• Vi­ola Heis­to­nen
• 14.8.2017 0:06

Lap­set so­das­sa 1918. Tä­män ni­mi­sen Tuu­lik­ki Pek­ka­lai­sen kir­joit­ta­man kir­jan sain kä­sii­ni. Kir­ja on jul­kais­tu vuon­na 2014; Kus­tan­nu­so­sa­keyh­tiö TAM­MI Hel­sin­ki; pai­net­tu EU:ssa.

Kir­ja vie mei­dät Suo­men it­se­näi­syy­den al­ku­tai­pa­lel­le ku­ten ot­si­kos­ta nä­kyy, vuo­teen 1918, eli si­säl­lis­so­taan 27. tam­mi­kuu­ta – 15. tou­ko­kuu­ta 1918, jol­loin val­koi­set ja pu­nai­set sel­vit­te­li­vät kes­ke­nään tu­leh­tu­nei­ta vä­le­jä. Se päät­tyi val­kois­ten jouk­ko­jen voit­toon. Sii­nä se­ka­sor­ros­sa ja sil­mit­tö­mäs­sä vi­has­sa toi­nen tois­taan vas­taan jal­koi­hin jäi­vät ja jou­tui­vat si­jais­kär­si­jäk­si, vi­at­to­mat lap­set.

Kir­ja si­säl­tää Tuu­lik­ki Pek­ka­lai­sen tut­ki­muk­sen “Lap­set so­das­sa 1918” niin kuin kir­jan ot­sik­ko ker­too.

Tuu­li­ki Pek­ka­lai­nen

Tuu­li­ki Pek­ka­lai­nen on Tu­rus­sa asu­va val­ti­otie­teen mais­te­ri ja tie­to­kir­jai­li­ja, jon­ka vii­mei­sin te­os “Su­si­nar­tut ja pik­ku im­met” – Si­säl­li­so­dan tun­te­mat­to­mat nai­set il­mes­tyi vuon­na 2011 ja he­rät­ti run­sas­ta kes­kus­te­lua. Hän on kir­joit­ta­nut myös te­ok­set “Pu­na­van­ki­lei­rit 1918 – Suo­ma­lai­nen mur­he­näy­tel­mä” (2007), yh­des­sä Sep­po Rus­ta­niuk­sen kans­sa se­kä Mars­sin ja vals­sin vuo­si­sa­ta (1996), jos­ta on teh­ty kak­si te­at­te­ri­näy­tel­mää.

Ta­ka­kan­nen Esit­te­lys­tä

Py­säyt­tä­vä kir­ja pu­nais­ten, val­kois­ten ja “mui­den” las­ten koh­ta­lois­ta vuo­den 1918 so­das­sa ja van­ki­lei­reil­lä – hil­jais­ten his­to­ria, jo­ka muut­taa Suo­men si­säl­lis­so­dan his­to­ri­an­kir­joi­tuk­sen.

Van­ki­lei­rien lap­set ovat ai­he, jos­ta vuo­den 1918 so­dan tut­ki­muk­ses­sa on pit­kään vai­et­tu. Vas­ta vii­me ai­koi­na on tuo­tu eri läh­teis­tä esiin myös lä­hes tu­han­nen alai­käis­ten po­jan ja ty­tön kuo­le­ma van­ki­lei­reil­lä. Kor­kein­taan 15-vuo­ti­ai­ta so­dan ja van­ki­lei­rien uh­re­ja, ka­don­nei­ta ja van­git­tu­ja oli jo­ka ikä­luo­kas­sa, kaik­ki­aan lä­hes kak­si­tu­hat­ta.

Tuu­lik­ki Pek­ka­lai­nen sel­vit­tää te­ok­ses­saan näi­den las­ten koh­ta­lot so­dan ai­ka­na, kuu­lus­te­luis­sa, lei­reil­lä ja val­ti­ori­ko­soi­keu­des­sa. Sa­mal­la muo­dos­tuu kos­ket­ta­va ajan­ku­va lap­sen ase­mas­ta 1900-lu­vun alun Suo­mes­sa.

Lap­sen Ase­ma 1900-lu­vun Alun Suo­mes­sa.

