• Vi­ola Heis­to­nen
• 15.1.2016 18:16

Ku­ka hän? No kaik­ki­han me tie­däm­me et­tä Hän on mar­salk­ka Man­ner­heim (1867 – 1951).

Hä­nen su­ku on läh­töi­sin Sak­sas­ta mis­tä su­vun kan­tai­sä siir­tyi 1640-lu­vul­la Ruot­siin. Gus­taf Man­ner­hei­min isoi­sän isä Carl Erik oli en­sim­mäi­nen Suo­meen muut­ta­nut Man­ner­heim, jol­loin su­ku­ni­mi Mar­hein muu­tet­tiin(1693)muo­toon Man­ner­heim.

Gus­taf Man­ner­heim syn­tyi Suo­men suur­ruh­ti­nas­kun­taan 4.6.1867. Hä­nen äi­din­kie­li oli ruot­si. Hän pu­hui su­ju­vas­ti sak­saa ja rans­kaa, osa­si jon­kin ver­ran puo­laa, por­tu­ga­lia, la­ti­naa, eng­lan­tia ja kii­naa. Ve­nä­jän kie­li oli hä­nen toi­nen ai­kui­si­än kie­len­sä. Suo­mea hän al­koi kun­nol­la ope­tel­la vas­ta Suo­men it­se­näis­tyt­tyä (1917).

Suo­ma­lai­nen so­ti­las ja val­ti­omies Suo­men ar­mei­jan so­ta­mar­salk­ka ja (1933), ar­vo­ni­mel­tään (1942) Suo­men mar­salk­ka! Kuu­des Suo­men ta­sa­val­lan pre­si­dent­ti (1944 – 1946), ja yk­si it­se­näi­sen Suo­men his­to­ri­an kes­kei­sis­tä hen­ki­löis­tä. Hän toi­mi yli­pääl­lik­kö­nä jo­kai­ses­sa Suo­men it­se­näi­syy­den ajan nel­jäs­sä so­das­sa se­kä vii­mek­si val­ti­on­hoi­ta­ja­na, pre­si­dent­ti­nä.

Näin siis pal­jon si­säl­tyy tä­män hen­ki­lön elä­mään!

Jo­ten­kin Man­ner­hei­min per­soo­na ja hä­nen so­ti­laal­li­nen ura on mie­len­kiin­toi­nen ja sa­noi­sin jo­pa ih­meel­li­nen. It­se en ole mi­kään Man­ner­hei­min tut­ki­ja ja en­kä mil­lään lail­la lii­ty so­ti­laal­li­seen am­mat­tiin, mut­ta huo­ma­sin, et­tä sil­loin täl­löin te­kee mie­li taas pa­la­ta tä­hän ai­hee­seen…

Lie­nee­kö yh­teis­kun­nas­sa ja sen il­ma­pii­ris­sä jo­tain sel­lais­ta,jo­ka al­kai­si syn­nyt­tää so­ti­laal­li­sia konf­lik­te­ja? Kun lä­hi­his­to­ri­an so­ti­laal­li­set konf­lik­tin näin tu­le­vat mie­leen?

Kei­sa­ril­li­nen up­see­ri

GUS­TAF KAR­LO­VITS Man­ner­heim pal­ve­li yli kol­me­kym­men­tä vuot­ta kei­sa­ril­li­se­na so­ti­laa­na, ede­ten junk­ke­ris­ta ken­raa­li­luut­nan­tik­si. Hän osal­lis­tui Ve­nä­jä-Ja­pa­ni so­taan (1904 – 1905) ja en­sim­mäi­seen maa­il­man­so­taan (1914 – 1918).

Hän pär­jä­si tu­li­kas­tees­saan ja op­pi sen ai­kais­ta so­dan­käyn­tiä. Ja­pa­nin so­ta­ret­kel­lä Man­ner­heim osal­lis­tui tais­te­lui­hin ja kei­sa­ri ylen­si hä­net evers­tik­si.

