~~ ~~~ ~~~ |
Näyttely Honkaharjun Galleriassa
 Näyttely Honkaharjun GalleriassaInkeri Klubin näyttely on esillä
Näyttelyn kuvat tästä linkistä. |
1-10 of 262