• Vi­ola Heis­to­nen
• 22.6.2014 13:56

Äs­ken vie­tet­tiin ju­han­nus­ta. Ju­han­nu­saa­ton ja ju­han­nus­päi­vän yö on ly­hyt ja va­loi­sin yö. Ai­na ja nyt. Oli se myös vuon­na 1941 va­loi­sin ly­hyt yö! Kun sil­loin Neu­vos­to­lii­tos­sa al­koi Suu­ri isän­maa­li­nen so­ta ja tä­mä yö yh­täk­kiä muut­tui mus­tak­si ja pit­käk­si yök­si jo­ka kes­ti 4 vuot­ta. Sil­loin sun­nun­tai­aa­mu­na vuon­na 1941 klo 3:15, kun vä­ki, niin van­hem­mat kuin lap­set­kin vie­lä nuk­kui­vat, al­koi Neu­vos­to­lii­ton ra­ja­vyö­hyk­keel­lä jy­ri­nä tai­vaal­la, kun Sak­san jät­ti­mäi­nen so­ta­ko­neis­to al­koi vyö­ryä Uk­rai­nan kaut­ta ko­ko Neu­vos­to­liit­toa koh­ti.

Al­koi kau­hein ja ve­ri­sin konf­lik­ti ih­mis­kun­nan his­to­ri­as­sa, jo­ka toi mil­joo­nia ih­mi­suh­re­ja. En­nen si­tä, kun Ber­lii­ni lo­pul­ta kaa­tui, käy­tiin jul­mat ja ve­ri­set tais­te­lut Mos­ko­vas­ta, Sta­ling­ra­dis­ta, ko­ko ih­mis­kun­taa jär­kyt­tä­nyt Le­ning­ra­din (nyk. Pie­ta­ri) pii­ri­tys ja mo­net muut­kin tais­te­lut.

Kir­joit­te­len so­das­ta, kos­ka olen so­ta­lap­si ja kat­so­nut so­taa sil­miin! En tais­te­lu­ken­täl­lä, mut­ta juos­sut it­kien äi­din hel­mas­ta pi­tä­en kiin­ni pom­mi­ko­nei­ta kar­kuun…

So­dan al­ka­mi­ses­ta sa­no­man Neu­vos­to­kan­sal­le toi var­hain sun­nun­tai­aa­mul­la tu­tul­la ää­nel­lä kuu­lui­sa ra­di­okuu­lut­ta­ja Yu­ri Le­vi­tan:

Huo­mio, tääl­lä Mos­ko­va. Vä­li­täm­me tär­ke­än val­ti­on hal­li­tuk­sen sa­no­man. Neu­vos­to­lii­ton kan­sa­lai­set. Tä­nä aa­mu­na kel­lo 04 sak­sa­lai­set jou­kot hyök­kä­si­vät Neu­vos­to­lii­ton ra­jal­le il­man so­dan­ju­lis­tus­ta. Al­koi Neu­vos­to­lii­ton Suu­ri Isän­maal­li­nen so­ta ​​nat­si­hyök­kää­jiä vas­taan. Toi­min­tam­me on oi­kea. Vi­hol­li­nen tu­lee ku­kis­tet­tu. Voit­to tu­lee ole­maan puo­lel­lam­me

Hit­ler suun­nit­te­li ku­kis­taa Neu­vos­to­lii­ton kol­mes­sa – nel­jäs­sä kuu­kau­des­sa, mut­ta so­ta kes­ti 4 vuot­ta, jo­ka vei niin Neu­vos­to­lii­ton kuin Sak­san ja sen liit­to­lais­ten tu­han­sia ih­mis­hen­ki­jä.

BlitzK­rig – Sa­la­ma­hyök­käys – Молниеносная война

– Sa­la­ma­hyök­käyk­sen pe­ru­sa­ja­tuk­se­na on luo­da hyök­käyk­sel­le sel­keä pai­no­pis­te eli murs­ka­ta vi­hol­lis­lin­jat muu­ta­mis­ta koh­din yh­täai­kai­sel­la ty­kis­tö­kes­ki­tyk­sel­lä ja il­mais­kuil­la…

Sa­la­ma­so­ta ei on­nis­tu­nut Neu­vos­to­liit­toa koh­ti vaik­ka Bar­ba­ros­sa suun­ni­tel­man mu­kaan Hit­ler us­koi ope­raa­ti­on kes­tä­vän nel­jä kuu­kaut­ta, mut­ta se kes­ti 4 vuot­ta vaik­ka alus­sa vas­tas­sa oli­vat hei­kom­mat neu­vos­to­jou­kot, jois­ta mo­net ei­vät eh­ti­neet saa­da va­roi­tus­ta sak­sa­lais­ten hyök­käyk­ses­tä, jo­ten ihan alus­sa so­ta­van­geik­si jou­tui sa­to­ja­tu­han­sia neu­vos­to­so­ti­lai­ta.

Nat­si Sak­sa siir­si sil­loin Neu­vos­to­lii­ton ra­joil­le yli 70 pro­sent­tia so­ta­jou­kois­ta ja li­säk­si oli­vat val­mii­na jou­kot niin Suo­mes­ta koh­ti Mur­mans­kia ja le­ning­ra­tia, kuin myös Ro­ma­ni­as­ta Mus­tan­me­ren ran­ni­kol­ta.