Pa­ro­ni Man­ner­heim läh­ti en­sim­mäi­seen maa­il­man­so­taan Kaar­tin rat­su­vä­kip­ri­kaa­tin ko­men­ta­ja­na ja tsaa­rin seu­ru­een up­see­ri­na. Hän jou­tui alus­ta al­ka­en ko­viin tais­te­lui­hin itä­val­ta­lai­sia ja sak­sa­lai­sia vas­taan Ete­lä-Puo­las­sa.

Ken­raa­li­ma­ju­ri Man­ner­heim oli tai­ta­va rin­ta­ma­ko­men­ta­ja. Tsaa­ri Ni­ko­lai II myön­si hä­nel­le Ve­nä­jän ar­vos­te­tuim­man kun­ni­amer­kin Py­hän Yr­jön ris­tin jo vuo­den 1914 syk­syl­lä. Man­ner­hei­min ura läh­ti no­pe­aan nou­suun, mut­ta nou­se­van uran kat­kai­si vuo­den 1917 Ve­nä­jän val­lan­ku­mous.

Noi­na so­ta­vuo­si­na Man­ner­heim tie­ten­kin op­pi suur­val­lan st­ra­te­gi­sen ajat­te­lun. Joit­ten­kin tut­ki­joit­ten mu­kaan sii­tä oli Suo­mel­le vie­lä­kin enem­män hyö­tyä kuin so­ta­tai­dois­ta, jot­ka jäi­vät hä­nel­lä osin puut­teel­li­sik­si ja van­hen­tu­neik­si…

Man­ner­heim oli us­kol­li­nen tsaa­ri Ni­ko­lai II:lle ja pi­ti ai­na kun­ni­apai­kal­la kei­sa­ri Ni­ko­lai II:n ja hä­nen puo­li­son­sa sig­nee­raa­mia va­lo­ku­via. Hän oli us­kol­li­nen omal­le kei­sa­ril­leen lop­puun saak­ka.

Tsaa­rin up­see­ri säi­lyt­ti kui­ten­kin yh­tey­den syn­nyin­maa­han­sa; hän kä­vi sään­nöl­li­ses­ti Suo­mes­sa. Hän osal­lis­tui jo­pa vii­mei­siin sää­ty­val­ti­opäi­viin 1906 su­kun­sa edus­ta­ja­na.

Val­koi­nen ken­raa­li

Ve­nä­jän val­lan­ku­mous ai­heut­ti Man­ner­hei­mil­le ajo­läh­dön Hel­sin­kiin. Hä­nen as­tu­es­saan Suo­men maa­pe­räl­le his­to­ri­aa myl­ler­tä­vät ta­pah­tu­mat tem­pai­si­vat hä­net mu­kaan­sa.

Jou­lun al­la 1917 tä­mä kei­sa­rin ar­mei­jan ken­raa­li, 50-vuo­ti­as ja työ­tön Carl Gus­taf Man­ner­heim tu­li Suo­meen. Hän oli tääl­lä syn­nyin­maas­saan lä­hes tun­te­ma­ton, mut­ta mai­neen nou­su oli hui­ma ja koh­ta kaik­ki suo­ma­lai­set tu­li­si­vat tie­tä­mään Man­ner­hei­min – ku­ka Val­koi­se­na ken­raa­li­na, ku­ka pää­lah­ta­ri­na… Hän oli P. E. Svin­huf­vu­din rin­nal­la it­se­näis­ty­mi­sen ja pu­na­ka­pi­nan ku­kis­ta­mi­sen avain­hah­mo.

It­se­näis­ty­mis­tä ja maan rau­hoit­ta­mis­ta oli poh­jus­tet­tu muun mu­as­sa en­tis­ten Ha­mi­nan ka­det­tien muo­dos­ta­mas­sa so­ti­las­ko­mi­te­as­sa. Sen toi­min­ta­ta­po­ja juu­ri rin­ta­mal­ta pa­lan­nut Man­ner­heim ei hy­väk­sy­nyt ja kun ko­mi­tea pyy­si Man­ner­hei­mia yli­pääl­li­kök­si, hän aset­ti ko­vat eh­dot. Ei­kä näin ta­pah­tu­nut vii­meis­tä ker­taa. Man­ner­heim vaa­ti ai­na täy­det val­tuu­det. – Ja ai­na sai ne.