Kir­joit­ta­jan mu­kaan vii­me vuo­si­sa­dan alus­sa “Lap­si” -kä­si­tys Suo­mes­sa oli eri­lai­nen kuin nyt. Työ ja per­he so­vi­tet­tiin yleen­sä kit­kat­to­mas­ti yh­teen 1900-lu­vun alus­sa, ja lap­sil­ta vaa­dit­tiin pal­jon. Pi­det­tiin nor­maa­li­na, et­tä var­sin­kin köy­hien työ­läis­per­hei­den lap­set osal­lis­tui­vat ky­ky­jen­sä mu­kai­ses­ti per­heen ela­tuk­seen ko­din ul­ko­puo­lel­la.

Pek­ka­lai­sen tut­ki­muk­ses­sa lä­hes kaik­ki lap­set, 8 – 9 -vuo­ti­aat, jo­pa 5-vuo­ti­as Kuo­pi­on lei­ril­lä ol­lut “puu­sep­pä”, oli­vat ol­leet jo työs­sä, ylei­sim­min se­ka­työ­läi­si­nä tai maa­työ­läi­si­nä, ren­kei­nä, teh­das­töis­sä, am­mat­ti­mies­ten apu­lai­si­na, juok­su­poi­ki­na, pai­me­ni­na, tuk­ki­poi­ki­na, pal­ve­li­joi­na ja lap­sen­hoi­ta­ji­na. Am­mat­ti­kir­jo oli laa­ja. Kou­lu­lai­sia oli täs­tä lä­hes puo­len­tois­ta tu­han­nen lap­si­van­gin jou­kos­ta vain kou­ral­li­nen.

Lap­suus lop­pui lii­an ai­kai­sin tai si­tä ei eh­ti­nyt käy­tän­nös­sä edes ol­la.

– Tä­tä taus­taa vas­ten on tar­kas­tel­ta­va myös las­ten koh­ta­loi­ta so­dan ai­ka­na, van­ki­lei­reil­lä ja val­ti­ori­ko­soi­keu­des­sa.

Mi­ten Lap­set Jou­tui­vat So­taan?

Las­ten osal­lis­tu­mi­nen so­taan ei ol­lut mi­ten­kään poik­keuk­sel­lis­ta hei­dän yh­teis­kun­nal­lis­ta roo­li­aan aja­tel­len, kir­joit­taa tut­ki­ja.

Kos­ka he te­ki­vät muu­ten­kin töi­tä, he te­ki­vät si­tä myös poik­keu­so­lois­sa… Myös so­ta-ajan työt­tö­myys ja ra­vin­non puu­te oli­vat aja­neet lap­set ha­ke­maan töi­tä, joi­ta sai ai­na­kin pu­na­kaar­tiin liit­ty­es­sään…

Kun sak­sa­lais­jou­kot saa­pui­vat huh­ti­kuus­sa (1918) val­ko­kaar­tien avuk­si Suo­meen, tu­han­sia alai­käi­siä pi­dä­tet­tiin, jou­kos­sa myös al­le 10-vuo­ti­ai­ta lap­sia, jois­ta nuo­rim­mat oli­vat äi­tien­sä mu­ka­na ol­lei­ta sy­li­vau­vo­ja.

Van­ki­lei­rien Lap­set

Tuu­lik­ki Pek­ka­lai­nen on sel­vit­tä­nyt uu­des­sa kir­jas­saan “Lap­set so­das­sa 1918”, mi­tä van­ki­lei­reil­le jou­tu­neil­le lap­sil­le oi­kein ta­pah­tui vuon­na 1918. Eri ko­koi­sia pu­na­van­ki­lei­re­jä mai­ni­taan ol­leen vuo­den 1918 tou­ko­kuus­sa 63 kap­pa­let­ta.

Kir­joit­ta­jan mu­kaan Suo­men si­säl­lis­so­dan ai­ka­na lap­set ei­vät saa­neet min­kään­lais­ta eri­kois­koh­te­lua.

Lei­reil­lä oli lä­hes 1’500 eri-ikäis­tä las­ta. Hy­vin­kin nuo­ria lap­sia se­kä te­loi­tet­tiin et­tä hei­tä syy­tet­tiin val­ti­ope­tok­ses­ta. Lap­sia am­mut­tiin eri lei­reil­lä ai­na­kin 20. Osa lap­sis­ta am­mut­tiin kent­täoi­keu­den pää­tök­sil­lä… lap­sia sur­mat­tiin jouk­ko­te­loi­tuk­ses­sa. Ka­don­neik­si il­moi­te­tuis­ta mo­net oli­vat­kin jou­tu­neet am­mu­tuk­si…

Kir­jai­li­ja tuo esil­le myös lu­et­te­lon lei­reit­täin va­pau­tet­ta­vik­si mää­rä­tyt lap­set. Lu­et­te­los­sa on kaik­ki­aan 350 las­ta, joit­ten ni­met löy­ty­vät kir­jan liit­tees­sä.

