• Vi­ola Heis­to­nen
• 30.4.2016 22:15

Vap­pu on suo­ma­lai­sen työn päi­vä! Ka­len­te­ris­sa niin ker­ro­taan.

Tie­tääk­se­ni 1. tou­ko­kuu­ta on kan­sain­vä­li­nen Työ­vä­en juh­la­päi­vä!, jo­ka sai al­kun­sa 1800-lu­vul­la, jol­loin työ­vä­ki al­koi vaa­tia ja puo­lus­taa omia oi­keuk­sia pa­ran­taak­seen eli­no­lo­jaan.

Jo­ten­kin me­nee yli ym­mär­ryk­se­ni, mi­ten voi juh­lia Työn päi­vää ir­ral­li­se­na­ko työn­te­ki­jäs­tä? Vai on­ko työ niin har­vi­nais­ta Suo­mes­sa, et­tä si­tä pi­tää ko­ros­taa juh­li­mal­la ni­me­no­maan Työn päi­vää…?

Wi­ki­pe­di­as­sa ker­ro­taan, et­tä Suo­mes­sa­kin pi­det­tiin 1. tou­ko­kuu­ta työ­läis­ten juh­lien päi­vä­nä. Työ­läis­ten vap­pu­juh­lien is­ku­lau­se oli vuo­si­kym­me­niä “kah­dek­san tun­tia työ­tä, kah­dek­san tun­tia vir­kis­tys­tä, kah­dek­san tun­tia le­poa”! Sit­ten pe­rin­ne tai­si lop­pua luok­ka­tais­te­lun seu­rauk­se­na ja “kom­mu­nis­min” pe­los­sa.

Uu­det ajat – uu­det is­ku­lau­seet

Mut­ta tou­ko­kuu tu­lee ke­väi­sin ai­na uu­des­taan niin kau­an kuin maa­pal­lo pyö­rii ak­se­lin­sa ym­pä­ri, jo­ten is­ku­lau­seet voi­vat muut­tua, mut­ta Vap­pu säi­lyy. Mi­kä so­pi­si is­ku­lau­seek­si täl­le ny­kyi­sel­le myrs­kyi­sel­le kau­del­le kaik­ki­ne kan­sain­vä­li­si­ne ja ko­ti­mai­si­ne ta­pah­tu­mi­neen. Olem­me­ko men­neet ke­hi­tyk­ses­sä eteen­päin vai­ko taak­se­päin?

So­pi­si­ko, esi­mer­kik­si:

1. “Kah­dek­san tun­tia työ­tä” kai­kil­le työ­ky­kyi­sil­le!.

2. “Tur­va­pai­kan­ha­ki­jat, pa­ko­lai­set, työt­tö­mät ja muut”loi­si­jat" töi­hin"!

3. “Ku­ka ei työ­tä tee, hä­nen ei syö­dä­kään pi­dä”!

– Niin kuin meil­lä ai­koi­naan Neu­vos­to­lii­tos­sa!

Näil­lä is­ku­lau­seil­la ja nii­den to­teut­ta­mi­sel­la ja toi­meen­pa­nol­la, eli työ­tä te­ke­mäl­lä vaik­ka­pa Työn Päi­vän kun­ni­ak­si, Suo­mi nos­te­taan la­mas­ta! Olen var­ma! Toi­met­to­muus ei tuo mi­tään tu­lok­sia! Niin kuin sa­no suo­ma­lai­nen “Vie­ri­vä ki­vi ei sam­ma­loi­du” ja ve­nä­läi­nen sa­noo “Под лежачий камень вода не течёт”.

– Työ­tä riit­tää – mis­sä te­ki­jät

Työ­voi­maa ja työ­tä on Suo­mes­sa vaik­ka kuin pal­jon. Täy­tyy vii­sail­la pää­tök­sil­lä mo­ti­voi­da ih­mi­set te­ke­mään työ­tä ja an­taa va­paus teh­dä työ­tä!

Otam­me esi­mer­kik­si vaik­ka nyt nä­mä tur­va­pai­kan­ha­ki­jat ja pa­ko­lai­set, joi­ta on kym­me­niä tu­han­sia maas­sa ja vie­lä li­sää tu­lee. Mo­net heis­tä ha­lu­ai­si­vat teh­dä työ­tä, mut­ta hei­tä säi­ly­te­tään val­vo­tus­ti jos­sain ja he loi­koi­le­vat kuu­kau­si­tol­kul­la siel­lä ja odot­ta­vat vi­ra­no­mais­ten pää­tök­siä.

