Iltasanomien 7.03.2013 erikoisteemalehdessä “Stalin” Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen professori Timo Vihavainen mainitsee “ohimenneen” Stalinin terrorismin suomalaisuhrien luvut, jotka vaihtelevat 8’000:sta viiteentoista tuhanteen kuolleista! … ja hänen mukaansa, “se täyttää kansanmurhan tunnusmerkit”? Kyse lienee Inkerin suomalaisista?, mutta professori ei mainitse “Inkeri”-sanaa eikä inkeriläisiä ollenkaan, vaikka yleisestikin on tiedossa, että Stalinin vainoissa inkeriläiset karkotettiin historiallisilta asuinsijoiltaan ja samalla yritettiin tuhota heidän kielensä, kulttuurinsa, uskontonsa ja hävittää kokonainen kansa. Kirjoitukseni otsikko on “Ежовщина в СССР” – Ježovštšina Neuvostoliitossa Se tulee Neuvostoliiton salaisen poliisin, NKVD:n johtaja Ježovin Nikolai Ivanovitšin (ven. Ежов Никола́й Ива́нович), sukunimestä, joka oli vuosina 1936 – 1938 massaterrorin suuren puhdistuksen johtajana. Hän oli lojaali Josif Stalinin alamainen. Vuonna 1935 hän esitti idean, että poliittinen oppositio johtaa väistämättä väkivaltaan ja terrorismiin ja oli siksi kukistettava. Tästä tuli Stalinin puhdistusten ideologinen perusta. Ježov nimitettiin sisäasiain kansankomissaariksi NKVD:n johtoon 1936. " – Wikipedia Suuressa puhdistuksessa tuomittiin ja teloitettiin vuonna 1936 muun muassa “trotskilais-zinovjevilainen terroristiryhmä”, joka oli aiemmin kamppaillut Stalinin rinnalla vallasta Lev Trotskia vastaan. Puna-armeijassa järjestettiin myös puhdistus, jossa teloitettiin muun muassa viidestä Neuvostoliiton marsalkasta kolme, viidestätoista armeijankomentajasta kolmetoista, yhdeksästä amiraalista kahdeksan, 57:stä rintamankomentajasta 50, 186:sta divisioonankomentajasta 154, kaikki armeijankomissaarit ja 28:sta rintamankomissaarista 25. … Ježovista tulikin toiseksi pelätyin henkilö Stalinin jälkeen, muuta hänetkin loppuen lopuksi pidätettiin syytettynä vakoilusta ja salaliitosta murhata Stalin ja teloitettiin.". Miten kävi Inkerin suomalaisille tässä joukkoterrorissa? Asuessani Neuvostoliitossa en paljon tiennyt tästä, vaan sen, mitä varovasti ja kuiskaten kertoivat vanhemmat sukupolvet. Nykyisiin saa niin suomen- kuin venäjänkielisestäkin asiakirjoista ja kirjallisuudesta paljon tietoa, joten olen käyttänyt sitä. Nyt saadun tietojen mukaan, erittäin kielteisen asenteen Inkerin suomalaisiin esittivät GPU-NKVD:n ja Puna-armeijan johtajat, jotka olivat sitä mieltä, että Leningradin alueella ja osittain Karjalassa asuvat inkeriläiset ovat vaarallisia Neuvostoliiton turvallisuudelle. Politbyro kannatti tätä päätelmää, ja kaikki Inkerin suomalaiset luokiteltiin “sosiaalisesti vaarallisiksi” ja alkoi suunnitelmallinen monivuotinen tuhoamiskampanja viatonta kansaa kohti, jota alettiin kohtelemaan Stalinin tavan mukaan epäinhimillisesti ja barbaarisesti. Esimerkiksi useita tuhansia suomalaisia lähetettiin työleireille ja aloitettiin vähitellen siirtämään pois Leninigradin alueelta … kokonaisia kyliä, oli tuhottu; Inkerin suomalaisten kaksi kansallista aluetta ja noin 60 kansallista kyläneuvostoa; 1’000 suomalaista