• Vi­ola Heis­to­nen
• 17.7.2015 17:03

Mi­kä vai­vaa nuor­ta su­ku­pol­vea Suo­mes­sa? Mik­si he ovat kaik­kein yk­si­näi­sim­piä yh­teis­kun­nas­sam­me?

Tie­dot ovat pe­räi­sin Ra­ha-au­to­maat­ti yh­dis­tyk­sen vii­me tou­ko­kuus­sa teet­tä­mäs­tä tut­ki­muk­ses­ta, jo­hon vas­ta­si tu­hat suo­ma­lais­ta. Asi­as­ta ker­ro­taan Uu­tis­vuok­sen pää­kir­joi­tuk­ses­sa 15.7.2015 “Yk­si­näi­syys kuu­luu muil­le”. Leh­ti­kir­joi­tuk­sen mu­kaan kai­ken tä­män päi­vän so­si­aa­li­sen hy­pe­tyk­sen kes­kel­lä mo­ni meis­tä tun­tee ole­van­sa yk­sin …

– ei­kä pe­rä­ti nel­jäl­lä pro­sen­til­la ole yh­den yh­tään ys­tä­vää. Yli 20 pro­sent­tia nuo­ris­ta ai­kui­sis­ta ko­kee, et­tei kuu­lu mi­hin­kään ryh­mään. RAY:n tut­ki­muk­sen mu­kaan 18-24 vuo­ti­aat suo­ma­lai­set ovat kaik­kein yk­si­näi­sim­piä.

Mis­tä on ky­se? Mik­si niin? Ja hait­taa­ko se nuor­ten elä­mää! Te­kee­kö se pa­rem­mak­si vai huo­nom­mak­si se yk­si­näi­syys? Leh­ti jat­kaa..

– Yk­si­näi­syys ei tar­koi­ta pelk­kää yh­den ih­mi­sen pa­haa oloa, vaan sil­lä on pit­kät var­jot. Yk­si­näi­syys toi­mii si­vu­juon­tee­na ma­sen­nuk­sen, työ­ky­vyn hei­ken­ty­mi­sen ja jo­pa it­se­mur­ha-aja­tus­ten rin­nal­la. Kaik­ki nä­mä käy­vät pait­si ih­mi­sel­le myös yh­teis­kun­nal­le kal­liik­si..

Mi­tä me tar­koi­tam­me sil­lä yk­si­näi­syy­del­lä?

Mie­les­tä­ni yk­si­näi­syys on vain elä­män ole­mas­sa­olon yk­si mah­dol­li­suus.

Yk­si­näi­syys tai­taa ol­la hy­vin ylei­nen il­miö ei vain ny­ky­maa­il­mas­sa mut­ta se var­maan on seu­ran­nut ih­mis­ten elä­mää niin kau­an kuin on ih­mi­siä ol­lut… Lie­nee­kö tä­nä­kin päi­vä­nä yh­tä­kään ih­mis­tä, jo­ka ei kos­kaan oli­si tun­te­nut it­se­ään yk­si­näi­sek­si? Voi ol­la toi­mi­mas­sa jos­sain ryh­mäs­sä­kin, mut­ta tun­tea it­sen­sä ul­ko­puo­li­sek­si tai voi ol­la vie­rel­lä ih­mi­nen, mut­ta sil­ti voi tun­tua et­tä ovat yh­des­sä mut­ta erik­seen…

Eri syis­tä me voim­me elä­mäm­me var­rel­la jää­dä yk­sin! Per­he ha­jon­nut, lap­set läh­ti­vät maa­il­mal­le, van­he­nem­me ja en­ti­set ys­tä­vät ka­to­avat lä­hi­piis­tä. Ku­kan ei pys­ty täy­sin vält­tä­mään yk­si­näi­syyt­tä. Elä­mä on täyn­nä yl­lä­tyk­siä ja tu­le­vai­suus on tun­te­ma­ton.

