Äsken, 3 joulukuuta vietettiin Kansainvälistä vammaisten päivää ja se osui myös Suomessa valtakunnalliseen vammaisten viikkoon joka nyt on loppusuoralla. Eipä ole näkynyt kirjoituksia aiheesta… WHO:n ja Maailmanpankin arvion mukaan maailmassa on yli miljardi vammaista henkilöä, mikä vastaa noin 15 prosenttia koko maailman väestöstä… Maailmassa joka neljännessä kotitaloudessa asuu vammainen, mikä tarkoittaa sitä, että 2 miljardia ihmistä päivittäin on tekemisissä vammaisen kanssa… Vammaiset muodostavat yhden eniten syrjäytyneistä ryhmistä. Vammaisten henkilöiden elämää ja kehitystä vaikeuttaa suuri määrä fyysisiä, oikeudellisia ja sosiaalisia esteitä… (Suomen YK-liitto, Fidida, UM, WHO) YK:n Vammaisten Oikeuksia Koskeva Yleissopimus!? YK:n vammaisten oikeuksia koskevaa sopimusta hyväksyttiin YK:n yleiskokouksessa joulukuussa 2006. Sopimus astui voimaan 3.5.2008, kun yli 20 maata oli ratifioinut sen. Vammaisyleissopimus TÄYDENTÄÄ jo voimassa olevia YK:n ihmisoikeussopimuksia – Sopimuksella vahvistetaan kaikkien ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kuuluminen MYÖS vammaisille henkilöille, ja heille taataan mahdollisuus nauttia näistä oikeuksista ja vapauksista täysimääräisesti ilman syrjintä. Yleissopimus velvoittaa jäsenvaltiot TAKAAMAAN MYÖS VAMMAISILLE henkilöille kaikki ne oikeudet, jotka on aiemmissa ihmisoikeussopimuksissa vahvistettu kaikille (lue: “normaaleille”) ihmisille kuuluviksi. Keskeisin ajatus sopimuksessa on syrjinnän kieltäminen ja tasapuolisen kohtelun takaaminen kaikilla elämänalueilla. Sillä ei siis perustettu uusia ihmisoikeuksia vaan sillä PITI VAHVISTAA VAMMAISILLE henkilöille kuuluvaksi samat oikeudet kuin meille “normaaleille”! Kysyn: Miksi tälle ihmisryhmälle täytyy olla erikseen oma oikeuksia koskeva yleissopimus YK:n tasolla? Vammainen, kehitysvammainen on Ihminen siinä missä me kaikki muut? – Ilman mitään täydentäviä erillissopimuksia. Vastaan: Siksi, koska vammaisiin ihmisiin kohdistuu maailmanlaajuisesti, ja niin myös Suomessakin, kaltoin kohtelu kuin myös jatkuva ihmis- ja perusoikeuksien rikkominen. Heikoimmat, puolustuskyvyttömät, kun ovat heikkoja myös puolustamaan omia oikeuksia. EU:n ratifiointi EU ratifioi vammaisten oikeuksia koskevan YK:n yleissopimuksen Bryssel 5. tammikuuta 2011. – Euroopan unionista on muodollisen ratifioinnin jälkeen tullut kaikkien aikojen ensimmäisen ihmisoikeussopimuksen, vammaisten oikeuksia koskevan Yhdistyneiden Kansakuntien (YK) yleissopimuksen sopimuspuoli. – Yleissopimuksen tavoitteena on VARMISTAA, että vammaiset voivat käyttää oikeuksiaan tasavertaisesti kaikkien muiden kansalaisten kanssa. Kyseessä on ensimmäinen kattava ihmisoikeussopimus, jonka koko EU tulee ratifioimaan. Kaikki 27 EU:n jäsenvaltiota ovat allekirjoittaneet sopimuksen, ja jäsenvaltioista 16 on ratifioinut sen (ks. liite). Suomen häpeäpilkku Vaikka Suomessa vammaisten, kehitysvammaisten asiat ovat yleisesti hoidettu paremmin kuin monessa