Sunnuntaina 24.1.1943 vietettiin

Inkerin päivää vietettiin Itä-Karjalassa mm. H:n kansakoulussa. Juhlahuone oli koristettu Suomen ja Inkerin lipuin. Koululaisten lisäksi oli lasten vanhempia ja varttuneempaa nuorisoa saapunut runsaasti juhlaan.

• Ohjelma aloitettiin laulamalla yhteisesti Karjalan Törmäsil.
• Opettaja Toini Kälviäinen piti tervehdyspuheen.
• Oppilas Toivo J. lausui Inkerin marssin.
• Kaksinlaulua esittivät serkukset Maikki ja Naimi.
• Op. T. Kälviäinen luki katkelman Antti Tiittasen kirjasta Oma Inkerini.
• Kun oppilaskuoro oli esittänyt Inkerin kansallishymnin piti opettaja M. Kälviäinen esitelmän Inkerinmaasta ja sen kansasta.
• Sen jälkeen laulettiin Heimovirsi.
• Kaisa N. lausui Aapo Ihon Inkeri-runon Kylmä viesti.
• Kaisa K. ja Kaisa N. esittivät laulun Varjele vakainen Luoja.
• Op. T, Kälviäinen lausui Saima Harmajan runon Inkerin rajalla.

Vakavahenkinen juhla lopetettiin Karjalaisten laululla.

Uu­ti­sen läh­de

Kut­su ke­sä­juh­liin

Lue myös

Tuu­ta­rin Ju­han­nus­juh­la 2022

In­ke­ri­läis­ten Ke­sä­juh­la 2022

Juhla pidetään

• lauantaina 23.7.2022
• Malmin kirkossa
• Kunnantie 1,
• 0070 Helsinki
• alkaen kello 10:00

Ohjelma

• Kello 10 – 11 Messu
• Kello 11 – 13 Ruokailu
• Kello 13 – … Juhlaohjelma

Esiintyjinä

• Viipurin Lauluveikkojen kotisivu.
• Viipurin Lauluveikot.
  Jo vuodesta 1897 alkaen!
  Lauluja yli 125 vuotta!
• Maiju Putkonen,
  Juhlaesitelmä.
• Toivo Flink,
  katsaus Inkerin liiton historiaan 1922 – 1944.
• Lausuntaa.

Maksut

• Ruokalippu, joka sisältää
  – Ohjelman ja
  – yhden arpalipun.
  – Hinta 5 euroa.
• Kahvi 2 euroa.
• Leivonnaiset 3 euroa
• Käteismaksu

Tule tapaamaan tuttuja!

Tervetuloa.

… Iloisiin tapaamisiin …

---

Tänään on tasan kolme kuukautta siitä, kun aloitin työt virallisesti Inkerinmaan Sukututkimus Keskuksessa.

Tänä aikana olemme jo käsitelleet useita kymmeniä pyyntöjä. Seuraa meitä:

• https://vk.com/topic-188521604_48451096

Sukututkimuskeskuksen palvelut ovat hyvin monipuoliset. Me:

1. Neuvomme saatavilla oleviin hakukohteisiin.
2. Tarjoamme sinulle tietoja sekä tukea hakujen aikana.
3. Autamme arkistopyyntöjen kokoamisessa

4. syntymä-, hää- ja kuolintodistusten hankkiminen
5. ja muut tiedot.
6. Autamme myös poliisilaitokselle tulevien pyyntöjen valmistelussa ja

7. FSB:n asiakirjojen kopioiden hankkimisesta tukahduttaminen, suodatus, evakuointi.
8. Leningrad, työarmeijassa oleminen.
9. Teemme itsenäisesti haun arkistoissa Pietarissa ja Moskovassa.

10. Voimme myös rakentaa sukupuun tai löytää tarvittavat historiatiedot isovanhemmistasi.

Meillä on yksilöllinen lähestymistapa jokaiseen asiakkaaseen!

Ja palveluiden hinta on kaikkien ulottuvilla!

Jos haluat lisätietoja, kirjoita sähköpostiin

• toivogen@gmail.com

Pidetään historia tallessa!

---

Mui­nais­tie­teel­li­siä ky­sy­myk­siä In­ke­ri­läi­sil­le.

