• Vi­ola Heis­to­nen
• 10.12.2013 16:03

Tu­li­kin mie­lee­ni täl­lai­nen ky­sy­mys kun luin ja kat­soin ku­van Poh­jois-Ko­re­an joh­ta­ja Kim Jong-un nöy­ryyt­tä­mi­ses­tä ja hä­päi­se­mi­ses­tä se­tään­sä Jang Song-the­akia te­at­raa­li­sis­sa mit­ta­suh­teis­sa.

– “Jang ero­tet­tiin kai­kis­ta teh­tä­vis­tään”mo­raa­lit­to­man käy­tök­sen" ja kor­rup­ti­oe­päi­ly­jen vuok­si. Ja maan te­le­vi­si­oka­na­va le­vit­ti kan­sain­vä­li­sil­le ku­va­toi­mis­toil­le ku­van, jos­sa po­lii­si ta­lut­taa Jan­gin ulos Poh­jois-Ko­re­an kes­kus­ko­mi­te­an ko­kouk­ses­ta."
– kir­joit­taa Uu­si Suo­mi.

Mie­les­tä­ni se ker­too ih­mis­ten vä­li­ses­tä to­si jul­muu­des­ta, jo­ka täs­sä ta­pauk­ses­sa ai­na­kin hen­ki­ses­ti tu­hoa nöy­ryy­te­tyn.

Ih­mis­kun­nan vuo­si­tu­han­sien his­to­ri­aan ajal­ta löy­tyy pal­jon­kin esi­merk­ke­jä mil­loin ja mi­ten ih­mi­sen (ho­mo­sa­piens) pa­huus koh­dis­tuu toi­seen ih­mi­seen. His­to­ri­as­ta löy­tyy jul­mia kei­sa­rei­ta, ty­ran­ne­ja, ki­dut­ta­jia, sar­ja­mur­haa­jia… jot­ka kek­si­vät toi­nen tois­taan jul­mem­pia ki­du­tus­me­ne­tel­miä. Jot­kut tap­poi­vat vain omia per­heen­jä­se­niä ja toi­set taas mil­joo­nia vi­at­to­mia ih­mi­siä.

“Ih­mis­hir­vi­öt” kir­jas­saan Si­mon Se­bag Mon­te­fi­ore tuo esil­le maa­il­man pi­me­än his­to­ri­an puo­len. Hän on ke­rän­nyt te­ok­sen­sa “Maa­il­man his­to­ri­an jul­mim­mat ih­mi­set”, joit­ten jou­kos­sa on Jo­sif Sta­lin, Adolf Hit­ler, Vla­di­mir Le­nin ja vie­lä Ni­ko­lai Ežov, jo­ta Neu­vos­to­lii­tos­sa ai­koi­naan pe­lät­tiin enem­män kuin Sta­li­nia.

Vla­di­mir Le­nin (1870-1924)

Vuon­na 1918 Le­nin aloit­ti pu­nai­sen ter­ro­rin kaik­kia kan­san­vi­hol­li­sik­si luo­ki­tel­tu­ja vi­hol­li­sia koh­taan.

– “Jo­ka kym­me­nes loi­si­mi­seen syyl­lis­ty­nyt am­mu­taan he­ti pai­kal­la… Mei­dän on käy­tet­tä­vä ter­ro­rin voi­maa… Am­pu­kaa ja kar­kot­ta­kaa … ku­lak­ke­ja, pap­pe­ja ja val­ko­kaar­ti­lai­sia vas­taan on suun­nat­ta­va sää­li­mä­tön jouk­ko­ter­ro­ri…”

Le­nin vuon­na 1918.

