• Vi­ola Heis­to­nen
• 23.10.2017 0:11

In­ke­rin­maa

In­ke­rin­maa si­joit­tuu maan­tie­teel­li­ses­ti alu­eel­le, jo­ka on Suo­men­lah­den ja Laa­to­kan jär­ven vä­lis­sä ja ulot­tuu Kar­ja­lan kan­nak­sel­le. Se kaar­taa Suo­men­lah­den ete­lä­ran­taa yli 200 km pi­tui­sen vyö­hyk­keen Nar­va-jo­es­ta La­to­kaan ete­lä­kär­keen. Alu­een pin­ta-ala on noin 15’000 km:n.

In­ke­ri­läi­set

Kan­san­ryh­mä “in­ke­ri­läi­set” muo­dos­tui alu­eel­le 1600-lu­vun alus­sa niis­tä suo­men­kie­li­sis­tä sa­vo­lai­sis­ta, äy­rä­möi­sis­tä ja kar­ja­lais­ta, joi­ta Ruot­sin suur­val­lan ai­ka­na hou­ku­tel­tiin Suo­men ja Ve­nä­jän ra­jan alu­eel­le asu­maan ja tur­vaa­maan val­ta­kun­nan etu­ja.

Mut­ta it­se In­ke­rin­maa on ol­lut ole­mas­sa jo kau­an en­nen si­tä, kun sin­ne ke­rään­tyi­vät suo­men­kie­li­set asuk­kaat.

Ing­ria / In­ke­rin­maa / In­ger­man­land

Ing­ri­an ni­mel­lä In­ke­ri esiin­tyy kir­joi­te­tuis­sa läh­teis­sä 1100-lu­vul­la, kun paa­vi Alek­san­te­ri III:n vir­ka­kir­jees­sä eli bul­las­sa mai­ni­taan Ka­re­lia, Ing­ria ja Lap­pia. Myös Lä­tin Hen­rik­ki pu­huu kro­ni­kas­saan kau­ka­na Nar­van ta­ka­na si­jait­se­vas­ta Ing­ri­an maas­ta.

Ve­nä­läi­set kro­ni­kat, Lä­tin Hen­rik­ki lii­vi­läis-kro­ni­kas­saan se­kä piis­po­jen käs­ky­kir­jeet 1200-lu­vul­ta läh­tien mai­nit­se­vat ai­na yh­des­sä “Ka­re­lie, Ing­rie, Lap­pie et Wat­lan­die”, oli­pa ky­sees­sä nii­den hä­vi­tys, alis­ta­mi­nen, ve­ron­kan­to, kas­ta­mi­nen tai hyök­käys yk­sin tai nov­go­ro­di­lais­ten jou­kois­sa.

In­ke­rin­maa sai “In­ger­man­land”-ni­men­sä ruot­sa­lai­sel­ta prin­ses­sa In­ge­ger­dil­tä, jo­ka me­ni nai­mi­siin Nov­go­ro­din ruh­ti­nas Ja­ros­lav I Vii­saan kans­sa vuon­na 1019. Ey­mun­din saa­gas­sa ker­ro­taan, et­tä In­ge­gerd sai Ja­ros­la­vil­ta myö­tä­jäis­lah­jak­si Laa­to­kan­lin­nan ja sii­hen liit­ty­vät maat. Sii­tä läh­tien alu­et­ta on kut­sut­tu ni­mel­lä In­ke­rin­maa eli In­ge­ger­din maat.

In­ke­ri, Ing­ria, Izho­ra, In­ger­man­land. Hei­mo­jen ni­met näyt­tä­vät ole­van en­sim­mäi­siä var­mo­ja ai­ka­kir­joi­hin mer­kit­ty­jä tie­to­ja.

Kei­tä oli­vat ne, jot­ka asui­vat alu­eel­la en­nen in­ke­ri­läi­siä?

Olen lu­ke­nut ja kir­joit­ta­nut­kin ai­ka pal­jon in­ke­ri­läi­sis­tä, mut­ta var­joon ovat jää­neet sen alu­een al­ku­pe­räi­set asuk­kaat ja en­nen kaik­kia vat­ja­lai­set ja in­ke­roi­set, vaik­ka näis­tä kan­sois­ta olin kuul­lut jo Neu­vos­to­lii­tos­sa asu­es­sa­ni.

– Mi­tä tie­dän heis­tä ja mi­tä voi­sin heis­tä ker­toa? Siis­pä läh­din et­si­mään tie­toa.