Pie­ta­rin Sa­no­mis­sa oli vii­me­ku­lu­neen jou­lun-aa­ton 1871 nu­me­ros­sa kir­joi­tus hra Po­lä­ko­vin tut­ki­mis­ta ran­ta­pen­ke­reis­tä Ää­nis­jär­ven ete­lä-ran­teil­la ja mi­tä hän niis­tä on löy­tä­nyt. ¹ Tä­män joh­dos­ta oli­si ky­syt­tä­vä; ei­kös tääl­lä In­ke­rin maal­la­kin, esi­mer­kik­si me­ren ran­teil­la Nar­vaan ja Sys­ter­pek­kiin päin, ole ha­vait­tu mi­tään sem­moi­sia pen­ke­rei­tä, jois­ta oli­si löy­ty­nyt sa­man­lai­sia mui­nais-ai­kui­sia sa­vi­pa­tain kap­pa­lei­ta, te­rä­vik­si hi­vo­tui­ta mui­nais­kan­sain ki­vi­ka­lu­ja ja lui­ta se­kä hii­liä ja tuh­kaa? Sem­moi­sia sa­vi­pa­tain kap­pa­lei­ta ja maas­ta löy­ty­viä hi­vo­tui­ta ki­vi­ka­lu­ja lap­set ta­val­li­ses­ti hy­vin ha­luk­kaas­ti kai­ve­le­vat ylös ja kan­te­le­vat ko­tiin, jos vaan mis­sä hei­tä las­ten kä­siin ulot­tu­maan as­ti löy­tyy.

Pie­ta­rin Sa­no­mis­sa oli­kin jo­ku ai­ka sit­ten kir­joi­tus mui­nais­kan­sal­li­sis­ta ki­vi­ka­luis­ta, ni­mit­täin sem­moi­sis­ta, joi­ta käy­tet­tiin kir­vei­nä, veit­si­nä, kei­hään ja tuu­ran te­ri­nä, talt­toi­na ja mui­na sem­moi­si­na te­rä­ka­lui­na nii­nä ai­koi­na, joi­na ih­mi­set vie­lä ei­vät tun­te­neet­kaan rau­taa ei­kä muu­ta sem­moi­siin tar­pei­siin kel­vol­lis­ta me­tal­lia.

Sem­moi­sil­la mui­nais­ka­luil­la siis on pal­joa suu­rem­pi mer­ki­tys, kuin pal­jai­na las­ten leik­ki­ka­lui­na kuu­lu­mi­nen. Ne ovat to­dis­tus­kap­pa­lei­ta iki­van­han ai­kuis­ten su­ku­pol­vein ta­vois­ta ja olois­ta, ja juu­ri sen­täh­den on sem­mois­ten ka­luin löy­tö­pai­kois­sa pal­joa enem­min tut­kit­ta­vaa ja var­teen otet­ta­vaa, kuin mi­tä lap­sil­le­kaan kel­va­ta voi­pi. Ne ki­vi­ka­lut usein ovat kel­van­neet van­hain­kin las­ten le­luik­si, sil­lä nii­tä ne käyt­tä­vät tai­ka­ka­lui­na van­han-ai­kuis­ten noi­tain ja ar­po­jain ta­val­la. Niil­lä ne pai­ne­le­vat ki­pei­tä ja tau­ti­sia paik­ko­ja ih­mi­sis­sä ja eläi­mis­sä, niis­tä kaa­pu­te­taan ki­veä ve­teen ja juo­te­taan si­tä sai­rail­le, ja si­tä var­ten sa­no­taan, et­tä sem­moi­set ki­vet ovat ukon nuo­lia ja ukon kyn­siä, joi­ta en­si­mäl­tä uk­ko ju­ma­la it­se mu­ka on tai­ka­ka­lui­nan­sa käyt­tä­nyt, ja ne, jot­ka uk­ko ju­ma­la hai­rauk­sis­san­sa vä­lis­tä on vis­kan­nut pil­vis­tä maa­han nii­tä nyt maa­ju­ma­lat tääl­lä vuo­ros­tan­sa sa­man­lai­si­na noi­ta­ka­lui­na käyt­tä­vät.

