• Vi­ola Heis­to­nen
• 1.5.2012 17:58

Vuon­na 1959 Se­ve­rod­vins­kis­sa Luis­te­lu­kou­lun val­men­ta­ja­na pää­sin osal­lis­tu­maan tä­män sa­lai­sen pie­nen me­ri­mies­ten kau­pun­gin vap­pu­juh­la­kul­ku­ee­seen etu­ri­vis­sä! Se oli iso kun­ni­ano­soi­tus! – Pie­ni kau­pun­ki, pie­ni kul­kue! Sil­ti olin yl­peä! Va­pun mi­nä muis­tan!

Se oli to­del­la kan­san juh­la! Sii­hen mei­dät oli kas­va­tet­tu päi­vä­ko­deis­ta ja kou­luis­ta al­ka­een ja jo­kai­nen kan­sa­lai­nen tie­si sen juh­lan mer­ki­tyk­sen ja tra­di­ti­ot!

Myö­hem­min ai­kui­si­äs­sä it­se muit­ten opet­ta­jien kans­sa val­mis­te­lin op­pi­lai­tok­sen ko­lon­naa juh­la­kul­ku­ee­seen! Juh­laan osal­lis­tu­mi­seen ja ko­lon­nan ko­ris­te­luun pi­ti val­mis­tau­tua huo­lel­li­ses­ti et­tei mi­kään me­ni­si pie­leen

Val­mis­te­lut al­koi­vat jo kau­an en­nen Va­pun viet­toa. – Jo­kai­nen sai teh­tä­vän­sä, esim. jo­ko val­mis­tel­la pa­pe­ri­nei­lik­ka tai ome­na­puun kuk­kia tai pie­niä pu­na­lip­pu­ja tai sai teh­tä­väk­seen juh­la­päi­vä­nä kan­taa trans­po­rant­te­ja, jois­sa oli hal­li­tuk­sen tai po­lit­by­roo ko­mi­te­an jä­se­nien muo­to­ku­via tai muu­ta isom­paa lip­pua tai pla­kaat­tia!

En­nen var­si­nais­ta juh­la­päi­vää pi­det­tiin ken­raa­li­har­joi­tuk­sia jo­pa pai­kan pääl­lä, jon­ne pi­ti tul­la juh­la­kul­ku­ee­na. Osal­lis­tu­mi­nen juh­la­kul­ku­ee­seen oli pa­kol­li­nen.

Pi­ti täh­dä­tä sa­tap­ro­sent­ti­seen osal­lis­tu­mi­seen ja pyr­kiä sii­hen kai­kin ta­voin. Pois­jää­neel­lä pi­ti ol­la va­ka­va syy, jo­ka pi­ti to­dis­taa!

Jos pu­hu­taan nyt opis­ke­li­jois­ta, jois­ta it­se vas­ta­sin, niin tie­ten­kin ym­mär­sin, et­tä he ha­lu­ai­si­vat men­nä ko­tiin juh­li­maan eteen­kin jos van­hem­mat asui­vat pi­dem­män mat­kan pääs­sä toi­sel­la paik­ka­kun­nal­la, mut­ta en voi­nut sal­lia il­man syy­tä jää­dä pois juh­la­kul­ku­ees­ta, eli va­paa­ta oli vain juh­la­kul­ku­een pää­tyt­tyä, niin opis­ke­li­joil­la kuin opet­ta­jil­la­kin.

Vaik­ka osal­lis­tu­mi­nen kul­ku­een oli pa­kol­lis­ta, kui­ten­kin Vap­pu­päi­vän lä­hes­ty­es­sä kan­sas­sa nou­si juh­lal­li­nen mie­li ja ko­lon­nat kul­ki­vat juh­la­päi­vi­nä pää­pai­kal­le lau­la­en ja iloi­ten…

Juh­la­kul­ku­een jär­jes­tä­jät ja ko­lon­nien joh­ta­jat oli­vat var­sin tiuk­ko­ja jär­jes­te­lys­sä, kos­ka pien­kin vir­he tai vii­väs­tys ko­lon­nan saa­pu­mis­ta mää­rät­tyyn paik­kaan oli­si sot­ke­nut asi­at ja ai­heut­ta­nut häi­ri­öi­tä. Kat­so­taan­pa juh­la­kul­ku­et­ta Mos­ko­van Pu­nai­sel­la to­ril­la vuon­na 1983! jos­sa mil­joo­nat ih­mi­set as­tu­vat mau­so­leu­min eteen just sil­loin kuin hei­dän pi­ti as­tua, mut­ta tie­dän, et­tä hei­dän pi­ti odot­taa jo­nos­sa jos­sain kul­man ta­ka­na jo­pa aa­mu­var­hai­ses­ta tun­ti­kau­sia, kun­nes sai­vat mää­rät­ty­nä ai­ka­na sig­naa­lin aloit­taa mars­sia. Eteen­päin!

Mut­ta iloi­nen kan­sa­han tuos­sa nä­kyy mars­si­van:

Haus­kaa Vap­pua! С праздником 1 Мая!