siirtokuntaa. – Oli laadittu uudet kartat, jossa suomalaisten paikkojen nimet muutettu venäläisiksi. Suljettiin suomalaiset koulut, ammattikoulut, yksiköt yliopistoissa, kulttuurilaitokset, kansallisteatteri, suomalaiset kustantamot Pietarissa ja Petroskoissa. Suomalaisen kirjallisuuden tuonti ulkomailta kiellettiin, lopetettiin suomenkieliset radiolähetykset, – sanoma- ja aikakauslehdet. – Suomalaiset eivät päässeet opiskelemaan yliopistoihin, sotakouluihin ja puolustusalan järjestöihin. Ulkomaille matkustaminen kiellettiin. Seka-avioliitossa piti säilyttää oma sukunimi, että NKVD:lla oli helpompi valvoa. Suomalaisten maatilojen, yritysten , laitosten ja kirkkojen varat oli sosialisoitu valtiolle. Joukkotiedotusvälineissä suomalaisista levitettiin ainoastaan negatiivista materiaalia. Vuosina 1937-1938 lopussa Leningradin alueella ei ollut jäljellä yhtään kylä, josta NKVD ei olisi vienyt ketään pois ja ammuttu tai vangittu pitkäksi ajaksi. Se synnytti laajaa pelkoa väestön keskuudessa, suomalainen luterilainen kirkko kiellettiin. Neuvostoliiton salaisen poliisin NKVD:n erittäin salaisen määräyksen mukaan tarkoituksena oli puhdistaa 22 kilometrin levyinen vyöhyke. Silloin Pohjoisesta Inkeristä karkotettiin 3’457 perhettä: 1’000 perhettä Tadzsikistaniin ja loput Kazahstaniin … Toisessa vaiheessa oli määrä puhdistaa 100 kilometrin levyinen rajavyöhyke, mikä käytännössä merkitsi “ei-toivotuksi” katsotun inkeriläisväestön häätämistä koko Karjalan kannakselta ja Suomenlahden etelärannikolta. Vuosina 1935 – 1936 karkotettujen kokonaismäärä arvioidaan 26’000 – 27’000:ksi. – Vuosi 1937 oli synkin sivu Inkerin kansan, samoin kuin muidenkin silloisen Neuvostoliiton kansojen historiassa. Asiakirjat todistavat, että 2. heinäkuuta 1937 pidetyssä (bolsevikkien) NKP:n keskuskomitean poliittisen toimikunnan istunnossa tehtiin päätös joukkoterrorin käynnistämisestä, jonka aikana ihmisten murhaaminen muutettiin suunnitelmalliseksi. Tällä päätöksellä NKVD:n johtaja N. Ježov sekä alue- ja aluepiirikomiteoiden sihteerit ja kansallisten kommunistipuolueiden keskuskomiteoiden sihteerit määrättiin “rekisteröimään kaikki kotiseudulleen palanneet kulakit ja kriminaalirikolliset, jotta vihamielisimmät heistä vangittaisiin viipymättä ja teloitettaisiin ampumalla. . ., ja muut vähemmän aktiiviset, mutta kuitenkin vihamieliset ainekset luetteloitaisiin ja siirrettäisiin NKVD:n määräyksestä asianomaisille alueille”. Teloitettavien, samoin kuin karkotettavien henkilöiden määrä oli ilmoitettava (bolsevikkien) NKP:n keskuskomitealle viiden päivän kuluessa. – Päätöksen alla oli J. V. Stalinin allekirjoitus. Sisäasiain kansankomissaarin Ježovin erittäin yksityiskohtainen Operaation mittasuhteita on yhä vieläkin vaikea määrittää. Selvää on vain se, että Leningradin osalta alkuperäiset tavoiteluvut ylitettiin heti alussa. Vuoden 1937 loppuun mennessä ammuttiin yli 18’OOO henkeä. Pelkästään Levasovskaja puisto -nimiseen salaiseen kalmistoon (Pietarin lähellä) on haudattu lähes 40’OOO henkeä, heistä 13’OOO on inkeriläisiä ja suomalaisia. Lähteet: |
 |
|
|
|