Las­ten Koh­te­lus­ta Vuon­na 1918 On Vai­et­tu.

Tut­ki­jan mu­kaan on va­li­tet­ta­vaa, et­tä vuo­den 1918 lap­si­van­geis­ta on enää hy­vin vä­hän mui­ta kuin ar­kis­to­tie­to­ja. Syi­tä on mo­nia, asia on ha­lut­tu unoh­taa tai kaik­kea ei ole pys­tyt­ty ot­ta­maan esil­le, eh­kä on pai­nos­tet­tu­kin unoh­ta­maan. Tut­ki­muk­seen ei ole näh­ty tar­vet­ta tai sen tär­keyt­tä ei ole ase­tet­tu etu­si­jal­le muun so­ta­tut­ki­muk­sen jou­kos­sa.

Suo­men Si­säl­lis­so­ta

Si­säl­lis­so­dan uh­rei­hin kuu­lui se­kä pu­nai­sia et­tä val­koi­sia lap­sia, se­kä sel­lai­sia, joi­den osa­puo­li oli “tun­te­ma­ton” tai “muu”, jot­ka kuu­lui­vat tuo­hon osa­puo­lel­taan eli ide­olo­gil­taan tun­te­mat­to­mien ryh­mään.

– So­taa ei ju­lis­tet­tu 1918, mut­ta sil­ti rau­ha Suo­men ja Ve­nä­jän vä­lil­lä sol­mit­tiin Tar­tos­sa vuon­na 1920. Oli­ko siis so­ta­ti­la vai ei? Se on kiis­ta­na­lais­ta. Kent­täoi­keu­det al­koi­vat kui­ten­kin toi­mia epä­vi­ral­li­sin val­tuuk­siin.

Kent­täoi­keu­det

Suo­je­lus­kun­tien pai­kal­li­set esi­kun­nat kuu­lus­te­li­vat van­git en­nen kent­täoi­keut­ta, ja­ot­te­li­vat hei­dät kol­meen vaa­ral­li­suus­luok­kaan…

Kent­täoi­keu­det tuo­mit­si­vat pu­nai­sia myös kuo­le­maan. Osa am­mut­tiin jouk­ko­hau­toi­hin. Lap­si­akin tuo­mit­tiin kuin he oli­si­vat ol­leet so­ti­lai­ta.

Tut­ki­ja Pek­ka­lai­nen viit­taa Mark­ko Ti­kan tut­ki­muk­seen, jon­ka mu­kaan 15-vuo­ti­as tyt­tö ja 14-vuo­ti­as poi­ka oli­vat nuo­rim­mat kent­täoi­keu­den kuo­le­maan tuo­mit­se­mat nuo­ret. Hi­dän­kin ni­men­sä löy­ty­vät Pek­ka­lai­sen kir­jas­ta.

Kir­jan suu­rin osa kä­sit­te­lee van­ki­lei­reil­lä ol­lei­den las­ten ta­pauk­sia, jot­ka on kir­jat­tu Val­ti­ori­ko­soi­keu­den asi­akir­joi­hin, eli ak­tei­hin.

Oli­vat­ko Lap­set So­ta­ri­kol­li­sia Vai Ei?

Kir­joit­ta­jan mu­kaan te­ki­jän vas­tuu­na­lai­suus ja lap­sen mää­ri­tel­mät poh­jau­tui­vat si­säl­lis­so­dan ai­ka­na vuo­den 1889 Suo­men ri­kos­la­kiin… Tuon lain 3. lu­vun

– “pe­rus­teis­ta, jot­ka pois­ta­vat ran­gais­ta­vuu­den ta­hi si­tä vä­hen­tä­vät py­kä­lään on teh­ty en­sim­mäi­nen muu­tos vuon­na 1906:”

– *Hen­ki­lö, jo­ka oli teh­nyt lain­vas­tai­sen te­on en­nen kuin oli täyt­tä­nyt 15 vuot­ta, tuo­mit­tiin pan­ta­vak­si kas­va­tus­lai­tok­seen, vaik­ka hän sil­loin kuin pää­tös an­net­tiin, oli jo täyt­tä­nyt 15 vuot­ta.