Lä­hin­nä kal­mis­toi­hin liit­ty­vä ar­ke­olo­gien hank­ki­ma tie­to si­joit­taa alu­een mui­nai­set asuin­pai­kat ajan­las­kum­me al­ku­puo­len vuo­si­sa­doil­le.

Vat­ja / Vat­ja­lai­set

Vat­ja on In­ke­rin van­hin hei­mo. Am­moi­sis­ta ajois­ta sen asu­ma-alu­ee­na on ol­lut In­ke­rin lou­nai­so­sa. Tar­kem­pi hei­mon re­vii­ri on jää­nyt mää­rit­te­le­mät­tä ar­ke­olo­gis­ten muis­to­merk­kien niuk­kuu­des­ta ja nii­den vä­häi­ses­tä tut­ki­mi­ses­ta joh­tu­en.

Vat­ja­lai­sa­lue oli maan­tie­teel­li­ses­ti ja stra­te­gi­ses­ti tär­keä ja etu­pii­ri­ja­os­sa kaik­kien ha­lu­ama. Niin­pä se 1400-lu­vun toi­sel­le puo­lis­kol­le as­ti oli jat­ku­van so­dan­käyn­nin koh­tee­na. Vas­tak­kain oli­vat nov­go­ro­di­lai­set, ruot­sa­lai­set ja sak­sa­lai­set.

Vat­ja­lais­ten al­ku­pe­rä

Tie­de­mie­het ovat vat­jan al­ku­pe­räs­tä vie­lä­kin kah­ta miel­tä. Yh­det pi­tä­vät vat­ja­lai­sia vi­ron hei­mo­puun ok­sa­na ja tois­ten mie­les­tä vat­ja­lai­set oli­si­vat kyl­lä su­kua Vi­ros­sa asu­neil­le hei­moil­le, mut­ta oli­si­vat syn­ty­neet alu­eel­la asu­nees­ta vä­es­tös­tä.

Ol­koon niin tai näin vat­ja­lais­ten tie­teel­li­nen tut­ki­mi­nen al­koi noin 200 vuot­ta sit­ten. Suo­ma­lai­sis­ta op­pi­neis­ta jo Hen­rik Gab­riel Port­han (1739 – 1804) pa­ni mer­kil­le, et­tä vat­ja­lai­set kuu­lu­vat tyy­pil­tään itä­me­ren­suo­ma­lai­siin.

En­sim­mäi­set vat­ja­lai­sia esit­te­le­vät kan­sa­tie­teel­li­set muis­tiin­pa­not liit­ty­vät Port­ha­nin ai­ka­lai­sen, Pie­ta­rin Tie­de­aka­te­mi­an aka­tee­mi­kon, sak­sa­lais­syn­tyi­sen Jo­han Ge­or­gin ni­meen. Hä­nel­tä il­mes­tyi 1776 – 77 en­sim­mäi­nen Ve­nä­jän kan­sois­ta ker­to­van tut­ki­mus.

Tut­ki­mus­mat­kai­li­ja Fjo­dor Tu­mans­ki jul­kai­si ny­ky­tut­ki­joi­den mie­les­tä ai­nut­laa­tui­sen vat­ja­lai­sia luon­neh­ti­van kan­sa­tie­teel­li­sen te­ok­sen vuon­na 1790.

Myös Nar­van pas­to­ri Treu­furt ja pas­to­ri Zet­räus ovat jul­kais­seet ha­vain­to­ja vat­ja­lai­sis­ta suun­nil­leen sa­moi­hin ai­koi­hin.

Pie­ta­rin Aka­te­mi­an aka­tee­mik­ko Pe­ter von Köp­pen jul­kai­si pe­rus­ta­vaa laa­tua ole­van en­sim­mäi­sen Ve­nä­jän Eu­roo­pan alu­een kan­sa­tie­teel­li­sen kar­tan, jos­sa hän esit­te­li 29 kan­sal­li­suut­ta, suo­men­su­kui­sis­ta vat­ja­lai­set, in­ke­roi­set ja kar­ja­lai­set mu­kaan lu­et­tui­na. Vat­ja kuu­lui Nov­go­ro­din mai­hin yh­te­nä sen vii­den­nek­se­nä eli pe­ti­na­na.

Vat­jan­maal­la ja Vat­jan vii­den­nek­sel­lä tar­koi­tet­tiin 1500 lu­vul­la pal­jol­ti Pie­ta­rin lää­nin län­si­osaa. Nov­go­ro­din kih­la­kun­nan pe­ti­na-ja­ko säi­lyi vuo­teen 1773 as­ti.