Jos mis­sä nyt sem­moi­sia mui­nais-ai­kui­sia ki­vi­ka­lu­ja, sa­vi­pa­tain kap­pa­lei­ta ja mui­ta sem­moi­sia mer­kil­li­syyk­siä oli­si löy­ty­nyt, niin niis­tä pyy­täi­si Pie­ta­rin Sun­nun­tai­leh­den toi­mi­tus saa­dak­sen­sa kir­jal­li­ses­ti ta­hi suul­li­ses­ti tie­to­ja, ja et­tä sa­mal­la ker­taa myös­kin ne kä­sil­le sat­tu­neet ki­vi­ka­lut ja mui­nais-ai­kuis­ten sa­vi­pa­tain kap­pa­leet toi­mi­tuk­sel­le kä­siin saa­tet­tai­siin. Wie­lä mer­kil­li­sem­pi oli­si, jos joi­ta­kui­ta mui­nais-ai­kui­sia vas­ki­ka­lu­ja mis­tä oli­si löy­ty­nyt. Kai­kis­ta sem­moi­sis­ta oli­si tar­koin kir­joi­tet­ta­va; min­kä­lai­sis­ta pai­kois­ta ja maan pääl­tä­kö vain kuin­ka sy­väs­tä maan si­säs­tä ne ovat löy­ty­neet.

Toi­nen ky­sy­mys kos­kee tääl­lä In­ke­rin­maal­la use­am­mis­sa pai­koin löy­ty­viä mui­nais-ai­kai­sia hau­ta­kum­pu­ja", joi­hin iki­van­hoi­na ai­koi­na on kuol­lei­ta pei­tet­ty. Sem­moi­sia hau­ta­kum­pu­ja löy­tyy ryh­mis­sä mail­la ja pel­loil­la, eten­kin kor­keil­la pai­koil­la ja jo­kien se­kä ve­sien ran­ta­pen­ke­reil­lä ja tiet­tä­väs­ti nii­tä löy­tyy Lau­kaan jo­en ja ku­ka­ties Nar­van jo­en­kin var­sil­la ja lä­hi­tie­noil­la, se­kä toi­sel­la puo­lel­la In­ke­rin­maa­ta Jär­vi­saa­ren tie­noil­la, mon­ta muu­ta eri paik­kaa mai­nit­se­mat­ta.

Niis­tä­kin oli­si Pie­ta­rin Sun­nun­tai­leh­den toi­mi­tuk­sel­le kir­jal­li­set ta­hi suul­li­set tie­dot kä­sil­le saa­tet­ta­vat mis­sä ja mis­sä nii­tä löy­tyy se­kä kuin­ka laa­jal­ta nii­tä mail­la liik­ku­neet ovat näh­neet, eten­kin ylä­maa­han päin, ja kuin­ka kor­kei­ta se­kä kuin­ka suu­ris­sa ryh­mis­sä nii­tä ta­va­taan se­kä vie­lä sen­kin, jos ja min­kä­lai­nen eroi­tus sem­moi­sil­la hau­ta­kum­muil­la on, joi­ta voi­pi ar­vel­la mui­nai­sik­si suo­ma­lai­sik­si ta­hi vat­ja­lai­sik­si, ja niil­lä, jot­ka taas ovat ve­nä­läis­tä al­ku­pe­rää. Erit­täin­kin oli­si mai­nit­ta­va, kuin­ka nii­tä kus­sa­kin maan­pai­kas­sa ni­mi­te­tään. We­nä­jäk­si ne ovat sop­ki. Oli­si esi­mer­kik­si saa­ta­va tie­to sii­tä, mi­hin mat­koi­hin as­ti nii­tä Lau­kaan jo­en vart­ta ylös­päin ulot­tuu ja eten­kin tär­keä asia oli­si, jos jo­ku voi­si an­taa sa­man­lai­sen tie­don Wol­ho­van jo­en var­rel­la löy­ty­vis­tä hau­ta­kum­muis­ta, sil­lä sen­kin jo­en var­rel­la, ai­na­kin ala­puo­lel­la, eli mui­nai­si­na ai­koi­na suo­ma­lais­ta kan­saa.

