Syksyllä ilmestyvä Jari Tervon Matriarkka -niminen romaani kertoo inkerinsuomalaisten koettelemuksista, joita kirjailija Tervo pitää kansanmurhana. Asiasta kerrotaan Helsingin Sanomissa Suvi Ahola. 20.2.2016 otsikolla “Jari Tervo kirjoittaa seuraavaksi kansanmurhan vaietusta häpeästä”. – “ROMAANIN alussa syntyy Aamu Karitsantytär -niminen henkilö”, Tervo paljastaa, vaikkei haluaisi kertoa keskeneräisen työn sisällöstä tarkemmin… Lyhyesti sanoen Matriarkan aihe on inkeriläinen suku ja sen vaiheet. Niitä seurataan 1600-luvulta näihin päiviin … kronologista kerronta Matriarkassa ei ole, mutta läpi käydään elämää Neuvosto-Inkerissä, Stalinin vainot ja toisen maailmansodan aiheuttama inkeriläisten hajaannus, osin Neuvostoliittoon, osin Suomeen… – …Suomen historiassa inkeriläisten kohtalo on paha asia. Häpeä,josta ei kukaan halua silmiin katsoen puhua… Kaikki tietävät, ketkä ovat uhreja ja ketkä syyllisiä, mutta mitään ei ole tehtävissä, Tervo kertoo… Tästä Tervo käyttää termiä “nykyaikainen, onnistunut kansanmurha”. Näin Jari Tervo tulevasta Matriarka-romaanista Helsingin Sanomien haastattelussa 20.2.2016. On iso juttu, että kirjailija Tervo puhuu Inkerin kansan murhasta kansanmurhana, eikä kiertele ja pimittelee historiallisia tapahtumia eikä pue niitä “valheellisiin vaatteisiin”. Kaikki ne tapahtumat Inkerin kansan historiasta, joita kirjailija mainitsee tässä haastattelussa pyyhkäisivät Inkerinmaan yli ja jättivät jälkeensä kansan kohtalon. Paluumuutto Kirjailija ei kuitenkaan HS haastattelussa mainitse mitään paluumuutto prosessista Suomeen, joka on joittenkin tutkijoitten mukaan viimeinen kuolin isku Inkerin kansalle… – No romaanihan ei ole vielä kirjoitettu loppuun! Olen kirjoittanut lukuisia blogeja Inkerin suomalaisista ja meidän kohtalostamme, mutta uskottavuuden kannalta ei ole tärkeä mitä on kirjoitettu vaan se kuka on kirjoittanut. Nyt asiaa pohtii ja tuo esille tämän aiheen tunnettu kirjailija ja siitä kiitos Hänelle! Inkeriläiset. Keitä me ollaan ja mistä me tullaan ja miksi meidät piti tuhota? Jos näin lyhyesti nyt yritä tehdä pienen läpileikkauksen kansamme historiasta ja kohtalosta. Inkerinsuomalaiset itse kutsuvat itseään suomalaisiksi. Suomen suomalaiset käyttävät ilmausta inkerinsuomalainen. Kun halutaan korostaa suomalaisen kansallisuuden merkitystä niin sanotaan Inkerin suomalaiset. Minä olen Inkerin suomalainen! Inkeri sijoittuu maantieteellisesti alueelle, joka on Suomenlahden ja Laatokan järven välissä ja se kaartaa Suomenlahden etelärantaa yli 200 km pituisen vyöhykkeen ja ulottuu Karjalan kannakselle… Inkerin suomalaisia oli kaikkiaan noin 150’000. – Missä on Inkeri ja keitä ovat inkeriläiset? Keskelle Inkerinmaata rakennetun Pietarin kaupungin synty merkitsi sitä, että venäläisten määrä kasvoi alueella jatkuvasti. Samalla suomensukuisten osuus pieneni. Jo Pietari suuren aikana aloitettiin kovalla vauhdilla venäläistää Inkerinmaata. Tsaari oli siirtänyt alueelle venäläisiä kyliä (noin 20) asukkaineen. Kun Pietari Suuri perusti Nevan suistoon Venäjän uuden pääkaupungin 1703, keskelle Inkerinmaata, sen alle jäi paljon inkeriläisiä kyliä ja se vei myös paljon ihmishenkiä. – Pietari on rakennettu inkerinsuomalaisten luiden