Sosiali- ja terveysministeriö (STM) suunnittelee kansalaisten perusoikeuksien rajoittamista ja nimenoman heikoimmassa asemassa olevien kansalaisten kuten muistisairaiden ja kehitysvammaisten, joiden elämä on ollut joskus jo vankeuttakin tiukempaa nykyisissä laitoksissa ja yksityisissä palvelukodeissa. Nyt sosiaali- ja terveysministeriössä pohditaan jo käytössä olevien laittomien pakotteiden laillistamista. UAM Tiedote 166/2012 3.7.2012: “Euroopan ihmisoikeustuomioistuin (EIT) on tänään antamassaan tuomiossa todennut, että Euroopan ihmisoikeussopimuksen (EIS) 5 artiklan mukaista oikeutta vapauteen ja 8 artiklan mukaista oikeutta yksityiselämään oli loukattu tapauksessa X v. Suomi.” EIT:n päätös koski pakkohoidossa ollutta henkilöä, nyt pakotteita ollaan tuomassa avohuoltoon. STM valmistelee parhaillaan lakiesitystä potilaan ja sosiaalihuollon asiakkaan perusoikeuksien rajoittamisesta välttämättömän hoidon ja huolenpidon turvaamiseksi. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen (EIT) päätöksen tulisi vaikuttaa sosiaali- ja terveysministeriön työryhmään jonka lakiesitysluonnoksen perusteluissa todetaan lain tavoitteena olevan asiakkaiden itsemääräämisoikeuden toteutumisen edistämisen. Kuitenkin vammaisten ja vanhusten kohdalla lakiin ollaan kirjaamassa 21 eri pykälässä erilaisia itsemääräämisoikeuden rajoitustoimenpiteitä, niiden toteuttamista ja valvontaa. Olisi toivottavaa, että työryhmä miettisi miten vahvistaa sosiaali- ja terveydenhuollon asiakkaan itsemääräämisoikeutta, mutta he keskittyvätkin rajoituksiin jotka ehkä eivät ole perustuslain mukaisia. Rajoitusten sijaan tulisi vahvistaa heikoimmassa asemassa olevien kansalaisten itsemääräämisoikeutta tuettua päätöksentekoa kehittämällä. Me, kehitysvammaisten omaiset taistelemme kehitysvamma-lain pakkokeinopykälää §42 vastaan. Nyt sitä halutaan soveltaa myös “tietyissä vapaaehtoisissa viranomaisen järjestämissä tai viranomaisen toimeksiannosta järjestettävissä sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa: laitoshoidossa, asumispalveluissa, työ- ja päivätoiminnassa, kotipalveluissa ja kotisairaanhoidossa”. Täällä hetkellä niin vanhus- kuin vammaishuollossa vallitsevat villin lännen säännöt ja niitä tapoja ollaan vahvistamassa lainsäädännön piiriin, eli vahvempaa valtaa on tarkoitus käyttää heikoimmassa asemassa olevia ihmisiä kohtaan. Lakia sovellettaisiin henkilöihin, jotka eivät kykene ymmärtämään tekojensa seurauksia. Onko tässä mitä järkeä? Ymmärtävätkö ne lakia valmistelevat virkamiehet ja kansanedustajat, jotka kenties vahvistavat lain, mitä seurauksia pakkokeinolaista voi olla? Lieneekö YK:n vammaissopimuksen henki ymmärretty väärin, kun ratifiointiin vedoten ollaan säätämässä pakkovaltaa vammaisten ja vanhusten elämään? Vammais-ja omaisjärjestöt niin kuin mediakin ovat hiljaa. EU-parlamentaarikko Sirpa Pietikäinen on voimakkaasti reagoinut ja vaatinut lainvalmistelun lopettamista. Suostummeko me siihen, että sosiaali-ja terveysministeriön työryhmä tuo pakkokeinotoimenpiteet vanhusten ja vammaisten avohuoltoon, koteihin, työpaikoille ja toimintakeskuksiin!? – Emme tietenkään! Asialla mielipiteineen on jo aktiivisesti Ihmisoikeudet vammaisten arkeen-verkosto. Pysäytetään lakivalmistelu, kun on vielä mahdollisuus! – Ennen kuin työryhmän esitys menee eduskuntaan vahvistettavaksi. |