Ky­syt­tä­vä oli­si myös ei­kö Jär­vi­saa­rel­la ja sen kul­man etäi­sim­mis­sä pai­kois­sa vie­lä ole tie­toa sii­tä ete­lään­päin löy­ty­vän Ti­go­da jo­en ni­mes­tä, kuin­ka se erit­täin oli­si suo­mek­si? Sen­kin jo­en var­rel­la ta­va­taan van­hois­sa ve­nä­läi­sis­sä ve­ro­kir­jois­sa sel­viä suo­ma­lai­sia ky­läin ni­miä, esi­mer­kik­si Ko­ta­la, ja siel­lä­kin siis voi­pi löy­tyä van­han-ai­kui­sia suo­ma­lais­ten hau­ta­kum­pu­ja. Niis­tä pi­täi­si­kin tä­män leh­den lu­ki­ain läm­pi­mäl­lä ha­lul­la pyy­tä­män saa­da tie­to­ja ko­koon, sil­lä ne kos­ke­vat mei­dän omain esi-isäim­me mui­nais-ai­kuis­ta le­ve­ne­mis­tä ja elä­mää suu­rem­mis­sa ta­hi pie­nem­mis­sä ky­lä­kun­nis­sa ja pi­tem­pi­nä ta­hi ly­hem­pi­nä ai­koi­na.

Sit­ten voi­pi läm­pi­men ke­sän tul­tua eri­näi­set mui­nais tut­ki­jat vie­lä läh­teä liik­keil­le sem­moi­sia mui­nais­hau­to­ja ja mui­ta mui­nais­merk­kiä tar­kem­min tut­ki­maan, ja niis­tä suo­ma­lais­ten mui­nais-elä­män suh­teen uu­sia tie­to­ja ja op­pia il­mi on­ki­maan.

Mei­dän esi-isäl­li­set su­ku­pol­vem­me ei­vät suin­kaan an­sait­se tul­la ikui­ses­ti un­ho­tuk­sen hau­taan vai­pu­maan, eten­kin nyt, kuin täl­le esi isäim­me ai­ka­kau­den tut­kin­nol­le on kas­va­nut ja kart­tu­nut erit­täin­kin tär­keä mer­kin­tön­sä.

Ai­ka nyt tär­keim­mäl­lä ta­val­la vaa­tii suo­ma­lai­sia ryh­ty­mään yh­tei­sin tuu­min si­tä puu­haa vas­taan pon­nis­te­le­maan, jo­ka il­man vä­hin­tä­kään var­si­nais­ta pe­rus­tus­ta tah­too ku­va­ta suo­ma­lais­ten mui­nai­sai­kui­sia koh­tia pelk­kää pa­hen­nus­ta ja eri­pu­rai­suut­ta se­kä ylen­kat­set­ta suo­ma­lai­sia vas­taan sy­tyt­tä­väl­tä kan­nal­ta. Sen tar­koi­tuk­sen puu­haa­jat ovat esi­mer­kik­si tah­to­neet jul­ki­ses­ti va­kuu­tel­la, et­tä var­si­nai­set suo­ma­lai­set mu­ka mui­noin ovat ol­leet ko­ko kes­ki- ja si­sä-We­nä­jän­maan asuk­kai­na, saa­dak­sen­sa sil­lä lail­la sen koh­dan näyt­tä­mään, ikään kuin jos ve­nä­läi­set, niin­kuin suo­ma­lais­ten hen­gen vi­hol­li­set, oli­si­vat mui­noin vä­ki­val­lal­la pa­kot­ta­neet suo­ma­lai­set siir­ty­mään We­nä­jäl­tä, esi-isäin­sä ko­ti­maas­ta, pois, vaik­ka kai­ken­puo­li­set tut­kin­not näyt­tä­vät, et­tä kes­ki- ja si­sä-We­nä­jäl­lä mui­noin ja ai­na We­nä­läis­ten sin­ne tu­le­mi­seen as­ti asui ai­van toi­nen kan­sa, ni­mit­täin su­ku­kan­sam­me un­ga­ri­lais­ten esi-isät, jot­ka sit­ten va­paa-eh­toi­ses­ti siir­tyi­vät tääl­tä pois sin­ne rik­kaa­sen Un­ga­rin maa­han, jos­sa niit­ten jäl­keen­tu­le­vai­set nyt­kin vie­lä asu­vat.