päälle. Mutta toisaalta kaupunki antoi monia mahdollisuuksia elinkeinoelämälle ja paransi elintasoa maaseudulla: OHTINKA Maitotyttö – Молочница Охтинка. Suomen suurruhtinaskunnan loppuaikana inkerinsuomalaista vähemmistöä pyrittiin venäläistämään. Esimerkiksi suomalaiskylien kansakouluissa opetuskieleksi tuli venäjä. Luterilaisten seurakuntien kieli oli luonnollisesti suomi ja sillä kielellä inkerinsuomalaiset oppivat lukemaan aikanaan. Venäjän lokakuun 1917 vallankumouksen jälkeen suomalaiskylien kansankoulujen opetuskieleksi tuli suomi. Sen sijan Seurakuntien toiminta vaikeutui ratkaisevasti bolshevikkien uskonnonvastaisen toiminnan seurauksena. Vallankumouksen jälkeen inkerinsuomalaisia pakeni erityisesti Karjalan kannakselle eri arvioiden mukaan 6’000 – 8’500 joista osa palasi. Kannekselle jäi noin 3’000. Pakkokollektivisointi 1930 – 31 Inkerissä pantiin toimeen pakkokollektivisointi, joka toteutettiin siellä lähes sata prosenttisesti, kun koko Venäjällä samaan aikaan vain noin neljännes tiloista kollektivisoitiin. – Elleivät isännät menneet vapaaehtoisesti kolhooseihin, tiloille määrättiin niin suuret verot, ettei kenellekään ollut mahdollisuutta selvitä niistä. Isännät vangittiin ja passitettiin pakkotyöleireille maksamaan verovelkojaan. Heidän perheensä karkotettiin kodeistaan ja tiloiltaan pohjoisen Hiipinän kaivoksille ja Keski-Aasiaan, jotka liitettiin kolhooseihin. Tässä vaiheessa noin 18’000 inkerinsuomalaista joutui jättämään kotinsa. Vuosina 1935 – 1936 karkotettiin Pohjois-Inkeristä Suomen vastaiselta rajavyöhykkeeltä käytännöllisesti katsoen kaikki inkerinsuomalaiset. Heidät, 3’457 perheettä, lähetettiin Tadzhikistaniin ja Kazakstaaniin. Karkotukset jatkuivat Karjalan kannakselta ja Suomenlahden etelärannalta Arkangelin, Novgorodin ja Vologdan alueelle. Karkotettujen kokonaismääräksi noina vuosina arvioidaan 26’000 – 27’000 henkeä. Stalinin terrori Vuosia 1937 ja 1938 kutsutaan Neuvostoliiton historiassa Suuren terrorin vuosiksi. Suuri terrori merkitsi inkerinsuomalaisille väkimäärän suhteutettuna erityisen suurta tuhoa. Heinäkuu 30. päivänä 1937 annettiin salainen käsky, jolla valtakunnalliset turvallisuuselimet määrättiin aloittamaan kaikissa tasavalloissa, piireissä ja alueilla rankaisutoimenpiteet entisiä kulakkeja, aktiivisia neuvostovastaisia aineksia ja rikollisia vastaan. Ensimmäiseen ryhmään luettiin vihamielisimmät ainekset, jotka piti heti pidättää, ja kolmehenkisen Troikan hallinnollisen käsittelyn jälkeen teloittaa ampumalla. Toiseen ryhmään kuuluivat kaikki muut vihamieliset ainekset, jotka oli pidätettävä ja lähetettävä pakkotyöleireille ja vankilaan 8 – 10 vuodeksi… Vuoden 1937 loppuun mennessä oli Inkerin suomalaisia ja muita suomalaisia teloitettu noin 13’000. Kun näihin lisätään vankiloissa vanki- ja pakkotyöleireillä menehtyneet, on arvioitu suuren Terrorin seurauksena noin 20’000 henkeä. Timo Vihavainen kirjoittaa Iltasanomien 7.03.2013 erikoisteemalehdessä “Stalin” Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen professori Timo Vihavainen mainitsee “ohimennen” Stalinin terrorismin suomalaisuhrien luvut, jotka vaihtelevat 8’000:sta viiteentoista tuhanteen kuollutta! … ja hänen mukaansa, “se täyttää