Ajat­te­len­kin, et­tä eri­tyi­nen huo­li pi­täi­si ol­la nuo­rem­mas­ta su­ku­pol­ves­ta mik­si he va­jo­avat ny­ky­maa­il­mas­sa yk­si­näi­syy­teen? On­ko syy sii­nä, niin kuin kir­joit­taa Uu­tis­vuok­si, et­tä yk­si­näi­syys syn­tyy seu­rauk­se­na ma­sen­nuk­ses­ta, työ­ky­vyn heik­ke­ne­mi­ses­tä ja jo­pa it­se­tu­hoi­ses­ta ajat­te­lus­ta?

Lie­nee­kö kui­ten­kin päin vas­toin, et­tä epäon­nis­tu­mi­nen elä­mäs­sä, työt­tö­myys ym. sei­kat vai­kut­ta­vat sii­hen, et­tä ih­mi­nen va­jo­aa yk­si­näi­syy­teen. Täl­lä on vai­ku­tuk­set elä­män laa­tuun ja ter­vey­teen.

Suo­mi ei ole poik­keus. Yk­si­näi­syyt­tä ja sen vai­ku­tus­ta ih­mi­sen ter­vey­den ti­laan tut­ki­taan muu­al­la­kin.

On­ko yk­si­näi­syys vaa­ral­li­nen ter­vey­del­lem­me?

Erän tut­ki­muk­sen mu­kaan “yk­si­näi­syys on sub­jek­tii­vi­nen ko­ke­mus, ei­kä so­si­aa­lis­ten kon­tak­tien mää­rä ole rat­kai­se­va. Ih­mi­sel­lä on vain muu­ta­ma ys­tä­vä, jol­le voi us­kou­tua – ny­ky­ter­mil­lä il­mais­tu­na avau­tua.”

Tä­hän tu­lok­seen on tul­lut so­si­aa­lip­sy­ko­lo­gi John Ca­ci­op­po tut­ki­mus­työ­ryh­mä. Asi­as­ta ker­ro­taan Scien­ce-leh­den News­fo­cus-pals­tal­la, jos­sa haas­ta­tel­tiin Ca­ci­op­poa, jo­ka on tut­ki­nut ai­na­kin kym­me­nen vuo­den ajan yk­si­näi­syy­den mer­ki­tys­tä ter­vey­del­le.

– On hät­käh­dyt­tä­vä mil­lai­sia seu­rauk­sia voi ol­la ih­mi­sen yk­si­näi­syy­del­lä. Tut­ki­muk­sen mu­kaan yk­si­näi­syys li­sää kuol­lei­suut­ta lä­hes yh­tä pal­jon kuin tu­pa­koin­ti ja enem­män kuin li­ha­vuus tai huo­no fyy­si­nen kun­to. Se huo­non­taa eli­mis­tön puo­lus­tus­me­ka­nis­me­ja, li­sää sy­dän- ja ve­ri­suo­ni­tau­tien ris­kiä se­kä neu­ro­lo­gis­ten sai­rauk­sien ris­kiä. Ca­ci­op­po työ­ryh­mi­neen on osoit­ta­nut, et­tä yk­si­näi­sil­lä tu­leh­dus­ta sää­te­le­vät gee­nit toi­mi­vat vää­rin niin, et­tä inf­lam­maa­tio ak­ti­voi­tuu. Yk­si­näi­set ovat alt­tiim­pia vi­ru­sin­fek­ti­oil­le, ku­ten fluns­sal­le, ja kor­ke­an ve­ren­pai­neen ris­ki on heil­lä suu­ren­tu­nut. Yk­si­näi­set ko­ke­vat enem­män stres­siä, syl­jen kor­ti­so­li­mää­rä on heil­lä ko­hon­nut, ja he ovat vä­sy­nei­tä aa­mul­la, vaik­ka ovat nuk­ku­neet nor­maa­lit tun­nit.

