Vuonna 1917 Pietarin ympäristön, Inkerinmaan, luterilaisten seurakuntien kirjoissa oli 140’370 jäsentä. Nyt, vuonna 2017, inkeriläiseksi itsensä kokevia on enää muutama tuhat. Miten tähän on tultu? Kuinka kokonainen etninen kansan ryhmä on onnistuttu hävittämään venäjänmaalta? Ihmisten mieli kuohui, kun kansallisvaltioiden ja demokratian tuuli puhalsi sata vuotta sitten. Erimielisyydet ratkottiin valtioiden sisällä. Sisällissotia käytiin niin pienissä kuin isoissakin valtioissa. Suomessa valkoiset ja punaiset, Venäjällä bolševikit ja menševikit. Kirjasalon Tasavalta Myös Inkerinmaalla kuohui. Nousi kapina. Oikeastaan sarja kapinoita vuosina 1918 – 1920. Inkerinmaan pohjoinen kolkka, Kirjasalo, julistautui itsenäiseksi 9.7.1919. Syntyi Kirjasalon tasavalta, toiselta nimeltään Pohjois-Inkerin tasavalta. Kirjasalon tavoitteena oli liittyä Suomeen tai edes saada kulttuuri autonomia. Tätä itsehallintoa kesti 516 päivää. – Kirjasalon Tasavallan alue oli 30 km². Kirjasalon erikoispataljoona suoritti rajapalvelusta, josta Suomi maksoi 1919 – 1920. Tarton Rauha Kaikki haaveet itsenäisyydestä romuttuivat Tarton rauhassa 14. lokakuuta 1920. Jopa neuvotteluissa sovittu inkeriläisten kulttuuriautonomia jäi pois lopulli sesta sopimuksesta. Tämän seurauksena Neuvostoliitolle tuli sisäinen ongelma: Aivan vihollisvaltion rajan pinnassa oleva vauras vähemmistökansallisuus, joka oli tottunut itsenäisesti hoitamaan asiansa ja halusi irtaantua valtiosta ja jopa liittyä Suomeen, vihollisvaltioon. Asia oli ratkaistava jotenkin. Ja lopullisesti. Etniset Puhdistukset Seuraavan sadan vuoden kuluessa Inkerin kansaa tuli kohtaamaan useita hävityksen aaltoja: – Leninin kollektivisointi, jonka seurauksena Inkerin suomalaiset siirreltiin omalta maalta Viron keskitysleirien kautta Suomeen ja sieltä karkotettuna takaisiin kotimaahan. – Mutta päätyivätkin sodan tuhoamille alueille syvälle Venäjään surkeisiin olosuhteisiin. Siellä moni menehtyi. Neuvostoliitossa 1980-luvulla kun vapaammat tuulet alkoivat puhaltaa jähmettyneessä Neuvostoliitossa tuntui siltä, että alkoi myös Inkerin suomalaisten voimakas kansallinen itsetunnon nousu ja avautuivat mahdollisuudet elpymiseen kaikkien vuosien kärsimysten jälkeen. – Alussa mainittu Neuvostoliiton sisäinen ongelma kärjistyi! Tarvittiin vielä yksi puhdistuksen aalto: – Paluumuutto. – Inkerin kansan lopullinen tuho! – Olen itse ollut sen voimakkaan kansallisen nousun silminnäkijänä, todistajana ja aktiivisena toimijana. Tämä kausi mursi vaikenemisen ja pelon muurit, jotka olivat sulkeneet Inkerin kansan suut. Gorbatsovin Perestroikan aikana olojen vapautuessa inkeriläisten kansalaisuushenki heräsi ja aloimme aktiivisesti elvyttää Inkerin kirkkoa ja inkeriläisyyttä. – Olimme taas epäluotettavia ja meistä oli päästävä eroon. Meille tarjottiin Suomea, joka ystävällisesti avasi meille portit maahan. Oliko se hyvä vai paha? Sitä mietin vieläkin. Näihin kaikkiin puhdistusoperaatioihin Suomi tuli olemaan osallinen tavalla tai toisella. Paluumuutto kuitenkin oli kaikkein ankarin isku Inkerin kansaa kohtaan. Siinä Inkerinmaa puhdistettiin inkeriläisistä lopullisesti ja lähes täydellisesti. Yli 70’000 inkeriläistä ja heidän jälkeläistään siirrettiin järjestäytyneesti pois omalta kotimaaltaan – Oliko se paluumuutto Suomeen hyvä vai paha koko kansalle? Sitä mietin vieläkin. – Vapaaehtoisesti jätimme Inkerinmaan ja Inkerin kulttuurin toisten hoidettavaksi. Meitä nykyisiä paluumuuttajia voi hyvällä syyllä sanoa Inkerinmaan pettureiksi. Inkeriläinen Ilta Mihin ja miten katosi Inkerin kansa? Tätä pohdimme Imatran Inkeri Klubin järjestämässä Inkeriläisessä illassa, joka pidetään – Imatran pääkirjaston – olohuoneessa – torstaina 26.10.2017 – kello 17:30 alkaen. Esitelmässään “Inkeriläiset ja Suomi 100” Viola Heistonen kertoo Inkerin kansan kohtaloista viimeisen sadan vuoden aikana. – Vapaa pääsy. Tervetuloa! Nouse Inkeri |