Näis­tä asi­ois­ta on jo muu­al­la ja eten­kin muil­la kie­lil­lä tar­kem­min kir­joi­tet­tu ja niis­tä tu­lee koh­ta, vie­lä­kin enem­min jul­kais­ta­vak­si, niin et­tä se ve­nä­läis­ten ja toi­sel­ta puo­lel­ta suo­ma­lais­ten ja vi­ro­lais­ten vä­lil­lä va­hin­gol­lis­ta eri­pu­rai­suut­ta nos­tat­ta­va op­pi, jos­ta ylem­pä­nä ly­hy­el­tä mai­nit­tiin, kyl­lä koh­ta on toi­vot­ta­vas­ti saa­ta­va ai­van voi­te­tuk­si, ja juu­ri sil­le voi­tol­le voi­maa ja etua oli­si­vat myös­kin ne ylem­pä­nä ky­sy­myk­seen pan­tut mui­nais­tie­teel­li­set asi­at, jot­ka kos­ke­vat In­ke­rin­maan tiet­tä­väs­ti pe­ri-suo­ma­lai­sia olo­ja.

Suo­ma­lai­suu­den pol­ki­at niis­tä sen­täh­den tah­toi­si­vat­kin es­tää kaik­ki tie­dot pois, et­tei tu­li­si en­tis­tä vie­lä tar­kem­min nä­ky­mään se jyrk­kä eri­lai­suus, mi­kä jo tä­tä en­nen on ha­vait­tu tiet­tä­väs­ti suo­ma­lais­ten ja kes­ki-We­nä­jäl­lä löy­ty­väin hau­ta­kum­puin ja niit­ten si­säl­lyk­sen se­kä muit­ten mui­nais­jään­nös­ten vä­lil­lä.

Täs­sä kyl­lä vaa­di­taan mui­nais­tie­teen op­pi­neit­ten tut­kin­toa täyt­teek­si, mut­ta pe­rus­tus­tie­to­ja sii­tä, mi­tä mis­sä­kin löy­tyy, tar­vi­taan kui­ten­kin suu­rek­si avuk­si kai­kil­le sem­moi­sil­le mo­nin puo­lin var­sin tär­keil­le tut­kin­noil­le.

E—s.

---

1. Hra Po­lä­kov oli ni­mit­täin suu­ren One­gan eli Ää­nis­jär­ven ran­ta­pen­ke­reis­tä vii­me ke­sä­nä löy­tä­nyt var­sin mer­kil­li­siä mui­nais-ai­kui­sia ki­vi­ka­lu­ja ja van­hain ta­pais­ten sa­vi­pa­tain kap­pa­lei­ta.↩

Juh­lia ja Ta­pah­tu­mia Kir­vus­sa Vuo­sien Var­rel­ta

• Heik­ki Jääs­ke­läi­sen Ku­va­kan­si­oi­ta.
• Ku­via saa lai­na­ta,
• ku­vaa­jan ni­mi, Heik­ki Jääs­ke­läi­nen el­lei muu­ta mai­nit­tu, mai­nit­ta­va jul­kai­sun yh­tey­des­sä.

Kirvun Kukko

• Kirvu-juhla Kirvussa 22.6.2014

• Kirvu-juhla Mäntsälässä 26.7.2015

• Pyhäinpäivämatka Kirvuun 30. – 31.10.2015

• Pyhäinpäivän kynttilämatka 4. – 5.11.2016

• Kirvussa ja Kirvun Rätykylässä 3.7.2017

• Kirvu-juhla Perheniemen opistolla 6.8.2017

• Kirvu-Säätiö 70-vuotta 24.9.2017

• Pyhäinpäivämatka Lappeenranta – Viipuri – Antrea – Kirvu 3. – 4.11.2017

• Kirvu-juhla Orimattilassa 19.8.2018

• Borodinskojen kyläjuhla 10.8.2019

Heikki Jääskeläisen Blogit

• https://hj.pictures.fi/blog/
• Seuraa Heikin blogeja

• Съезд «Инкерин Лиитто» подвел итоги и обсудил планы
• In­ke­rin lii­ton vuo­si­ko­kous tii­vis­ti tu­lok­set ja kes­kus­te­li suun­ni­tel­mis­ta
• https://archive.is/1v0Zr

Съезд «Инкерин Лиитто»

In­ke­rin lii­ton kong­res­si pi­det­tiin 9. huh­ti­kuu­ta Le­ning­ra­din alu­een ys­tä­vyy­den ta­lon ko­kous­sa­lis­sa.