muussa maassa, silti ihmisoikeuksien liittyvissä kysymyksissä löytyy aika paljon parannettavaa! Suomi ei ole tähän päivään asti pystynyt ratifioimaan YK:n vammaisten oikeuksia koskevaa yleissopimusta, kuten useissa Euroopan maissa on tehty. Suomi on viimeisiä EU-maita, joissa sopimusta ei ole vielä saatettu voimaan loppuun asti! Ratifioimatta jätetty yleissopimus ei siten sido Suomea noudattamaan niin YK:n kuin EU:n vaatimuksia jotka koskevat vammaisten ihmisoikeuksia. Todellakin häpeällistä hyvinvointivaltiolle!!! Siksi Suomessa on mahdollista perus-ja ihmisoikeuksien rikkominen vammaisten ja erityisesti kehitysvammaisten henkilöiden kohdalla. Vastuuseen ihmisoikeuksien rikoksen tekijöitä on mahdoton saada. Suomen kehitysvammahuollossa käytetään yhä edelleen ihmisarvoa loukkaavia pakkokeinoja, joita muihin yhteiskunnan jäseniin ei sovelleta. Kehitysvammalain mahdollistamia ja laajasti kehitysvammaisiin sovellettuja pakkokeinoja ovat muun muassa vapauden riistäminen, liikkumisvapauden ja henkilökohtaisen koskemattomuuden rajoittaminen, fyysinen kiinnipitäminen ja eristäminen, sitominen ja erityisvaatteet, päivittäisiin toimintoihin pakottaminen, pakkolääkitys ja tekninen valvonta. Tällaiset “suojatoimenpiteet” eivät suojaa kehitysvammaisia vaan antavat mahdollisuuden heidän alistamiseensa ja omaisista eristämiseen. Tämä kaikki on arkipäivää kehitysvammaisten laitoksissa ja palvelu- ja/tai yksityisissä asuinyksiköissä. Pakkokeinosta ei omaisilla kerrota ja eikä niitä useimmiten edes kirjata asiallisesti. Omaisten puuttuminen asiaan tietää sanktioida ja kostoa! Tiedän mistä puhun! Tapaus “Heistonen” Minut on eristetty orvoksi jääneen autistisen, täysin puhumattoman lapsenlapsestani, jonka vierellään olen kulkenut oheishuoltajana, holhoojana, edunvalvojana 27 vuotta vain sen takia että kyseenalaistin rauhoittavien lääkkeitten ylimääräisen käytön laitoksessa, jonne hän oli sijoitettu kunnan sitoumuksella. Keinot olivat rajut: perätön ilmianto pahoinpitelystä! Sen perustella oli saatu minulta pois edunvalvojuus ja alkoi raju vieraannuttamisoperaatio lapsenlapseni kohdalla. Tapaamiset kiellettiin niin minun ainoan elossa olevan hänen lähiomaisen kanssa kuin myös muitten sukulaisten, entisten ystävien ja tuttavien kanssa. Viimeksi pääsin käymään hänen luona syyttämättäjättämispäätöksen jälkeen 22.11.2009! Sen jälkeen ovet laitokseen, jossa hän asuu, on meille molempiin suuntiin suljettu vastoin käräjäoikeuden päätöstä! Taisteluni lapsenlapseni puolesta tavata lähiomaisiaan jatkuu jo yli kuusivuotta! Kauemmin kuin toinen maailman sota. Enkä tiedä saanko häntä tavata enää koskaan! Edelleen vetoan: Vapauttakaa lapsenlapseni! Ensimmäinen blogini Puheenvuoroon oli otsikolla “Kohteleeko Suomi kaltoin ulkomaalaistaustaisia isoäitejä?” kuitenkin kysymysmerkillä. Nyt jo Suomen kansalaisena vastaan huutomerkillä: Kyllä minun kohdallani! Niin surullista kuin vain olla voi! Olkoon jokainen Ihminen laulun arvoinen! |