Le­ni­nin pa­ha­mai­nei­nen hirt­to­mää­räys 11. päi­vä­nä elo­kuu­ta vuon­na 1918, jol­la hän mää­rä­si sa­ta ku­lak­kia te­loi­tet­ta­vak­si. Tä­mä vuon­na 1918 an­net­tu mää­räys oli hä­nel­le tyy­pil­li­nen:

– To­ve­rit Ku­lak­kien ka­pi­na tei­dän vii­den pii­ri­kun­tan­ne alu­eel­la pi­tää ku­kis­taa ar­mot­ta. On luo­ta­va esi­merk­ki­ta­paus. Hirt­tä­kää (ja teh­kää se var­mas­ti ih­mis­ten näh­den) vä­hin­tään sa­ta tun­net­tua ku­lak­kia, va­rak­kai­ta mie­hiä, ve­re­ni­mi­jöi­tä. Jul­kais­ta­kaan hei­dän ni­men­sä. Ot­ta­kaa heil­tä hal­tuun kaik­ki vil­ja. Ni­met­kää pank­ki­van­ke­ja ei­li­sen säh­kö­sa­no­man mu­kai­ses­ti.

– Teh­kää tä­mä niin, et­tä ih­mi­set sa­to­jen ki­lo­met­rien sä­teel­lä nä­ke­vät, va­pi­se­vat, tie­tä­vät ja huu­ta­vat: He ku­ris­ta­vat ja tu­le­vat ku­ris­ta­maan kuo­li­aak­si ve­re­ni­mi­jä­ku­la­kit. Vah­vis­ta­kaa käs­kyn vas­taa­not­to ja toi­meen­pa­no säh­keit­se.

– Tei­dän Le­nin.

– Jo­sif Sta­lin (1878 – 1953)

Vuon­na 1929 Sta­li­nia ylis­tet­tiin Le­ni­nin seu­raa­ja­na, ja sii­tä läh­tien hä­neen koh­dis­tui hil­li­tön hen­ki­lö­kult­ti.

Hän ryh­tyi te­ol­lis­ta­maan ta­ka­pa­juis­ta Neu­vos­to­liit­toa se­kä kol­lek­ti­vi­soi­maan maa­ta­lout­ta kei­no­ja kaih­ta­mat­ta. Kun ta­lon­po­jat vas­tus­te­li­vat, Sta­lin ryh­tyi vai­no­amaan vau­rai­ta maa­no­mis­ta­jia, joi­ta kut­sut­tiin ku­la­keik­si. Mo­net am­mut­tiin ja vie­lä use­am­mat kar­ko­tet­tiin. Kym­me­nen mil­joo­naa ih­mis­tä kuo­li näl­kään, jon­ka Sta­li­nin it­se oli ai­heut­ta­nut, sil­lä vil­jaa myy­tiin ko­ko ajan ul­ko­mail­le. Se oli yk­si Sta­li­nin pa­him­mis­ta ri­kok­sis­ta.

Vuo­si­na 1937-1938 Sta­lin laa­ti sa­lai­sia mää­räyk­siä, joi­den pe­rus­teel­la pi­dä­tet­tiin ja am­mut­tiin tu­han­sia kan­san­vi­hol­li­sia. Kau­pun­geil­le ja pii­ri­kun­nil­le mää­ri­tel­tiin alu­ekoh­tai­set kiin­ti­öt sii­tä, kuin­ka mon­ta kan­san­vi­hol­lis­ta niis­tä pi­ti löy­tyä. Ar­vi­ol­ta mil­joo­na ih­mis­tä am­mut­tiin noi­na vuo­si­na ja usei­ta mil­joo­nia pi­dä­tet­tiin, ki­du­tet­tiin ja kar­ko­tet­tiin työ­lei­reil­le Si­pe­ri­aan, mis­sä suu­rin osa me­neh­tyi.

Edes Sta­li­nin lä­hei­sim­mät ys­tä­vät ei­vät ol­leet tur­vas­sa. Sta­li­nin ker­ro­taan sa­no­neen tyy­pil­li­sen hir­si­puu­huu­mo­rin­sa var­jol­la, et­tä yk­si kuo­le­ma on tra­ge­dia, mil­joo­na kuo­le­maa on ti­las­to. Sta­lin tie­si ole­van­sa raa­ka. Hän sa­noi, et­tä Neu­vos­to­mal­lin hy­vä puo­li on sii­nä, et­tä sen on­gel­mat rat­ko­taan no­pe­as­ti vuo­dat­ta­mal­la ver­ta.