kansanmurhan tunnusmerkit”? – Ježovštšina Neuvostoliitossa – Ежовщина в СССР Toinen maailmansota Toisen maailman sodan alussa asui Inkerinmaalla vielä yli 90’000. Saksalaisten nopean etenemisen seurauksena inkeriläisiä ei ehditty evakuoida sodan jaloista turvaan. Saksalaisten miehittämältä alueelta siirrettiin noin 63’200 Inkerin suomalaista 29.3.43 – 17.6.44 välisenä aikana Viron kautta Suomeen. Aluksi siirtyminen oli täysin vapaaehtoista, mutta kun saksalaiset alkoivat perääntyä, jäljellä olleet suomenheimoiset evakuoitiin sodan jaloista Inkerinmaalta kysymättä heidän oma haluaan ja laivattiin Suomeen. Silloin heidän joukossa oli myös inkerikkoja. Kun Leningrad piiritettiin elokuun lopussa 1941, lähes 30’000 inkeriläistä jäi piiritetylle alueelle… Ensimmäisenä sotatalvena 41 – 42 kuoli tuhansia inkerinsuomalaisia rintaman molemmilla puolilla nälkään, kylmään, tauteihin ja sotatoimien uhrina. Maaliskuussa 1942 piiritykseen jääneet inkerinsuomalaiset pakkosiirrettiin Laatokan yli Neuvostoliiton hallussa olevalle alueelle. Siellä heidät lastattiin härkävaunuihin ja lähdettiin kuljettamaan Siperiaan. Matka kesti kuukauden päivät, ja heikossa kunnossa olleita kuoli runsaasti matkan aikana. Kuolema niitti satoaan myös karkotuspaikkojen epäinhimillisissä oloissa. – Blitzkrieg Lempaalan näkökulmasta nähtynä. Takaisin Suomesta Neuvostoliittoon Välirauhasopimus 1944 määräsi palauttamaan sotavangit ja internoidut neuvostokansalaiset, mutta vapaaehtoisesti tulleet inkeriläiset olivat monimutkaisemmassa asemassa. Syksyllä 1944 venäläiset toteuttivat Suomessa mittavan kampanjan inkeriläisten palaamiseksi. Virallinen Suomi siis salli inkeriläisten joko jäädä tai palata ja virallisia ohjeita pakottamiseen ei annettu missään vaiheessa, mutta Suomen viranomaiset antoivat yli 60’000 inkeriläisen olinpaikkatiedot Valvontakomissiolle ja neuvostoupseerit kiersivät ympäri maan houkuttelemassa heitä takaisin. – Perustuiko inkeriläisten palautus Neuvostoliittoon petokselle? Suomen viranomaisille oli selvinnyt jo joulukuussa 1944, että paluujunien määränpää onkin luvattua Inkerinmaata huomattavasti kauempana. – Viimeisellä junalla Inkeriin. Perestroika 1980-luvulla kun vapaammat tuulet alkoivat puhaltaa jähmettyneessä Neuvostoliitossa Mihail Gorbatsovin Perestroikan seurauksena, tuntui siltä, että alkoi myös Inkerin suomalaisten voimakas kansallinen itsetunnon nousu ja avautuivat mahdollisuudet elpymiseen kaikkien vuosien kärsimysten jälkeen. Olen itse ollut sen voimakkaan kansallisen nousun silminnäkijänä, todistajana ja aktiivisena toimijana. Tämä kausi mursi vaikenemisen ja pelon muurit, jotka olivat sulkeneet Inkerin kansan suut. Neuvostokarjalan Petroskoissa ilmestyvä Punalippu -kulttuurilehdessä oli ensimmäistä kertaa avoimesti kerrottu mitä Inkerin kansalle oikein oli neuvostovallan aikana tapahtunut ja “aamun koi” alkoi sarastaa Inkerin suomalaisille, mutta meille tarjottiin Suomea ja kansa riensi täälläkin kertaa vapaaehtoisesti “ohi Inkerinmaan” paratiisimaahan Suomeen. Niin uskomattomalta tuo “vapaus” tuntui meistä! – Nouse Inkeri Paluumuutto Suomeen. Paluumuuton prosessi alkoi huhtikuun 10. päivänä 1990, jolloin Mauno Koivisto ilmoitti Yle kakkosessa, että