Tal­vel­la 1918 Man­ner­heim loi Suo­men lail­li­sel­le enem­mis­tö­hal­li­tuk­sel­le pa­ris­sa kuu­kau­des­sa ar­mei­jan lä­hes tyh­jäs­tä. En­ti­nen suur­val­lan ken­raa­li loi no­pe­as­ti luot­ta­mus­suh­teen niin ta­lon­poi­kais­so­tu­rei­hin kuin Ve­nä­jää vas­taan so­ti­nei­siin jää­kä­rei­hin ja val­koi­nen ar­mei­ja saa­vut­ti Tam­pe­reel­la rat­kai­se­van voi­ton pu­nai­sis­ta jo en­nen sak­sa­lais­ten jouk­ko­jen tu­loa avuk­si.

Voit­to­pa­raa­tin jäl­keen Man­ner­heim väis­tyi sak­sa­lais­suun­tauk­sen tiel­tä, mut­ta syk­syl­lä 1918 Man­ner­hei­mia pyy­det­tiin val­ti­on­hoi­ta­jak­si luo­maan Suo­mel­le suh­teet län­teen. Uu­den pe­rus­tus­lain vah­vis­ta­mi­sen (1919) jäl­keen ja hä­vit­ty­ään pre­si­den­tin­vaa­lin Val­koi­nen ken­raa­li väis­tyi yk­si­tyi­se­lä­mään.

– Näin kä­vi sil­loin Val­koi­sel­le ken­raa­lil­le Suo­mes­sa.

Suo­men yli­pääl­lik­kö

Neu­vos­to­lii­ton hyö­kä­tes­sä 1939 Man­ner­heim oli jo kah­dek­san vuot­ta joh­ta­nut Suo­men puo­lus­tus­val­mis­te­lu­ja. Lä­hes­kään kaik­kia hä­nen eh­do­tuk­si­aan ei ol­tu to­teu­tet­tu. Suo­mi oli sil­ti pie­nek­si maak­si tyy­dyt­tä­väs­ti va­rus­tau­tu­nut. En­nen muu­ta kan­sa oli puo­lus­tus­tah­toi­nen ja Man­ner­heim saat­toi joh­taa yk­si­mie­lis­tä kan­saa.

Tal­vi­so­dan käyn­nis­tyt­tyä pre­si­dent­ti Kyös­ti Kal­lio luo­vut­ti Man­ner­hei­mil­le yli­pääl­lik­kyy­den. Sen hän pi­ti lä­pi vä­li­rau­han ja jat­ko­so­dan ai­na oman pre­si­dent­ti­kau­ten­sa lop­puun saak­ka eli ke­vää­seen 1946. Yli­pääl­lik­kö tie­si jouk­ko­jen­sa va­rus­tuk­sen puut­teet, mut­ta tal­vi­so­das­ta tu­li san­ka­ri­ta­ru, jol­la maan va­paus si­ne­töi­tiin.

Seu­raa­vi­na vuo­si­na Man­ner­heim oli oh­jaa­mas­sa Suo­mi-ve­net­tä suur­po­li­tii­kan kos­kes­sa. Joit­ten­kin tut­ki­joit­ten mu­kaan, ny­ky­ään tun­nus­te­taan, et­tä kaik­ki rat­kai­sut 1939-45 oli­vat par­hai­ta mah­dol­li­sia päät­tä­jien tuol­loi­sen tie­don va­los­sa. Suo­mea ei kos­kaan mie­hi­tet­ty ja si­vii­li­vä­es­tö sel­viy­tyi vä­hem­min uh­rein kuin useim­mis­sa Eu­roo­pan mais­sa. Suo­men joh­ta­jat ei­vät ol­leet vir­heet­tö­miä, mut­ta Man­ner­heim oli ai­na val­mis tar­kis­ta­maan lin­jaan­sa isän­maan edun si­tä vaa­ties­sa.