Tä­mä py­kä­lä muu­tet­tiin vuon­na 1917.

Vii­pu­rin ho­vi­oi­keu­den pää­tök­sen mu­kaan: “Hen­ki­löä jo­ka on teh­nyt lain­vas­tai­sen te­on, en­nen kuin on täyt­tä­nyt 15 vuot­ta, ei kat­sot­tu voi­ta­van sa­no­tun ikä­vuo­den täy­tet­ty­ään enää tuo­mi­ta ku­ri­tet­ta­vak­si.”

Tä­män tut­ki­muk­sen tu­lok­sia tar­kas­tel­les­sa nou­see esiin ta­pauk­sia jois­ta il­me­nee sel­väs­ti kah­ti­aja­ko, mi­ten lap­si­akin tuo­mit­tiin:

– oli­vat­ko he so­ta­ri­kol­li­sia vai
– vuo­den 1889 Suo­men ri­kos­lain mu­kaan tuo­mit­ta­via?

Las­ten Oi­keusp­ro­ses­sit

Kir­jas­sa käy­dään li­säk­si lä­pi 13 – 15 vuo­ti­ai­den las­ten oi­keusp­ro­ses­sit val­ti­ori­ko­soi­keut­ta myö­ten.

Lap­set jou­tui­vat odot­te­le­man kuu­lus­te­lu­aan jo­pa usei­ta viik­ko­ja, ja oi­keusp­ro­ses­si saat­toi kes­tää yli puo­li vuot­ta. Vä­lil­lä lap­si si­joi­tet­tiin myös pak­ko­töi­hin. Kir­jan ti­las­to-osuus ker­too tii­vis­te­tys­ti lap­si­van­kien koh­ta­lot so­dan alus­ta oi­keu­den käyn­tei­hin as­ti.

Voit­ta­ja Voi­mis­saan

Si­säl­lis­so­das­sa mo­lem­mat osa­puo­let niin val­koi­set kuin pu­nai­set oli­vat syyl­lis­ty­neet vi­ha­te­koi­hin so­dan ai­ka­na, mut­ta val­koi­set voit­ti­vat, jo­ten voit­ta­ja käyt­ti val­taa vie­lä vuo­den 1918 jäl­keen­kin.

Lää­kä­rei­den li­säk­si opet­ta­ja­kun­ta oli val­koi­sia, sa­moin pa­pis­to, ko­ko vir­ka­mies­kun­ta..

Lap­set syn­tyi­vät kah­tia ja­kau­tu­nee­seen Suo­meen ja kou­lu­to­ve­rei­den kiu­sa ulot­tui pu­nais­ten per­hei­den las­ten ar­keen.

– Vi­ha, ky­räi­ly, asen­teel­li­suus ja syr­jin­tä ka­pi­naan läh­te­nei­tä pu­nai­sia koh­taan oli­vat to­si­asi­oi­ta

Vuo­si­kym­me­nen ajan pu­hu­mat­to­muus ta­pah­tu­mis­ta kas­voi jo­pa per­hei­den si­säl­lä, jos­sa isä saat­toi ol­la pu­nik­ki, äi­ti val­koi­nen ja iso­van­hem­mat tai muu su­ku “tun­te­ma­ton­ta osa­puol­ta”. Pu­nai­set les­ket ei­vät ol­leet oi­keu­tet­tu­ja avus­tuk­siin ja las­ten elä­mä oli köy­hää.

Lap­siin koh­dis­tu­vaa syr­jin­tää, asen­teel­li­suut­ta, suut­tu­mis­ta, fyy­sis­tä vä­ki­val­taa ja ter­vey­den vaa­ran­ta­mis­ta esiin­tyi he­ti so­dan jäl­keen ja vie­lä vuo­si­kym­me­niä eteen­päin­kin. Nii­tä on ku­vat­tu kir­jan useis­sa ker­to­muk­sis­sa…

– Lap­sel­la ei ol­lut mi­tään mah­dol­li­suut­ta puo­lus­tau­tua… Kaik­kea ei pu­et­tu sa­noik­si, sen vain ais­ti.

Vie­lä­kään asi­ois­ta pu­hu­mi­nen ei ole help­poa, kir­joit­taa tut­ki­ja.