Lyu­bov Se­ve­ri­ko­va muis­tut­ti Se, et­tä Suo­mes­sa vie­te­tään tä­nä päi­vä­nä yleis­tä juh­la­päi­vää — suo­men kie­len päi­vää. Ylei­sö kuun­te­li hän­tä kiin­nos­tu­nee­na no­vel­li suo­men kie­li­opin ja kir­ja­kie­len luo­jas­ta Mi­ka­el Ag­ri­co­las­ta Raa­ma­tun en­sim­mäi­ses­tä suo­men­nok­ses­ta.

In­ke­rin lii­ton pu­heen­joh­ta­ja Dmit­ri Pol­ja­kov te­ki sel­vi­tyk­sen yri­tyk­sen toi­min­nas­ta kah­den vii­me vuo­den ai­ka­na to­de­ten, et­tä huo­li­mat­ta CO­VID-19-pan­de­mi­aan liit­ty­vis­tä ra­joi­tuk­sis­ta huo­li­mat­ta seu­ra jat­koi toi­min­taan­sa. Eri­tyi­ses­ti vuo­si­na 2020 ja 2021 oli mah­dol­lis­ta jär­jes­tää Ju­han­nus­juh­la. Juh­lan ajan­koh­tia jou­dut­tiin kui­ten­kin muut­ta­maan mer­kit­tä­väs­ti. Yh­dis­tyk­sen toi­min­taa ti­li­kau­del­la pi­det­tiin tyy­dyt­tä­vä­nä.

Puo­lu­eko­kou­se­dus­ta­jat va­lit­si­vat In­ke­rin lii­ton val­tuus­ton,

• pu­heen­joh­ta­ja Dmit­ri Pol­ja­kov va­lit­tiin yk­si­mie­li­ses­ti uu­del­le kak­si­vuo­tis­kau­del­le.

Val­tuu­te­tut kes­kus­te­li­vat vuo­den 2022 ju­han­nus­juh­liin liit­ty­vis­tä asi­ois­ta.

• Juhannusjuh­la jär­jes­te­tään 25. ke­sä­kuu­ta
• Tuu­ta­ris­sa
• Tuu­ta­rin Puis­ton alu­eel­la.

• Книга о Георгии Эльвенгрене
• https://archive.is/UEAMz
• Апрель 10th, 2022
• Книга о Георгии Эльвенгрене
• Kirja George Elvengrenistä

Андрея Пюккенена

Huh­ti­kuu­ta And­rei Pyyk­kö­nen (And­reya Pyuk­ke­ne­na, Андрея Пюккенена) kir­jan esit­te­ly “Ge­or­ge El­veng­ren – val­koi­nen so­tu­ri” ta­pah­tui Ma­ja­kovs­kin kir­jas­ton me­di­asa­lis­sa.

Kir­jai­li­jan mo­nen vuo­den työn tu­lok­se­na syn­ty­nyt kir­ja on kir­joi­tet­tu lu­kuis­ten ar­kis­to­do­ku­ment­tien poh­jal­ta. Ai­ka­lais­ten muis­tel­mat, ker­too Ve­nä­jän ar­mei­jan up­see­rin, suo­ma­lai­sen aa­te­lis­mie­hen koh­ta­los­ta.

Ge­or­ge (Yu­rye) El­veng­ren oli en­sim­mäi­sen maa­il­man­so­dan san­ka­ri, Suo­men si­säl­lis­so­dan ai­kai­nen so­ta­pääl­lik­kö ja Ve­nä­jän val­kois­ten emig­raa­ti­on hah­mo. Vuo­si­na 1919 – 1920 hän ko­men­si ka­pi­nal­lis­ta Poh­jois-In­ke­rin ryk­ment­tiä, jon­ka tais­te­li­jat oli­vat In­ke­rin­maan suo­ma­lai­sia ta­lon­poi­kia.

Syk­syl­lä 1919 ryk­ment­ti osal­lis­tui val­kois­ten luo­tei­sar­mei­jan hyök­käyk­seen ken­raa­li Ni­ko­lai Yu­de­ni­tšin ko­men­ta­ma­na koh­ti Pet­rog­ra­dia.