Po­lit­by­roo ja kes­kus­ko­mi­tea puh­dis­tet­tiin ja nel­jä­kym­men­tä­tu­hat­ta ar­mei­jan up­see­ria am­mut­tiin, mui­den mu­ka­na kol­me maan vii­des­tä mar­sal­kas­ta.

Käy­tän­nös­sä tä­tä Sta­li­nin ter­ro­ria to­teut­ti: Ni­ko­lai Ježov (1895-1940)

Sta­lin te­ki Ni­ko­lai Ježovis­ta NKVD:n joh­ta­jan vuon­na 1936 ja käyn­nis­ti rai­voi­san vai­non Neu­vos­to­lii­tos­sa…

– “Jos tä­män ope­raa­ti­on yh­tey­des­sä am­mu­taan tu­hat yli­mää­räis­tä ih­mis­tä, niin mi­tä sii­tä.”

– Ni­ko­lai Ježov, 1937.

Vuon­na 1937 Ježov pi­dät­ti Sta­li­nin käs­kys­tä Mi­hail Tu­ha­tševs­kin, pu­na-ar­mei­jan lah­jak­kaim­man up­see­rin, se­kä ko­ko jou­kon mui­ta tär­keim­piä ken­raa­lei­ta. Aja­tuk­se­na oli mur­taa ar­mei­jan it­se­näi­nen ase­ma, mut­ta jot­ta neu­vos­to­joh­ta­jat saa­tiin asi­an taak­se, ken­raa­lei­den oli tun­nus­tet­ta­va syyl­li­syy­ten­sä ri­kok­siin val­ti­ota vas­taan. Ježov val­voi it­se jul­maa ki­du­tus­ta. Kai­ken kaik­ki­aan noin 40’OOO up­see­ria am­mut­tiin. Kaik­ki ken­raa­lit am­mut­tiin Ježovin läs­nä ol­les­sa. Sta­lin, jo­ka ei kos­kaan ol­lut läs­nä ki­du­tuk­sis­sa ei­kä te­loi­tuk­sis­sa, ky­se­li jäl­keen­päin Ježovil­ta ken­raa­lien käy­tök­ses­tä vii­me het­kil­lä.

Ježov tu­ho­si en­nen si­tä en­ti­sen NKVD:n joh­ta­jan G. Ja­go­dan ja hoi­ti myös Sta­li­nin ai­em­pien liit­to­lais­ten Zi­no­vie­vin ja Ka­me­ne­vin ta­pauk­set: hei­dät am­mut­tiin Ježov:n ol­les­sa läs­nä. Ježov joh­ti ter­ro­ri­kam­pan­jaa ja pi­dä­tyt­ti yhä enem­män epäil­ty­jä. Ih­mi­siä ki­du­tet­tiin, jot­ta he tun­nus­tai­si­vat ku­vi­tel­tu­ja ri­kok­sia.

Je­šov laa­jen­si hir­mu­hal­lin­toa omi­tui­sel­la ta­val­la, epäi­le­mät­tä Sta­li­nin käs­kys­tä. Hän aloit­ti lu­kui­hin pe­rus­tu­vat sat­tu­man­va­rai­set te­loi­tuk­set. Jo­kai­sel­le kau­pun­gin ja alu­eel­le an­net­tiin kah­den­lai­set kiin­ti­öt: en­sim­mäi­seen ka­te­go­ri­aan kuu­lui­vat am­mut­ta­vat ja toi­seen kar­ko­tet­ta­vat. Kiin­ti­öi­tä suu­ren­net­tiin jat­ku­vas­ti, kun­nes noin mil­joo­na ih­mis­tä oli am­mut­tu ja mon­ta mil­joo­naa lä­he­tet­ty Si­pe­ri­aan työ­lei­reil­le hel­ve­til­li­siin oloi­hin.