Toi­sen maa­il­man­so­dan ai­ka­na suu­rin osa vat­ja­lai­sis­ta eva­kuoi­tiin yh­des­sä In­ke­rin muun suo­men­su­kui­sen vä­es­tön kans­sa Suo­meen. Vat­ja­lais­ten ei on­nis­tu­nut in­teg­roi­tua Suo­meen yh­tä hy­vin kuin in­ke­ri­läis­ten, ja he koh­ta­si­vat us­kon­ton­sa vuok­si rys­sä­vi­haa. So­dan jäl­keen Suo­meen eva­kuoi­dut pa­lau­tet­tiin Neu­vos­to­liit­toon, mut­ta ei omil­le ko­ti­seu­duil­le.

Vä­ki­lu­ku

Vie­lä

– vuon­na 1848 vat­ja­lai­sia oli 32 ky­läs­sä 5’148, mut­ta
– vuo­den 1926 vä­es­tö­las­ken­nas­sa enää 705 ja
– 1942 noin 500 hen­keä.

Ko­ko Ve­nä­jäl­lä vat­ja­lai­sik­si il­moit­tau­tui vuon­na 2010 yh­teen­sä 64 hen­ki­löä ja tä­män li­säk­si Vi­ros­sa oli vuo­den 2000 vä­es­tön­las­ken­nan mu­kaan 9 vat­ja­lais­ta.

In­ke­ri­kot

In­ke­rik­ko­ja ei pi­dä se­koit­taa in­ke­ri­läi­siin eli in­ke­rin­suo­ma­lai­siin, jot­ka ovat alu­eel­le Ruot­sin val­lan ai­kaan siir­ret­ty­jen ja muut­ta­nei­den sa­vo­lais­ten ja län­si­kar­ja­lais­ten ku­ten jääs­ke­läis­ten, lap­pee­lais­ten ja äy­rä­pää­läis­ten jäl­ke­läi­siä.

In­ke­ri­kot tai in­ke­roi­set (in­ke­roi­sek­si in­ke­roi­ne, ižora tai ižora­lai­ne) ovat In­ke­rin al­ku­pe­räis­tä itä­me­ren­suo­ma­lais­ta vä­es­töä ja us­kon­nol­taan or­to­dok­sis­ta vä­es­töä.

Iso­ri­lai­nen Ta­lo­mer­kit esiin­tyy Imat­ral­la
you­tu­be. com/ v/ mazMT0XQG2I

In­ke­rik­ko­jen hei­mon ni­mi sai al­kun­sa il­mei­ses­ti In­ke­re­jo­es­ta / Izho­ra, vaik­ka tut­ki­jat ovat ol­leet asi­as­ta eri miel­tä. Sa­na Izhe­ra (Izho­ra), jo­ka ta­va­taan ve­nä­läi­sis­sä kro­ni­kois­sa vuo­sis­ta 1240 – 1241 läh­tien, mer­kit­si heil­le se­kä kan­sal­li­suut­ta et­tä alu­eel­la vir­taa­vaa jo­kea.

In­ke­rois­ten maa­na (In­ke­ri­nä) pi­det­tiin alu­et­ta, jo­ka ulot­tui Vat­jan vii­den­nek­ses­tä itään. Kus­taa Vaa­san po­jan, Ruot­sin ku­nin­kaan Ju­ha­na III:n kir­jeis­sä lu­kee “In­ger­man­land och Smo­lens­ke, Pe­tij ut­hi Ryss­land.”

In­ke­rois­ten kie­len uu­ti­set:
you­tu­be. com/ v/ aIS2kZEE0

In­ke­roi­set kar­ja­lais­ten jäl­ke­läi­siä

In­ke­rois­ten var­hai­sim­mas­ta his­to­ri­as­ta ar­vel­laan, et­tä var­hais­kar­ja­lai­set ja­kaan­tui­vat 800 – 900-lu­ku­jen tie­tä­mil­lä ny­ky-kar­ja­lai­sik­si ja in­ke­ri­koik­si. En­sim­mäi­nen his­to­ri­al­li­nen mai­nin­ta in­ke­ri­kois­ta (ve­nä­jäk­si ižory) on vuo­del­ta 1228. In­ke­riin – jon­ne vat­ja­lai­set oli­vat tul­leet jo vi­ro­lais­ten tut­ki­joi­den mu­kaan 1000-lu­vul­la – in­ke­ri­kot saa­pui­vat 1200-lu­vul­la.

