Onko suomalaisten enemmistö valmis laillistamaan eutanasian? – Ihmisruumis edellyttää yhden syntymän ja yhden kuoleman… Elämässä kuolema ja syntymä ovat yhtä. – Helinä Siikala, lääkäri-kirjailija. – Lainattu kirjan “Lääkäri saattajana” saatesanoista. Sain käsiini tämän “Lääkäri saattajana – pohdintoja kärsimyksestä, kuolemasta ja eutanasiasta.” -kirjan. Julkaistu 2014. Tekijät Reino Pöyhiä, Tiina Tasmuth, Pekka Reinikainen. 1. painos 2014 Kustannus OY Duodecim Helsinki. Kirjan Lukijalle Saatteeksi. Hiljan virinnyt keskustelu eutanasiasta, lääkärin suorittamasta potilaan surmaamisesta, on kyseenalaistanut elämän kielioppia: lääkäri haluttaisiin tekijäksi ja elämän herraksi, passiivista aktiiviin. Tämä kirja on syntynyt puolustamaan elämän kielioppia. Tässä kirjassa usean erikoisalan kokeneet lääkärit pohtivat elämän, kärsimyksen, kuoleman ja eutanasian kysymyksiä oppineisuutensa ja pitkän kokemuksensa valossa. Lääkäri etiikka perustuu ihmisarvon kunnioittamiseen. Lääkärin Näkökulma Kirjan esittelyssä sanotaan – Enemmistö suomalaisia lääkäreitä kavahtaa laillistettua eutanasiaa. Lääkäri saattajana-pohdintoja kärsimyksestä, kuolemasta ja eutanasiasta tuo lääkärien näkökulman keskusteluun eutanasiasta ja sen vaihtoehdoista. Lääkärikunta yhdistää huoli potilaan parhaasta ja halu auttaa. Ajoittain kovin tunnepitoisessa eutanasiakeskustelussa tämä ääni on jäänyt kuulumatta. Kirjan sanoman mukaan saattohoito pitää tehdä niin hyväksi ettei kukaan halua armomurhaa. Jo Keskustelukin Eutanasiasta Lisää Kuoleman Pelkoa! – Ja Syystäkin! Kirjassa eräs kirjoittaja (Risto Pelkonen: Elämän Asialla) tuo seuraavan mielipiteen eutanasiaan: – Yleisenä hoitokäytäntönä eutanasia voisi tuottaa turvattomuutta ja pelkoa siitä, että kuolettavasta ruiskeesta tulisi kuolinhoidon tärkein väline ja kuolemasta vain tekninen toimenpide ja taloudellinen kysymys. Kun ihmiset kuolevat hoitolaitoksissa eikä laitoksen lääkäriä voida velvoittaa toimimaan vastoin vakaumustaan, kuolinhoito joudutaan ulkoistamaan. – Silloin kaupalliset kuolinapuyritykset ottaisivat tehtävän hoitaakseen. Heidän eutanasiaspesialistinsa kutsutaan antamaan kuolettava ruiske kuolinapua pyytäneelle sairaalle. Tai sitten perustetaan eutanasiaan erikoistuvia kuolemantaloja. – Kuolinsyyksi merkitään luonnollinen kuolema myrkyttämällä. Tässä kirjassa lääkärit pohdiskelevat avoimesti asiasta. Kirjan kohderyhmänä ovat lääkärit ja tulevat lääkärit, mutta myös muut terveydenhuollon ammattihenkilöt ja valistunut suuri yleisö. Ikävä Juttu Eli. Odottavatko meitä viimeisinä päivinämme “kuolinapuyritykset” tai “kuolemantalot”, joissa sitten kohdataan “luonnollinen kuolema myrkyttämällä”!??? Mihin suuntaan yhteiskunta on menossa? Jokainen meistä kuolee jonain päivänä, niin ministerit kuin kansanedustajat kuin me tavalliset tallaajat. Jos eduskunta hyväksyy eutanasia lain, niin myöhemmässä vaiheessa ne meitä täällä hetkellä nuoremmat päättäjät voivat joutua samaan “luonnolliseen kuolemaan” joka meitä nyt uhkaa. Voimme seurata muutosta nyt, kun media on aloittanut massiivisen kampanjan ihmisten ja erityisesti kansanedustajien mielipiteen muokkaamiseksi ja armomurhan hyväksymiseksi. Propagandaa Helsingin Sanomien pääkirjoitussivulla oli taas propagandaa eutanasian puolesta . 6.2.2017 “Arvokas kuolema on tärkeä tavoite” Lehtikirjoituksen mukaan kansalaisaloite eutanasian laillistamisesta etenee eduskunnan käsittelyyn lähiviikkoina. Aloite keräsi määräajassa yli 63’000 kannattajaa. Mielipidekyselyjen mukaan suomalaisten enemmistö olisi valmis laillistamaan kuolinavun. – Aloite tarttuu hyvin herkkään asiaan avaamalla keskustelun siitä, saako toista ihmistä laillisesti auttaa kuolemaan. Eutanasia herättää jyrkkiäkin mielipiteitä puolesta ja vastaan, mutta toivottavasti eduskunta pystyy pohtimaan asiaa syvällisesti ottaen huomioon sen monet ulottuvuudet… Toivottavasti “monet ulottuvuudet” istuvat hyvin kansanedustajien päähän ja lakia ei hyväksytä! Miten kuolemani voi olla arvokas jos minut murhataan yhteiskunnan päätöksellä? Kymmenen Vuotta Sitten Kirjoitin: Ollessani eduskuntavaaliehdokkaana vuonna 2007 Uudenmaan Kristillisdemokraateilla otin kantaa kehitysvammaisten asiaan. Silloin kehitysvammaisten kohdalla muokattiin ilmapiiriä eutanasia-myönteiseksi. – Kuka päättää onko elämä elämisen arvoista? Kirjoitukseni päättyi lauseella: – Nämä ovat uhkaavia merkkejä yleisen mielipiteen muokkaamiseksi hoitopriorisoineille myönteiseksi. Tänään keskustellaan vammaisen lapsen oikeudesta syntyä, elää ja saada tarvitsemaansa hoitoa. Ehkä huomenna jo keskustellaan vanhusten oikeudesta elää? Tuossa mainitsemani “huominen” onkin valitettavasti jo tänään"! |