Tä­män­kö ta­kia Suo­mes­sa nuo­ret al­le 35-vuo­ti­aat jää­vät mie­len­ter­veys­syis­tä työ­ky­vyt­tö­myy­se­läk­keel­le? Tut­ki­joit­ten mu­kaan ai­na­kin vuon­na 2013, enem­män kuin kos­kaan, jo­pa yli 5 päi­väs­sä.

Mi­tä eh­dot­ta­vat tut­ki­jat: Kog­ni­tii­vis­ta psy­ko­te­ra­pi­aa. Mi­tä se on?

Wi­ki­pe­dia tie­tää:

– Kog­ni­tii­vi­nen psy­ko­te­ra­pia tut­kii hy­vin­voin­tia ra­joit­ta­via, epä­tar­koi­tuk­sen­mu­kai­sia aja­tus­ta­po­ja ja nii­den yh­teyk­siä on­gel­mal­li­siin ko­ke­muk­siin, tun­tei­siin ja toi­min­ta­ta­poi­hin. Kog­ni­tii­vi­ses­sa psy­ko­te­ra­pi­as­sa tun­nis­te­taan val­lit­se­via ajat­te­lu­tot­tu­muk­sia, ke­hi­te­tään on­gel­man­rat­kai­su­tai­to­ja ja et­si­tään ter­veem­piä aja­tuk­sia it­se­tun­toa ja elä­män­ha­lua syö­vien aja­tus­ten ti­lal­le. Usein psy­ko­te­ra­pi­atyös­ken­te­ly on hy­vin käy­tän­nön­lä­heis­tä – uu­sia suh­tau­tu­mis- ja toi­min­ta­ta­po­ja ko­keil­laan jo­ka­päi­väi­ses­sä ar­kie­lä­mäs­sä te­ra­pi­ais­tun­to­jen vä­lil­lä.

Tuon tie­don pe­rus­tel­la voi­sim­me jo­kai­nen meis­tä, jo­ka tun­tee it­sen­sä jos­kus yk­si­näi­sek­si ko­keil­la ihan omaa kog­ni­tii­vis­ta te­ra­pi­aa!En ole sen alan te­ra­peut­ti ja muu­ten­kaan te­ra­peut­ti,et­tä neu­voi­sin, mut­ta lu­et­tu­ani tuon kog­ni­tii­vi­nen psy­ko­te­ra­pi­an me­ne­tel­miä tai muo­to­ja voi­sim­me eh­kä it­se al­kaa “tun­nis­ta­maan mei­tä val­lit­se­via ajat­te­lu­tot­tu­muk­sia ja et­siä ter­veem­piä aja­tuk­sia it­se­tun­toa ja elä­män­laa­tua syö­vien aja­tus­ten ti­lal­le”?

Jos­pa jo­kai­ses­sa meis­sä is­tuu si­sim­mäs­säm­me oma kog­ni­tii­vi­nen psy­ko­te­ra­peut­ti jo­ka voi rat­kais­ta on­gel­man, em­me­kä jäi­si odot­ta­maan, et­tä jo­ku tu­lee ja ta­lut­taa mei­dät toi­sen ih­mi­sen luo!…

Mut­ta mis­tä löy­tää sen to­si ys­tä­vän? Omat ko­ke­muk­set elä­män var­rel­ta ovat si­tä luok­kaa, et­tä voin sa­noa, et­tei kan­na­ta tai ai­na­kin pi­tää ol­la to­si va­ro­vai­nen avau­tu­es­saan hen­ki­löl­le, jon­ka ar­ve­let ole­van ys­tä­vä si­nul­le! An­na en­sin ajan ku­lua… et­tet jou­tui­si pet­ty­mään!

Vla­di­mir Vy­sots­ki – Ys­tä­vän lau­lu (Fa­zer):

Hy­vää ke­sän­jat­koa! Voi­kaa hy­vin niin ryh­mä­läi­set kuin yk­si­näi­set­kin! Pi­tä­kääm­me yh­teyt­tä ja huol­ta toi­sis­tam­me!

---