In­ke­rin­suo­ma­lais­ten kes­kuu­des­sa val­taa naut­ti­nut Ge­or­gy El­veng­ren va­lit­tiin Poh­jois-In­ke­rin vä­li­ai­kai­sen toi­mi­kun­nan pu­heen­joh­ta­jak­si. Poh­jois-In­ke­ri on ka­pi­nal­lis­ten hal­lit­se­mal­le Kir­ja­sa­lon ra­ja­seu­dul­le pe­rus­tet­tu hal­lin­nol­li­nen alue.

Toivo Rännäli 100 vuotta -näyttely on nyt esillä Sammonlahden kirjastossa lappeenrannassa.

Leh­ti­lei­ke

– B 10

– Hel­sin­gin Sa­no­mat

– lau­an­tai­na 12.3.2022

– Ylei­sö Sta­li­nin van­ki­ko­pis­sa

– El­la Py­häl­tö on in­ke­ri­läi­nen Ma­ria.

– Te­at­te­ri­ar­vos­te­lu

– Lau­ri Me­ri

Ma­ri­an tun­nus­tus ei ju­miu­du dik­ta­tuu­riin vaan ko­ros­taa kris­til­lis­tä ar­moa.

Ma­ri­an Tun­nus­tus – Muis­to­kir­joi­tus He­vo­sel­le

Te­at­te­ri Avoi­met Ovet,

– 10.3.2022

– Kä­si­kir­joi­tus ja oh­jaus Han­na Kir­ja­vai­nen,

– vi­su­ali­soin­ti la Ens­te­rä ja Je­re Ko­leh­mai­nen,

– ää­ni­suun­nit­te­lu Juu­so Volt­ti ja Ou­ti Pulk­ki­nen,

– mu­siik­ki Ou­ti Pulk­ki­nen.

Roo­leis­sa

– El­la Py­häl­tö ja

– Ou­ti Pulk­ki­nen se­kä

– ää­ni­näyt­te­li­jät Tais­to Rei­ma­luo­to,

– Ei­ja Va­ri­ma,

– Ju­ha Pul­li ja

– Hil­ja Kin­nu­nen.

TE­AT­TE­RI AVOI­MIEN OVIEN en­si-il­taan saa­pui va­ka­vaa vä­keä, jon­ka jär­ky­tys­tä ei­vät kas­vo­mas­kit on­nis­tu­neet peit­tä­mään. Kai­kil­la oli tie­dos­sa, et­tä te­at­te­rin­joh­ta­ja Han­na Kir­ja­vai­sen kir­joit­ta­man ja ko­ro­na­ra­joi­tus­ten ta­kia pit­kään odot­ta­neen näy­tel­män ai­he on ras­kas, tuo­rei­den maa­il­man­ta­pah­tu­mien ta­kia suo­ras­taan tus­kal­li­sen rank­ka.

Ma­ri­an tun­nus­tus — muis­to­kir­joi­tus he­vo­sel­le ker­too in­ke­ri­läi­sen nai­sen ta­ri­nan vii­me vuo­si­sa­dan al­ku­puo­lis­kol­ta.

Pie­ta­rin kau­pun­gin itä­puo­lel­la Kel­tos­sa syn­ty­nyt per­hee­ne­män­tä lei­ma­taan Sta­li­nin kau­del­la ku­la­kik­si, lä­he­te­tään Si­pe­ri­an kai­vok­sil­le ja pääs­te­tään so­dan pää­tyt­tyä muut­ta­maan Pet­ros­koi­hin.

Näy­tel­män al­ku on kuin nyr­ki­nis­ku kas­voi­hin. Te­at­te­ri­sa­lis­sa ylei­sö ta­ju­aa jou­tu­neen­sa sa­maan van­ki­sel­liin, jos­sa nä­ky­mä­tön vir­ka­mies kuu­lus­te­lee El­la Py­häl­lön esit­tä­mää Ma­ri­aa.

Vä­li­ajal­la tun­nel­ma te­at­te­rin läm­pi­ös­sä on toi­nen. Ih­mis­ten kas­vot ovat kos­tu­neet, mut­ta niil­tä pais­taa kuu­las tyy­neys.