Tur­va­pai­kan­ha­ki­jat ja pa­ko­lai­set työ­voi­ma­va­ra ja mah­dol­li­suus

“Tur­va­pai­kan­ha­ki­jat töi­hin” Kir­joit­taa 27.04.2016 Imat­ra­lai­nen leh­des­sä sen pää­toi­mit­ta­ja Jan­ne Koi­vis­to. Hän on käy­nyt ta­paa­mas­sa Imat­ran vas­taa­not­to­kes­kuk­ses­sa asu­via tur­va­pai­kan­ha­ki­joi­ta.

– Suu­ri osa ta­paa­mis­ta­ni asuk­kais­ta ker­toi ole­van­sa tyy­ty­väi­siä ma­joi­tuk­seen ja ruo­kaan. To­ki so­ra­ää­ni­äkin kuu­lui. Ruo­ka ja ah­taat huo­neet ei­vät miel­ly­tä kaik­kia. Enem­män asuk­kai­ta har­mit­taa kui­ten­kin se, et­tä heil­lä ei ole mie­le­käs­tä te­ke­mis­tä.

– Asuk­kaat ha­lu­ai­si­vat pääs­tää töi­hin, tu­tus­tua suo­ma­lai­siin, ope­tel­la suo­men­kiel­tä ja aloit­taa har­ras­tuk­sia. Toi­met­to­muus joh­tuu sii­tä, et­tei val­tio ole vie­lä myön­tä­nyt vas­taa­not­to­kes­kuk­sel­le tä­män vuo­den mää­rä­ra­haa, jol­la kes­kus jär­jes­täi­si työ- opin­to- ja har­ras­tus­toi­min­taa.

– Val­ti­on ra­hat ovat tiu­kas­sa, mut­ta tä­hän tar­koi­tuk­sen oli­si hy­vä löy­tää ra­haa. Jos ko­tou­tus lyö­dään lai­min, tu­le­vai­suu­des­sa mak­set­ta­va­na voi ol­la suu­rem­pi las­ku. Toi­saal­ta tur­va­pai­kan­ha­ki­joil­le voi­si ke­hit­tää mie­le­käs­tä te­ke­mis­tä il­man­val­ti­on ra­haa­kin.

Suo­men in­ke­ri­läi­set

In­ke­rin suo­ma­lai­set ovat ko­ke­neet pa­rin ot­tee­seen niin sa­no­tun ko­tout­ta­mi­sen. – Mi­kä ih­meen ko­tout­ta­mi­nen? Ih­mi­sel­le pi­täi­si an­taa va­paus “ko­tou­tua” it­se­näi­ses­ti omal­la ak­tii­vi­suu­del­la, ei­kä säi­lyt­tää en­sin jos­sain säi­li­ös­sä ja pääs­tää sit­ten yh­teis­kun­taan kun hän on “val­mis” sii­hen.

En muis­ta, et­tä mei­tä oli­si jo­ku isol­la pro­jek­til­la ja “vi­ral­li­sin val­tuuk­sin” ko­tout­ta­nut. Ko­tou­tu­mi­sen me teim­me it­se; jo­kai­nen omal­la ak­tii­vi­suu­del­laan.

Kun In­ke­rin suo­ma­lai­sia vuo­si­na 1942-43 siir­ret­tiin Neu­vos­to­lii­tos­ta noin 63’000 työ­voi­mak­si Suo­meen, niin ly­hy­en ka­ran­tee­ni­lei­rin jäl­keen kaik­ki lai­tet­tiin töi­hin.

Pu­hu­mat­ta­kaan sii­tä, mi­ten 1990-lu­vun alun pa­luu­muut­ta­jia ko­tou­tet­tiin: Tie­dän mis­tä pu­hun. Kun saa­vuin it­se­kin sil­loin 25 vuot­ta sit­ten Suo­meen, niin mel­kein rau­ta­tie­ase­mal­ta kyy­dit­ti­vät työ­pai­kal­le ja sii­vous­kär­ri eteen!, am­mat­ti­tai­toa ei ky­syt­ty.

Ei­kä ku­kaan tar­jon­nut mu­ka­vuuk­sia ja puu­roa lau­ta­sel­la. Se pi­ti an­sai­ta omal­la työl­lä ja mak­saa omas­ta kuk­ka­ros­ta, sa­moin työ­suh­de­asun­non vuok­ra. Ja olim­me kii­tol­li­sia em­me­kä rä­hi­köi­neet.

Hy­vää Vap­pua!

Kai­kes­ta riip­pu­mat­ta oi­kein hy­vää Vap­pua, työ­vä­en juh­laa, yli­op­pi­lai­den juh­laa ja ke­vään kar­ne­vaa­lia!

---