Sil­mää­te­ke­vien uh­rien vai­mot pi­dä­tet­tiin myös ja yleen­sä am­mut­tiin. Yh­des­tä kol­meen vuo­den ikäi­set lap­set pan­tiin las­ten­ko­tei­hin, mut­ta si­tä van­hem­mat lap­set saa­tet­tiin am­pua.

– Ha­kat­kaa ja tu­hot­kaa il­man va­lin­taa, Ježov mää­rä­si ja li­sä­si: Pa­rem­pi lii­an pit­käl­le kuin ei tar­peek­si pit­käl­le.

Vuon­na 1938 Neu­vos­to­liit­to oli pe­lon ja mur­haa­mi­sen ai­heut­ta­man se­ka­sor­ron val­las­sa. Je­šov oli kai­ken ta­ka­na… Hän sai suur­ta mie­li­hy­vää ih­mis­jah­dis­ta. Hän naut­ti mur­hien jär­jes­te­le­mi­sen yk­si­tyis­koh­dis­ta ja viet­ti yön­sä uh­re­jaan ki­dut­ta­en. Saa­tan ol­la pie­ni kool­ta­ni, Ježov sa­noi ker­ran, mut­ta mi­nul­la on voi­mak­kaat kä­det – Sta­li­nin kä­det. Ježovis­ta tu­li Neu­vos­to­lii­ton toi­sek­si mah­ta­vin mies, mut­ta hän pää­tyi oman li­ha­myl­lyn­sä uh­rik­si.

– Oi­keu­den­käyn­tin­sä ai­ka­na hän sa­noi: Ker­to­kaa Sta­li­nil­le, et­tä kuo­len hä­nen ni­men­sä huu­lil­la­ni.

Näin siis Neu­vos­to­lii­tos­sa.

Adolf Hit­ler (1889-1945) on myös jul­mim­pien ih­mis­ten jou­kos­sa ja oli ai­koi­naan hää­rää­mäs­sä Neu­vos­to­lii­tos­sa, jo­ten hä­nel­le­kin oli­si mi­nul­la sa­no­mis­ta. Hän­kin han­ka­loit­ti elä­mää­ni.

Hit­ler sol­mi Neu­vos­to­lii­ton dik­taat­to­rin Jo­sif Sta­li­nin kans­sa Mo­lo­tov-Rib­bent­rop-so­pi­muk­sen, jol­la Itä-Eu­roop­pa ja­et­tiin näi­den kah­den jul­man ty­ran­nin kes­ken.

Syys­kuus­sa 1939 Hit­ler val­loit­ti Puo­lan… Ke­vääl­lä 1940 Sak­san ar­mei­jat suun­ta­si­vat län­teen ja val­loit­ti­vat sa­la­ma­so­dal­la Nor­jan, Tans­kan, Alan­ko­maat ja Rans­kan. Vuon­na 1941 Sak­san val­taan jou­tui­vat Ju­gos­la­via ja Kreik­ka, ja niin ol­len vain Eng­lan­ti oli säi­lyt­tä­nyt it­se­näi­syy­ten­sä. Hit­ler hal­lit­si ko­ko Eu­roo­pan man­te­reen kä­sit­tä­vää val­ta­kun­taan­sa bar­baa­ri­sin ot­tein, ja vai­kut­ti sil­tä, et­tä hän oli voit­ta­ma­ton.