Sak­sa­lais­ten hyök­käys al­koi Uk­rai­naan, mut­ta pi­an se oli myös poh­joi­ses­sa, jol­loin sak­sa­lai­set ja suo­ma­lai­set jou­kot liit­tou­tu­nee­na hyök­kä­si­vät ko­ti­seu­duil­lem­me. Me asuim­me Poh­jois-In­ke­ris­sä ja olim­me jää­dä so­dan jal­koi­hin. Käs­ky tu­li eva­kuoin­tiin. Me on­nis­tuim­me “li­vah­ta­maan” alu­eel­ta, en­nen Le­ning­ra­din pii­ri­tet­tyyn (nyk. Pie­ta­ri)

Mei­dän per­he

Mi­tä se so­ta toi pie­nel­le ih­mi­sel­le ja mei­dän per­heel­lem­me? Sa­ma­na aa­mu­na kun al­koi so­ta, syn­tyi pik­ku­ve­li. Äi­ti­ni vau­va sy­lis­sä sai­raa­las­ta, isä­puo­li so­taan… Pi­an tu­li käs­ky kaik­ki avo­au­toi­hin ja mu­kaan ei saa­nut mi­tään pait­si asi­apa­pe­rei­ta ja lap­set sy­lis­sä… Se mi­tä it­se muis­tan, et­tä äi­ti­ni sai kui­ten­kin pie­nen vau­van kans­sa pai­kan hen­ki­löau­tos­sa jos­sa mi­nä­kin olin ai­van tu­keh­tua, kos­ka se oli tä­pö­täyn­nä ja muis­tan kuin­ka pa­ha­olo tu­li sii­tä ah­tau­des­ta ja au­to kul­ki vie­lä epä­ta­sais­ta met­sä­tie­tä.

Lap­set it­ki­vät ja jy­ri­nä kuu­lui. Kai­kil­la oli hir­veä hä­tä ja se tie­ten­kin hei­jas­tui lap­siin, jo­ten mi­nä muis­tan vie­lä sen 5 ja puo­li vuo­ti­aan kau­hun, jo­ka tu­li vie­lä pa­hem­pa­na vas­taan kun saa­vuim­me ve­sis­tön ran­taan ja ih­mi­siä alet­tiin las­tat­tiin proo­mui­hin..

Kak­si proo­mua ih­mi­si­neen läh­ti­vät ran­nas­ta ja len­to­ko­neet hyök­kä­si­vät ja pom­mit­ti­vat ne mo­lem­mat proo­mut! Las­tut len­si­vät vaan ja yk­si koi­ra ui ran­taan. Mei­dät oli las­tat­tu kol­man­teen proo­muun ja mi­nua pe­lot­ti hir­ve­äs­ti ja kai­kin voi­min py­rin jää­mään ran­taan. Muis­tan, et­tä tä­män proo­mun oli käs­ket­ty läh­te­mään yöl­lä, et­tei pom­mit­ta­jat nä­ki­si ja oli kiel­let­ty jo­pa tu­li­ti­kun sy­tyt­tä­mi­nen.

Mei­dän su­ku oli sa­mas­sa proo­mus­sa, isoi­sä ja isoäi­ti-puo­li ja hei­dän yh­dek­sän las­ta, vaik­ka äi­dil­lä­ni oli jo oma per­he, mut­ta ko­ko su­ku kui­ten­kin olim­me yh­des­sä, Kun proo­mu oli läh­te­nyt liik­keel­le, niin isoi­sä pyy­si ko­ko su­vun käy­mään hä­nen ym­pä­ril­leen ja lait­taa päät yh­teen sil­tä va­ral­ta, et­tä jos pom­mi is­kee, niin kaik­ki kuo­lem­me yh­des­sä. Isoi­sä ru­koi­li ja var­maan kaik­ki muut­kin. Oli to­si pe­lot­ta­vaa, mut­ta pää­sim­me toi­seen ran­taan ja mei­dät las­tat­tiin ju­naan här­kä­vau­nui­hin pom­mi­tuk­sen al­la ja mat­ka jat­kui jon­ne­kin koh­ti Si­pe­ri­aa. Edes­men­neen äi­ti­ni ker­to­muk­sen mu­kaan sil­loin ku­kaan ei tien­nyt mis­sä mat­kan­pää on. Saa­vuim­me Ud­murt­ti­aan … jos­sa asuim­me 4 vuot­ta.

Nä­mä ih­mis­kun­nan traa­gi­set ta­pah­tu­mat ja omat­kin lap­suu­si­käi­set ko­ke­muk­set pa­laa­vat ai­na mie­lee­ni kun lä­hes­tyy ke­sä­kuun 22 päi­vä, jo­ten yri­tin täs­sä teh­dä vie­lä ker­ran pie­nen ai­ka­mat­kaan sin­ne men­nei­syy­teen, 5 ja puo­len vuo­den ikäi­sen lap­sen muis­toi­hin.

Eh­kä so­dan pau­hut ovat niin jär­kyt­tä­vä ko­ke­mus kai­kil­le, et­tä se jät­tää jäl­keen­sä ko­ko elä­män­kaa­rel­le. Ai­na­kin omat tun­te­muk­set ovat si­tä luok­kaa.

Kaik­ki, jot­ka toi­vot­te vain rau­haa, kuun­nel­kaa…

---