Inkerin suomalaiset voi rinnastaa paluumuuttajiin Amerikasta, Kanadasta tai Ruotsista. – Paluumuuttaja on henkilö, joka on asunut maan rajojen ulkopuolella ja palaa sitten takaisin kotimaahansa. Henkilökohtaisesti ajattelen niin, ettei Neuvostoliiton johdossa kaiken lisäksi haluttu sitä, että perestroikan vaikutuksesta alkoi Inkerin kansan voimakas nousu. Mitä olisi tapahtunut, jos erittäin kansallismielisen Inkerin kansan olisi annettu jäädä syntysijoilleen? Olisiko Neuvostoliiton romahdus ollut erilainen? – Kenties koko valtio olisi lopulta hajonnut pienen pieniksi kansallisvaltioiksi. Niin tai näin. KGB:n ja Koiviston neuvottelut johtivat lopulta nykyiseen tilanteeseen: Inkerinmaa on tyhjennetty inkeriläisistä. Mikä olisi ollut paluumuuton vaihtoehto? Massiiviset karkotukset ja kyyditykset Neuvostoliiton sisäosiin kenties? Me, Inkeristä muuttaneet, olemme Inkerin suomalaisia, ja harva meistä on asunut ennen Suomessa. Monet lähteet,joihin olen tutustunut viittaavat siihen, että paluumuuton tilaaja saattoi olla Neuvostoliitto ja Koiviston mainitsemat mittatappiot oli hyväksytty Suomen johdossa jo etukäteen. – Oliko sittenkin inkeriläisten paluumuutto-etninen puhdistus Venäjällä? – Entä nyt Vähintään voi sanoa, että kyseessä oli etninen puhdistus, mutta kansanmurhan kriteerit tämä täyttää monen muunkin kuin minun mielestä. Niin. Neuvostoliitosta / Venäjältä Inkerin suomalaiset pois ja täällä Suomessa missä ollaan ja keitä ollaan. Etnisiä venäläisiäkö?, ainakin näin luokittelee meidät Väestöliiton monikulttuuri-asiantuntija Anita Novitsky! omassa puheenvuorossaan seminaarissa, jonka otsikko oli “Paluumuuton 20 vuotta: Näkökulmia venäjänkielisten kotoutumiseen”, joka pidettiin Helsingissä Valotalon Eurooppa-salissa 3.4.2012.? Kansa,joka on joutunut satoja vuosia taistelemaan omasta olostaan tähän päivään asti ja on kokenut monta traagista kohtaloa aaltoineen joitten syvyyksiin kansa oli lähes täysin vajonnut, kunnes viimeisetkin inkeriläisten rippeet Neuvostoliitto / Venäjä onnistui Suomen avulla siirtämään pois alueelta paluumuuttoprosessin nimissä. Inkerin maa on nyt tyhjennetty inkerinsuomalaisista ja täysin venäläistetty! Se on fakta! Miksi Inkerin kansa piti tuhota? “… Inkerinsuomalaiset ovat pahimmin kärsineitä vähemmistöjä Neuvostoliitossa.” Suomenkielisinä heitä ei haluttu jättää asumaan rajavyöhykkeelle. Naapurina oleva Suomi on ollut yhtenä osatekijänä siihen. Kun Neuvostoliiton ja Suomen suhteet olivat kireät, inkerinsuomalaisten elämän tilanne vaikeutui entisestään. Inkerinsuomalaisia epäiltiin neuvostovastaisuudesta ja vakoilusta Suomen hyväksi. Onko mitään enää tehtävissä Inkerin kansan säilyttämiseksi yhtenäisenä kansana? Aika vähän toivoa siihen on, mutta tärkeä on puhua ja erityisesti kirjoittaa historiaan pienen etnisen kansan tämäkin traaginen loppu, niin kuin nyt tekee kirjailija Jari Tervo. Kiitos! Jäämme odottamaan kirjanne julkaisua! – Lähteet: P. S. Aihe sopii ajankohtaan erinomaisesti, koska juuri 26 vuotta sitten 10. huhtikuuta 1990, presidentti Mauno Koivisto Yle:n haastattelussa rinnasti Inkerin suomalaiset paluumuuttajiin joilla on etniset ja kulttuuriset siteet emämaahan. – Portit Suomeen oli avattu! |
 |
|
|
|