Vat­ja­lai­set ja In­ke­ri­kot In­ke­rin­maal­le eri suun­nis­ta

Tut­ki­joit­ten mu­kaan in­ke­rik­ko­jen saa­pu­mis­suun­nis­ta tie­de­tään var­mak­si vain se, et­tä he tu­li­vat eri suun­nas­ta kuin vat­ja­lai­siet. In­ke­ri­kot ovat käyt­tä­neet his­to­ri­an­sa var­hai­si­na ai­koi­na it­ses­tään kan­san­ni­meä kar­ja­lai­set. Sen on kat­sot­tu puol­ta­van kä­si­tys­tä in­ke­rois­ten siir­ty­mi­ses­tä In­ke­rin­maal­le Mui­nais-Kar­ja­las­ta tai jos­tain Ol­ha­van suu­puo­lel­la si­jain­nees­ta kar­ja­lais-kes­kuk­ses­ta. Ylei­ses­ti in­ke­rois­ten us­ko­taan­kin saa­pu­neen In­ke­rin­maal­le idäs­tä.

Vat­jan kie­len uu­ti­set:
you­tu­be. com/ v/ -efEiu­DO2yo

Vä­ki­lu­ku

Vuon­na 1732 in­ke­rik­ko­ja las­ket­tiin ole­van In­ke­rin­maal­la 14’500 hen­ki­löä. Ti­las­to­jen mu­kaan vuon­na 1917 In­ke­ris­sä asui 20’000 in­ke­rik­koa. Vuon­na 1926 Ve­nä­jän vä­es­tön­las­ken­nas­sa in­ke­ri­koik­si il­moit­tau­tui 26’100 hen­ki­löä ja Vi­ros­sa noin 1’000 hen­ki­löä.

Vii­mei­sen vä­es­tön­las­ken­nan mu­kaan in­ke­roi­sia / izo­ri­lai­sia (ижорцев) oli vain 276 hen­ki­löä. Las­ken­nas­sa ei otet­tu huo­mi­oon kaik­kia, kos­ka jot­kut pas­seis­ta kir­joi­tet­tiin ve­nä­jäk­si. Tut­ki­joi­den mu­kaan oi­kea asu­kas­mää­rä on noin tu­hat ih­mis­tä.

Toi­sen maa­il­man­so­dan ai­ka­na in­ke­roi­sia eva­kuoi­tiin yh­des­sä vat­ja­lais­ten ja in­ke­ri­läis­ten kans­sa Suo­meen, mut­ta so­dan jäl­keen Neu­vos­to­liit­to vaa­ti evak­ko­jen luo­vut­ta­mis­ta ta­kai­sin ja in­ke­ri­kot si­joi­tet­tiin Nov­go­ro­din, Ka­li­ni­nin ja Ja­ros­lav­lin alu­eil­le.

Maa­il­man­so­ta

Näin ol­len, toi­nen maa­il­man so­ta kos­ket­ti traa­gi­ses­ti myös In­ke­rin­maan al­ku­pe­räis­tä vä­keä vat­ja­lai­sia ja in­ke­roi­sia, kuin mei­tä In­ke­rin suo­ma­lai­si­akin. So­dan päät­ty­es­sä kaik­ki pa­lau­tet­tiin Neu­vos­to­liit­toon, mut­ta ei ko­ti­kon­nuil­le vaan sy­väl­le Ve­nä­jäl­le, so­dan tu­ho­amil­le alu­eil­le kur­jiin oloi­hin, jois­sa mo­net me­neh­tyi­vät.

Tääl­lä ker­taa ja tä­män ver­ran tie­toa täs­tä va­lit­se­mas­ta­ni ai­hees­ta.

Tu­li hauk­ka, nii ha­jot­ti

Van­ha kan­san­ru­no ker­too In­ke­rin hei­mo­jen syn­nys­tä näin:

… Kas­vat­ti miun em­moin, Kas­vat­ti ka­no­ja pal­jo, Suu­ren jou­kon jout­se­nii;

Ka­nat ai­jal­le aset­ti, Jout­se­net jo­el­le saat­toi, Ve­rä­jäl­le vie­ret­te­li.

Tu­li hauk­ka, nii ha­jot­ti, Tu­li korp­pi, nii kok­kois. Si­ro­tel­len sii­pi­lin­tu;

Yhen Suo­meen si­roit­ti, Toi­sen kan­toi Kar­ja­laan.

Siit si­ki­si Un­ta­moi, Mi­kä Suo­mes­sa si­ki­si,

Siit vas­ta Ka­ler­voi kas­voi, Mi­kä kas­voi Kar­ja­las­sa.

Un­ta­moi te­ki tok­keen, Ka­ler­voi ka­lat kok­kois. …

---