Kir­jas­sa käy­tet­ty kie­li on tut­ki­jan kie­li, jo­ten pal­jon ei tun­tei­ta tu­lee esil­le, mut­ta ta­val­lis­ta lu­ki­jaa voi­vat jär­kyt­tää mo­net­kin yk­sit­täis­ten las­ten koh­dal­la ta­pah­tu­neet asi­at.

Raa­kaa Pe­liä

Vaik­ka­kin kir­ja on ras­kas­ta lu­et­ta­vaa, kir­jai­li­ja Pek­ka­lai­sen tut­ki­mus an­taa sel­ke­än ku­van kuin­ka raa­kaa pe­liä las­ten koh­te­lu oli si­säl­lis­so­dan ai­ka­na; kuin­ka ar­mot­to­mas­ti tuo­mit­tiin lap­sia kuo­le­maan. – Kir­ja on ras­kas­ta lu­et­ta­va, mut­ta sen ker­to­mat ta­pauk­set ovat fak­ta Suo­men-100 vuo­ti­ses­sa his­to­ri­as­sa.

Lu­et­tu­ani kir­jan mi­nä hen­ki­lö­koh­tai­ses­ti sain pal­jon tie­toa Suo­men his­to­ri­as­ta sen it­se­näi­syy­den al­ku­tai­pa­lel­ta…

Kir­ja he­rät­ti myös aja­tuk­sia in­ke­ri­läis­ten las­ten kou­lu­kiu­saa­mi­ses­ta so­dan jäl­keen Neu­vos­to­lii­tos­sa. Mei­tä sä­tit­tiin fa­sis­teik­si. Jos­kus jo­pa po­jat heit­te­li­vät ki­vi­äkin huu­ta­en “fa­sis­ti”. Jo­ten muis­tan hy­vin kun lä­hes­tyin kou­lu­ra­ken­nus­ta niin kä­ve­lin aras­tel­len lä­hel­lä ra­ken­nuk­sen sei­nää ja yri­tin li­vah­taa sit­ten pi­kai­ses­ti si­sä­ti­loi­hin tur­vaan…

Kir­jaa suo­sit­te­len niil­le, jot­ka ovat kiin­nos­tu­neet Suo­men his­to­ri­as­ta ja eri­tyi­ses­ti Suo­men si­säl­lis­so­dan ai­ka­na las­ten koh­te­lus­ta so­dan ai­ka­na ja sen jäl­kei­ses­sä Suo­mes­sa.

Kir­jan Kan­si­ku­va

Uu­den­kir­kon Ha­li­las­ta ko­toi­sin ol­lees­ta Paa­vo Työp­pö­ses­tä py­säyt­tää. Hän voi­si ol­la yh­tä hy­vin val­koi­sen kuin pu­nai­sen­kin per­heen lap­si. Kun atel­jee­ku­vaa suu­ren­taa, po­jan ta­kin rin­nuk­ses­sa ole­va merk­ki osoit­tau­tuu Hel­sin­gin yli­opis­ton lyy­ra­mer­kik­si. On mah­dol­lis­ta, et­tä tak­ki oli va­lo­ku­vaa­mon rek­vi­siit­taa.

Ai­hee­seen liit­ty­vään ku­vaan osuin Hs kir­joi­tuk­ses­sa “Syn­ty­neet 1917”, jos­sa “Pu­ni­kin ka­ka­ra” Hel­mi Hell­man sa­noo:

– “Mi­nul­la on ko­ko elä­mä­ni ol­lut trau­ma sii­tä, et­tä olin pu­ni­kin ka­ka­ra. Olin kou­lu­kiu­sat­tu. Lei­ma oli ot­sas­sa. Ja se oli sii­nä niin pit­kään en­nen kuin pys­tyin tuo­maan lah­ja­ni esiin. Hei­tin vol­tin nis­kan ta­kaa. Voi­tin pii­ri­mes­ta­ruu­den pi­tuus­hy­pys­sä, kor­keus­hy­pys­sä ja juok­sus­sa. Lau­loin kuo­ros­sa.”

Tuu­lik­ki Pek­ka­lai­sen Haas­tat­te­lu

Lop­puun lai­tan lin­kin tut­ki­ja Tuu­lik­ki Pek­ka­lai­sen haas­tat­te­luun Yle Aree­na:ssa 07.05.2014. Kes­to 10 min. Haas­tat­te­li­ja­na Yr­jö Hjelt:

<https://aree­na. yle. fi/1-2270118>

---