To­ki hä­nes­sä oli dii­va­mai­suut­ta, mut­ta se oli val­lan­käy­tön vä­li­ne; mar­salk­ka tie­si kor­vaa­mat­to­muu­ten­sa.

Man­ner­heim tor­jui po­liit­ti­sen so­pi­muk­sen Sak­san kans­sa ja joh­ti so­ti­laan­sa ke­säl­lä 1944 tor­jun­ta­voit­toon. Pre­si­dent­ti­nä hän te­ki rau­han ko­vin eh­doin, mut­ta Suo­men it­se­näi­syys säi­lyi. Vas­ta “so­ta­syyl­lis­ten” tuo­mit­se­mi­sen jäl­keen 1946 van­hus saat­toi ve­täy­tyä laa­ti­maan muis­tel­mi­aan.

Isän­maal­li­suu­den sym­bo­li

Vie­lä vuo­si­kym­me­niä kuo­le­man­sa jäl­keen Man­ner­heim on vai­kut­ta­nut isän­maal­li­suu­den sym­bo­li­na. Ja vai­kut­taa edel­leen. 2000-lu­vul­la hä­net va­lit­tiin ylei­sö­ää­nes­tyk­sel­lä kaik­kien ai­ko­jen suu­rim­mak­si suo­ma­lai­sek­si.

Näin siis, Suu­rek­si suo­ma­lai­sek­si kas­voi Ve­nä­jän tsaa­rin up­see­ri Gus­tav Kar­lo­vits Man­ner­heim. Suo­men Pu­na­ka­pi­nan ku­kis­ta­ja ja Val­koi­nen Ken­raa­li Man­ner­heim. Tal­vi­so­dan ja Jat­ko­so­dan Suo­men yli­pääl­lik­kö, mar­salk­ka Man­ner­heim. Näis­sä kol­mes­sa roo­lis­sa on ol­lut sa­ma hen­ki­lö! Ja hän osa­si yh­dis­tää ai­koi­naan Suo­men kan­san yh­te­näi­seen rin­ta­maan puo­lus­ta­maan maa­ta vi­hol­li­sel­ta.

Hy­vä mar­salk­ka Man­ner­heim!

Eu­roop­pa val­lan­ku­mouk­sien par­taal­la

Täl­lai­sia Man­ner­hei­min kal­tai­sia vii­sai­ta päi­tä tar­vit­si­sim­me mie­les­tä­ni täs­sä ja nyt; val­lit­se­vas­sa se­ka­sor­ros­sa, jo­ka lai­neh­tii ko­ko EU-alu­een yli pa­ko­lais­ten ja tur­va­paik­ka­ha­ki­joi­den hal­lit­se­mat­to­man aal­lon al­la!

Mut­ta kai­kel­la lie­nee tar­koi­tus!

Mi­kä tar­koi­tus oli sil­lä, et­tä teh­tiin roh­ke­as­ti elo­ku­va, jos­sa Man­ner­heim oli tum­mai­hoi­nen af­rik­ka­lai­nen…?

Mi­tä se en­nus­ti tai sym­bo­li­soi? En tie­dä, mut­ta jos mi­nä roh­ke­nen nyt sa­no­maan, et­tä kun nyt olem­me saa­neet pal­jon nuor­ta ul­ko­maa­lais­ta ver­ta maa­ham­me ja kuu­lem­ma tu­lee vie­lä ai­na li­sää, niin mik­sei täl­lai­ses­ta uus­suo­ma­lai­ses­ta kas­vai­si tu­le­vai­suu­des­sa roh­kea maam­me puo­lus­ta­ja? Eli “Man­ner­heim 2.0”?

Oli­han Suu­ri Suo­ma­lai­nen­kin, mar­salk­ka Man­ner­heim, saa­pu­nut ul­ko­mail­ta, Ve­nä­jäl­tä, im­pe­riu­mis­ta, jo­ta vas­taan sit­ten tais­te­li ja asi­an­tun­ti­joit­ten mu­kaan pe­las­ti Suo­men puo­len­kym­men­tä ker­taa!

---