Ke­sä­kuus­sa 1941 Hit­ler käyn­nis­ti yl­lät­tä­en ope­raa­tio Bar­ba­ros­san, hyök­käyk­sen Neu­vos­to­liit­toon. Sii­tä tu­li ih­mis­kun­nan his­to­ri­an suu­rin ja jul­min so­ta, jos­sa me­neh­tyi pel­käs­tään neu­vos­to­liit­to­lai­sia 26 mil­joo­naa…

Alun pe­rin Hit­le­rin tar­koi­tus oli or­juut­taa ja nään­nyt­tää slaa­vit ja ajaa juu­ta­lai­set pois Sak­san hal­lus­saan pi­tä­mil­tä mail­ta. Mut­ta Hit­ler muut­ti­kin suun­ni­tel­mi­aan ja mää­rä­si kaik­ki tu­hot­ta­vik­si. Hän am­mut­ti mil­joo­na juu­ta­lais­ta Ein­satzg­rup­pe­nien eli eri­koi­syk­si­köi­den avul­la. Ope­raa­tio Bar­ba­ros­sa toi­mi pon­ti­me­na ja te­ko­syy­nä “juu­ta­lais­ky­sy­myk­sen lo­pul­li­ses­sa rat­kai­sus­sa”.

Hit­ler an­toi SS:n Reichführe­ril­le Hein­rich Himm­le­ril­le mää­räyk­sen, jon­ka mu­kaan juu­ta­lai­set pi­ti kul­jet­taa tu­ho­amis­lei­reil­le kaa­su­kam­mi­ois­sa tu­hot­ta­vik­si. Jouk­ko­tu­ho, jo­ta sit­tem­min on kut­sut­tu ho­lo­kaus­tik­si, vaa­ti kuu­den mil­joo­nan juu­ta­lai­sen se­kä mo­nien mui­den nat­sien vi­haa­miin vä­hem­mis­töi­hin kuu­lu­nei­den ih­mis­ten hen­gen. Näi­tä oli­vat esi­mer­kik­si mus­ta­lai­set, slaa­vit ja ho­mot.

Tä­män ri­kok­sen mit­ta­suh­tei­ta ei mi­kään ole ylit­tä­nyt…

Vuon­na 1945 kun Hi­le­rin ar­mei­ja hi­taas­ti jau­hau­tui ole­mat­to­miin idäs­tä työn­ty­vän pu­na-ar­mei­jan ja län­nes­tä hyök­kää­vien brit­ti­läis­ten ja ame­rik­ka­lais­ten jouk­ko­jen vä­lis­sä, Hit­ler ve­täy­tyi bunk­ke­riin­sa Ber­lii­nis­sä ja te­ki siel­lä it­se­mur­han huh­ti­kuun 30. päi­vä­nä 1945 ai­heu­tet­tu­aan seit­se­män­kym­me­nen mil­joo­nan ih­mi­sen kuo­le­man.

Mut­ta mi­tä Hit­ler omal­le kan­sal­le sa­noi?

– “Jos Sak­san kan­sa ei jo­nain päi­vä­nä ole enää riit­tä­vän vah­va tai riit­tä­vän val­mis uh­raa­maan ver­taan ole­mas­sa­olon­sa puo­les­ta, niin hä­vit­köön sit­ten ja tul­koon jon­kin toi­sen vah­vem­man val­lan ku­kis­ta­mak­si…”???

– Adolf Hit­ler 27. päi­vä­nä mar­ras­kuu­ta 1941

Ty­ran­nien vai­ku­tus ta­val­li­seen elä­mään

Va­lit­sin juu­ri nä­mä her­rat si­tee­rauk­see­ni Mon­fe­ri­oren kir­jas­ta?

Kos­ka nä­mä nel­jä 101 jul­mim­mas­ta maa­il­man his­to­ri­an hen­ki­löis­tä liit­ty­vät oman elä­mä­ni his­to­ri­aan, vaik­ken hei­dän kans­sa ol­lut hen­ki­lö­koh­tai­ses­ti te­ke­mi­sis­sä, mut­ta hei­dän toi­min­tan­sa on lyö­nyt ai­na­kin hen­ki­sen lei­man niin mi­nuun kuin myös mo­neen muu­hun­kin nuo­rem­man tai van­hem­man su­ku­pol­ven edus­ta­jaan, jot­ka elim­me sil­loi­ses­sa Neu­vos­to­lii­tos­sa.

---