Ma­ri­an vai­heet ovat juu­ri niin kar­mi­vat kuin ar­va­ta saat­taa. En­sin vie­dään ko­ti, kar­ja ja avi­omies. Lap­set me­neh­ty­vät kul­je­tus­ten ai­ka­na, ei­kä äi­ti saa edes hau­da­ta hei­tä.

Us­kos­taan Ma­ria pi­tää kui­ten­kin kiin­ni lop­puun as­ti. Kat­so­jan on­nek­si näy­tel­män pai­no­pis­te siir­tyy dik­ta­tuu­rin mie­li­val­las­ta Ma­ri­an hen­ki­lö­koh­tai­seen us­kon­nol­li­seen kil­voit­te­luun.

KIR­JA­VAI­SEN pää­hen­ki­löl­lä on to­del­li­nen esi­ku­va, mut­ta kat­so­jal­le on var­mas­ti an­toi­sam­paa ja hel­pom­paa, jos hän ei suh­tau­du te­ok­seen do­ku­ment­ti­na. Kä­si­oh­jel­man avul­la voi myö­hem­min sy­ven­tyä his­to­ri­al­li­siin yk­si­tyis­koh­tiin, te­at­te­ris­sa kan­nat­taa jät­täy­tyä esi­tyk­sen vie­tä­väk­si.

Han­na Kir­ja­vai­sen ote oh­jaa­ja­na on hy­vin lem­peä. Esi­tyk­ses­sä on pal­jon su­van­to­vai­hei­ta, jois­sa kat­so­jaa ikään kuin kei­nu­tel­laan sy­lis­sä mu­sii­kin, tans­sin tai ihan vain hil­jai­suu­den tur­vin.

Ma­ria pi­tää ur­he­as­ti kiin­ni lu­te­ri­lai­ses­ta us­kos­taan ja jär­jes­tää mat­kan­sa ai­ka­na har­taus­ti­lai­suuk­sia koh­ta­lo­to­ve­reil­leen. Sie­lun­mai­se­maan kuu­luu vah­vas­ti in­ke­ri­läi­nen kan­san­pe­rin­ne ru­noi­neen ja lau­lui­neen, sa­moin eri­tyi­nen luon­to­suh­de.

Ma­ria on vah­vas­ti osa luon­toa. Hän ko­kee asi­oi­ta ja vaih­taa aja­tuk­sia niin muu­ra­hais­ten kuin he­vos­ten kans­sa, ei­kä kar­hu­kaan jä­tä hän­tä il­man sy­lei­lyä.

LOP­PU­TU­LOS on hal­lit­tu ja ta­sa­pai­noi­nen myös esiin­ty­jien an­si­os­ta. Näyt­te­li­jä El­la Py­häl­tö tun­ne­taan en­si­luok­kai­se­na lau­su­ja­na, ja kan­san­mu­sii­kin asi­an­tun­ti­ja Ou­ti Pulk­ki­nen hoi­taa jou­hi­kon soi­ton ohes­sa lu­kui­sia si­vu­roo­le­ja tans­si­jan len­nok­kaal­la in­ten­si­tee­til­lä.

Te­ho­kas­ta on myös usei­den roo­li­hah­mo­jen ot­ta­mi­nen mu­kaan pelk­ki­nä ää­ni­nä. Se ei tee esi­tyk­ses­tä rah­tu­akaan kuun­nel­mal­lis­ta, vaan vah­vis­taa te­ok­sen maa­gis­ta eri­tyis­luon­net­ta.

Esi­tyk­sen lop­pu­puo­lel­la on pie­niä dra­ma­tur­gi­sia on­gel­mia. Muun mu­as­sa kom­mu­nis­min ja kris­ti­nus­kon ta­voit­tei­den het­kel­li­nen se­koit­tu­mi­nen Ma­ri­an mie­les­sä jää epä­mää­räi­ses­ti il­maan ta­ri­nan hyp­pe­leh­ties­sä ai­ka­ta­sol­ta toi­sel­le.

Kak­sin­ker­tai­nen fi­naa­li osoit­tau­tuu te­at­te­ris­sa har­voin toi­mi­vak­si, mut­ta Ma­ri­an tun­nus­tuk­ses­sa se vii­meis­te­lee ko­ko­nais­val­tai­sen kat­so­mi­se­lä­myk­sen.